Kupla

>20<

 Mabretin näkökulma

Teltan katon lävitse ei tullut juuri lainkaan valoa. Tuijotin sitä pimeässä kun makasin selässäni kädet ristittynä rinnalle. Odotin, että viimeinenkin nuotio sammuisi. Maddy liikahti vieressäni, ja vilkaisin häntä. Emme todellakaan nukkuneet samassa teltassa, mutta Maddyn teltan ovi oli rikki, ja siitä lähti jäätävän kova ääni. Emme siis voineet luottaa siihen, ettei se käräyttäisi meitä. Ed ja Elliot nukkuivat samassa teltassa, joten ainoa vaihtoehto oli minun telttani. Onneksi teltta oli sen verran leveä, ettemme joutuneet olemaan ihan kiinni toisissamme. Hartiani olivat tosin sen verran leveät, että jos liikahdin senttiäkään, ne osuivat Maddyn hartioihin. Siksi yritin olla liikkumatta ja nukkua. Nukkuminen tosin olisi turhaa, koska silloin missaisimme lähdön. Maddy nimittäin nukkui sikeästi, sen tiesi tasaisesta hengityksestä ja tuhinasta. Suljin hetkeksi silmäni ja kirosin teltan huonoa ilmaa. Teltan lämpötila oli nimittäin noussut kahden ihmisen hengityksestä ja ruumiinlämmöstä, vaikka yö vaikutti muuten kylmältä. Aina kun tuuli pauhasi ulkona, telttaan vyöryi kylmää ilmaa, ja epäilin varpaideni menevän kuolioon. En uskaltanut kuitenkaan liikahtaa, koska pelkäsin herättäväni Maddyn. Oikeastaan en tiedä, miksen halunnut herättää häntä. Voisin herättää hänet vain ärsyttääkseni häntä, mutta toisaalta hän nukkui ase vieressään.

Kohottauduin hieman ylöspäin ja tähyilin pimeyteen. Teltan kankaaseen piirtyi yksi oranssi valoläikkä, joka meinasi nuotiota. Vajosin takaisin makuulle ja huokaisin turhautuneena. Minua inhotti tieto siitä, etten voinut nukkua, mutta valveilla olo ei hyödyttänyt minua tippaakaan. Olin odottanut jo pari tuntia, että Henry vaihtaisi vahtimispaikkaa, ja toivoin sen hetken tulevan kohta. Emme pääsisi muuten livahtamaan metsään ja etsimään rajaa.

Yhtäkkiä tunsin pienen käden kiertyvän vartaloni ympärille. Jähmetyin paikoilleni ja vilkaisin Maddyä, jonka silmät olivat yhä visusti ummessa. Tuhinasta päätellen hän nukkui yhäkin. Hitto. Tartuin varovasti hänen ranteeseensa ja nostin sitä ylemmäs siirtäen sen takaisin Maddyn kyljen viereen. Maddy kuitenkin päästi syvän huokauksen, pyörähti aivan kiinni kylkeeni ja heitti kätensä uudelleen ylitseni. Hänen toinen kyynärpäänsä työntyi melkein suuhuni ja ummistin silmäni, etten olisi räjähtänyt.

Viiden minuutin kuluttua luovuin yrityksistäni saada Maddy kauemmas. Hän halusi käyttää minua unilelunaan, mikä ei todellakaan ollut okei, mutten tällä hetkellä voinut tehdä asialle oikeastaan mitään. En kuitenkaan herättänyt Maddyä, syynä myös se, että hän oli valittanut siitä, kuinka huonosti oli viimeaikoina nukkunut.

Ummistin silmäni ja laskin hitaasti kymmeneen, ja ennen kuin ehdin edes tajuta, uni kiskaisi minut pyörteeseensä.

***

"Mabret vittu nyt ylös siitä senkin saatanan läski." kuiskaukset tunkeutuivat uneeni. Säpsähdin hereille omituisesta unesta, joka oli ollut hämmästyttävän levollinen. Olin leikkinyt nuorena Mejín kanssa suuressa puutarhassa kukkien keskellä vanhempiemme seuratessa vierestä.

Räpyttelin silmiä muutaman kerran, kunnes kahdet kasvot tarkentuivat eteeni. Ed ja Elliot. Taskulampun kelmeä valo valaisi heidän kasvonsa omituisesti ja vääristi niitä. Heidän silmänsä ravasivat minuun ja oikealle puolelleni. Uudelleen ja uudelleen. Molemmat näyttivät hämmentyneiltä ja huvittuneilta. "Niin sitä pitää, iso paha susi.", Ed virnisti ja Elliot pudisteli huvittuneena päätään. "En olisi heti kyllä uskonut."

Kurtistin kulmiani, ja sitten näin ruskean hiuspehkon, joka liikahti hieman. Voi perkele. Maddy nukkui yhäkin aivan kiinni minussa. Nousin vauhdilla istumaan ja Maddy tömähti maahan heräten lopullisesti.

"Tämä ei todellakaan ole sitä miltä näyttää.", mutisin ja raavin hermostuneena niskaani. Helvetin Maddy.

Maddy nousi myös istumaan ja hieroi silmiään. "Mistä te puhutte?"
Mulkaisin Maddyä ja heitin aseen kantohihnan pääni ylitse. "Sinun oli pakko sitten nukkua aivan kiinni minussa?"
Maddyn silmät laajenivat ja hän katsoi Ediä ja Elliotia. Molemmat nyökkäsivät, ja Maddy läimäytti otsaansa. "Okei, tappakaa minut. Jokin mutantti on varmaan ottanut mieleni hallintaan. Oli jo aivan tarpeeksi hermoja raastavaa nukkua samassa teltassa hänen kanssaan."