Kupla

>31<

Mejìn näkökulma

Heon huomiosta syntyi hässäkkä. Hässäkkä ja paniikki. Kaikki kimpoilivat ympäriinsä auttaen toisiaan ja pyrkien jonnekin korkean rakennuksen luo.

Heo tarttui käsiini ja suorastaan heti minut suoraan juoksuun. Näin sivusilmällä, kuinka Maddy auttoi Mabretia ja Henry Ediä. Aaron juoksi suoraan edestämme, ja Heo potkaisi yhden pystyssä olevan kerrostalon oven auki. En ehtinyt katsoa taloa tarkemmin, koska Heo kiskoi minua vauhdilla pölyiseen portaikkoon.

Jalkamme tamppasivat portaikkoa ja nostattivat likaa ja pölyä ilmaan, kun juoksimme portaita henkemme hädässä. Vilkaisin nopeasti olkani taakse, ja näin Derekin pinkovan perässämme. Kiihdytin vauhtia, kun saavuimme porrastasanteelle.

Aalto iski meihin, kun olimme neljännessä kerroksessa. Näin sen vilaukselta juuri kun olimme portaikon alussa. Se mursi jäljellä olevat ikkunalasit ja iskeytyi meihin sanoinkuvaamattomalla voimalla.

Se kiskoi minut ja Heon erillemme toisistamme, ja suuni täyttyi vedellä. Näin hetken vain mustaa kun törmäilin seiniin enkä saanut henkeä. Kun lopulta löysin tieni pintaan, näin Derekin huitovan portaikon luona. Kauhoin hänen luokseen, ja Heo pulpahti pintaan vieressäni.

Portaikossa vesi nousi vielä jonkin verran, mutta pysähtyi juuri viidennen kerroksen porrastasanteelle. Lysähdin seinän viereen väsyneenä, ja Heo istui raskaasti viereeni. Kaikki tuo oli tapahtunut noin viiden minuutin sisällä, enkä ollut todellakaan sisäistänyt kaikkea sitä. Tulva. Selvisivätkö kaikki edes hengissä? En uskonut, niin ikävältä kuin se kuulostikin.

Pystyin vain toivomaan, ettei ystävilleni ja Mabretille käynyt mitään.
Derek käveli edestakaisin edessämme.  Hänellä oli likaisenvaaleat hiukset, musta paita ja tummat housut. Hän oli hieman vanhempi kuin minä ja hänen poskeaan leikkasi pitkä arpi. Ranteissaan hänellä oli monia koruja.
"Saanko jommalta kummalta aseen?" Hän kysyi aivan yllättäen. Hänen äänensä oli matala ja käheä, ja jotenkin pelottava.

Heo kurtisti kulmiaan ja nousi seisomaan. "Miksi?"
Derek pysähtyi Heon eteen, ja avasi suunsa. Sen pidemmälle hän ei ehtinyt,  koska vedestä ilmestyi likaisen harmaa lonkero, joka kietoutui hänen jalkansa ympärille. Toimin nopeammin kuin olisin ikinä olettanut. Kiskaisin aseen selästäni ja olin ampunut oliota ennen kuin se ehti kiskaista Derekin mukaansa.

Derek sekä Heo kääntyivät katsomaan minua, ja ojensin käsiaseeni Derekille. "Ole hyvä."
Derek vilkaisi Heoa ja otti aseen vastaan. "Kiitos."
Heo veti oman aseen selästään ja latasi sen. "Okei. Tulvan mukana tulivat siis nämä paskapäät."

Derek nyökkäsi, ja vilkaisi asettani. "Näemmä. Meidän kannattaa mennä niin ylös kuin pääsemme. Noilla olennoilla on todella pitkät lonkerot, ja ne saa surmattua vain lamauttimilla. Ylhäältä näemme tilaisuuden kokonaisuudessaan ja voimme pitää edes hieman vahtia. Siellä on kaksi suurta ikkunaa ja yksi ovi; vaadittava."

Heo nyökkäsi ja heilautti ladatun lamauttimensa olalleen. "Pääsevätkö ne lattian lävitse?"
Derek latasi käsiaseen ja lähti kiipeämään portaita. "Ei, mikäli niitä ei huvita. Meitä on vain kolme ihmistä, eikä meissä ole tarpeeksi lihaa niiden nälän tyydyttämiseen. Siksi ne eivät välttämättä ole niin kiinnostuneita meistä."

Nyt tositilanteessa Derek sitten puhui. Ei sillä että se haittaisi, mutta hän olisi voinut avata suunsa aikaisemminkin.
Juoksimme portaita ylös niin lujaa kuin jaloistamme vain pääsimme.

Talossa oli yhteensä seitsemän kerrosta, ja juoksimme aivan ylös saakka. Aivan kuten Derek oli sanonut, ylimmässä kerroksessa oli kaksi ikkunaa ja yksi ovi. Minä valitsin ikkunan, jossa osa lasista oli jäljellä, Heo otti toisen ikkunan ja Derek oven. Hetken epäilinkin jälkeen Heo luovutti lamauttajansa Derekille, joka totesi, että mutantit yrittäisivät todennäköisimmin tulla ovesta.