Kupla

> 10 <

Mejín näkökulma

Istuimme jälleen iltanuotiolla. Uusi tulokas istui aivan hiljaa ja piti katseen käsissään. Meitä oli nuotiolla vain osa. Minä, Heo, Kuollut, Hugh, Anne, Layla sekä Aaron. Mathias, David ja Simon olivat vielä liian huonossa kunnossa liikkuakseen. Mathias nukkui, mutta Simon ja David olivat vaatineet kovaan ääneen päästä mukaan kokoukseen. Anne oli kumonnut heidän vastaväitteensä muutamalla vihaisella mulkaisulla ja uhannut ampua heitä päähän, jos he liikahtaisivatkaan.

Kuollut oli juuri selittänyt Kuplan toimintaperiaatteen kutakuinkin kokonaan, ja Anne oli lisännyt väliin joitain huomautuksia. Nyt Anne katsoi tulokasta tarkkaan. "Mikä on nimesi?"

Nainen nosti päätään. Hän näytti ihmiseltä, joka oli aina saanut kaiken haluamansa. Tämän hiukset olivat vaaleat ja kihartuivat aavistuksen. Kasvot olivat puhtaat, eikä niissä ollut haavan haavaa. Silmät olivat kirkkaan siniset ja niin suuret, että näytti siltä, kuin ne voisivat pulpahtaa pois kuopistaan.

Hän oli aika erinäköinen meihin muihin verrattuna. Minun hiukseni olivat likaiset, samoin kasvot. Heon kasvoissa oli vanhoja arpia ja uudempia haavoja. Layla näytti väsyneeltä ja nojasi päätään käsiinsä, Annen kasvot olivat kalpeat ja hänen hiuksensa valuivat likaisina pään molemmin puolin. Annen ja Laylan kädet ja vaatteet olivat täynnä veritahroja. Kuollut istui aivan Annen vieressä. Hänen kasvonsa olivat pienien ruhjeiden peitossa ja silmien ympärillä oli tummat renkaat. Aaron näytti vähintään yhtä väsyneeltä kuin muutkin. Hughin rystyset olivat kuivuneen veren peitossa ja hänen silmissään oli tyhjä katse.

"Jennifer. Olen Jennifer Moon.", tulokas laukaisi. Hänen äänensä oli jämäkämpi ja vakaampi kuin olin kuvitellut. Anne pyöräytti silmiään; hän ei uskonut naista, niin kuin ei varmaan kukaan meistä. Kuollut nyökkäsi. "Vai niin. Minä en jaksa pitää sen suurempia esittelykierroksia. Minä olen Kuollut, tässä ovat Anne, Layla, Aaron, Hugh, Heo sekä-"

"Mejí.", keskeytin Kuolleen lauseen. Tiesin, että hän olisi muuten sanonut Johanna, mutta heillä oli oikeus saada tietää oikea nimeni. Kuollut katsoi minua hetken ja nyökkäsi sitten. "Niin. Mejí."

***

Syömisen jälkeen hajaannuimme jokainen vähän omiin suuntiimme. Minä suuntasin tieni rantaan, mutta kännyin ympäri, kun näin Annen ja Kuolleen istuvan siellä. Anne lepuutti päätään Kuolleen olkapäällä ja Kuollut oli kietonut kätensä Annen ympärille. Minusta oli ihanaa, että tällaisessa paikassa oli rakkautta. Mutta se oli myös aivan äärettömän surullista. Kuinka toinen heistä selviäisi, jos toiselle kävisi jotain? Purin huultani, koska pidin niin Annesta kuin Kuolleestakin, enkä halunnut kummankaan kuolevan. Se oli kuitenkin mahdollista.

Kannoin makuupussini lähemmäs leirin keskustaa. Heitin sen yhteen katokseen, ja menin sinne istumaan. Heo siirsi makuupussini pois jalkojensa päältä ja katsoi minua kulmat koholla. "Sinulla on näemmä pakkomielle hakeutua läheisyyteeni?"
Puristin huuleni tiukaksi viivaksi ja poimin makuupussini maasta. "Anteeksi. Voin kyllä mennä muuallekin."
Heo kohautti olkiaan ja kietoi vilttinsä tiukemmin ympärilleen. "Voit sinä siihenkin jäädä. Muissa katoksissa ei ole enää tilaa. Layla on tunkenut ruoat ja muut hyötytavarat katoksiin koska epäilee sadetta huomiseksi."

Nyökkäsin, ja laskin vastahakoisesti makuupussini maahan. Kävin istumaan ja kaivauduin makuupussiin. Jäin kuitenkin istumaan ja tuijotin taivasta. Se oli täynnä erilaisia tähtiä ja tähtikuvioita. Heo vilkaisi minua sivusilmällä ja osoitti sitten taivaalle. "Näetkö Otavan?"
Kurtistin kulmiani ja katsoin Heoa. "Minkä?"

Heo katsoi minua takaisin. Hänen silmänsä näyttivät tummemmalle yön pimeydessä. "Se on tähtikuvio. Siis tähdistä muodostunut 'kuvio' jolla ei ole oikeasti mitään järkeä."
Nyökkäsin ja katsoin jälleen taivasta. "Kyllä minä tiedän, mikä tähtikuvio on. En ole vain ikinä kuullut Otavasta."