Severin näkökulma
Michael Swan. Kun kysyin häneltä, oliko hän sukua Mejílle, hän ei vastannut. Hän vain mulkaisi minua kiukkuisen hämmentyneenä ja jatkanut matkaa. Hän tai toinen mies nimeltään Billy eivät olleet puhuneet oikeastaan sanaakaan matkamme aikana.
Me olimme juosseet melkein tunnin putkeen maastoauton luo, joka oli parkkeerattu puoliksi romahtaneen talon sisälle. Michael oli hypännyt ratin taakse ja käynnistänyt auton ennen kuin ehdin edes kyytiin. Billy oli tarttunut minua ranteeseen ja kiskaissut minut kyytiin viime tipassa. Minä, Heidi ja Billy olimme takapenkillä ja Michael oli nostanut Ivanin etupenkille. Tämä valitti aina silloin tällöin, ja olin huolissani hänen voinnistaan. Michael vakuutti, että hän tulisi kuntoon, mutta en luottanut häneen.
Micahel ajoi tajuttoman kovaa halkeilleita ja lumesta liukkaita teitä pitkin. Ne eivät tosissaan olleet hyvässä kunnossa, mutta Michael ei välittänyt siitä. Taala taisi olla pohjassa koko ajan.
Ajoimme varmaan neljä tuntia ilman pysähdyksiä, vaikka Billy olikin huomauttanut vessahädästään muutamia kertoja. Billy oli nopelta arviolta vasta noin 25 -vuotias. Hänellä oli tummanruskeat kiharat ja harmaat silmät, jotka vilkuilivat maisemia auton tummennetuista ikkunalaseista.
Heidi oli painanut päänsä polviinsa ja kietonut kätensä sääriensä ympärille. Tiesin kyllä miksi. Jos joku ampuisi auton ikkunalaseihin, olisimme mennyttä. Heidi osasi vain varautua. Minä olin joko hullu tai yksinkertaisesti liian tyhmä, kun en tehnyt samaa. Halusin kuitenkin nähdä maisemia. En ollut ikinä aikaisemmin ollut autossa, jolloin yli 140 kilometrin tuntivauhti tuntui hurjalta.
"Komentaja, minun on aivan pakko päästä käymään kusella." Billy mutisi ja kiemurteli paikoillaan. Heidi kohotti hieman päätään ja siirtyi istumaan aavistuksen lähemmäs minua.
Michael heitti tyhjän muovipullon Billyn syliin ja tämä katsoi sitä kauhuissaan."Tee se ja saat mustan silmän." Heidi ärähti ja painoi päänsä takaisin polviensa päälle. Billy katsoi pulloa, irvisti ja laski sen jalkoihinsa. "Minä odotan mieluummin."
Olin tyytyväinen hänen päätökseensä, ja nojasin kyynärpäitäni polviini.***
Siitä eteenpäin en muistanut mitään. En tiedä, oliko minut lyöty tajuttomaksi vai huumattu, mutta kun olin hetki sitten herännyt suuresta, karkeasti sisustetusta huoneesta neljän muun pojan kanssa.
Makasin sängyllä silmät auki ja tuijotin valkoiseen kattoon. En uskaltanut liikkua, mutta kyseessä ei ollut pelko siitä, missä olin. Minua pelotti, että sänky katoaisi. En ollut saanut nukkua kunnon sängyssä kolmen ikävuoden jälkeen, ja nytkin pelkäsin sen olevan unta. Kehoni lepäsi kuitenkin pehmeällä patjalla ja pääni tyynyllä. Voi helvetti. Tämän oli pakko olla Vallan paikka. Ei selviytyjillä ollut tällaisia sänkyjä.
Nousin salamana ylös. En tuntenut ketään muuta, ja kaikki he nukkuivat tyytyväisen näköisinä peittojensa alla. Kiskaisin peiton helvettiin ja laskin jalkani lämpimälle lattialle. Minulla oli ylläni valkoinen t -paita ja samanväriset sairaalahousut. Nyt vasta huomasin kädestäni törröttävän kanyylin, josta kulki letku pussiin, joka roikkui metallikoukussa seinässä.
Revin kanyylin teipit irti ja kiskaisin neulan ihostani. Se jäi roikkumaan letkun varassa ilmaan, kun lähdin kävelemään hiljaa ovea kohti. Se oli huoneen toisessa päässä, ja lähestyin sitä varovasti seinän vierustaa pitkin. Huoneessa oli noin kymmenen sänkyä, jokaisen vieressä yöpöytä, yksi isompi pöytä ja ovi. Karu huone se ainakin oli. Valvontakameraa (tai ainakaan näkyvää sellaista) siellä ei ollut. Vilkuilin silti ympärilleni, kun laskin käteni oven kahvalle.
Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa kun väänsin kahvaa hitaasti alaspäin. Se oli lukossa, mikä ei ollut mikään ihme. Laskin irti kahvasta ja käännyin ympäri. En tiedä, oliko se ollut vaisto vai mikä, mutta olin tajunnut, että joku seisoi takanani. Poika oli nopealta arviolta 16 -vuotias. Hän oli kymmenisen senttiä pidempi kuin minä, ruskeahiuksinen, ja -silmäinen ja yhtä aikaa pelokas että vihainen. Se oli helvetin huono yhdistelmä, kun otti huomioon sen, että hän piteli rynnäkkökivääriä käsissään.
YOU ARE READING
Kupla
Action"Katsos ystävä hyvä kun me kaikki taidamme olla jollain tavalla mutantteja. Ellet ole huomannut, me olemme sydämettömiä tappajia, joille oma henki on pelkkä riippakivi. Me olemme kamalia toisillemme ja itsellemme, emmekä pääse siitä mihinkään. Me ol...