Ihmisen korvat, suden silmät

Ilta

Matka jatkui kohti Astikkaan lähellä sijaitsevaa Sorsakosken lomakylää, jossa he viettäisivät luokkaretkensä mökeissä — aivan luonnonpuiston vieressä.

Saavuttuaan Astikkaalle luokkalaiset etsivät mökkinsä. Viktorin estelyistä huolimatta Samuel ja Aapo suunnittelivat jotain.

"Aapeli Järvinen, nyt sä kuuntelet mua" Viktor vaati.

"Älä sano mua Aapeliks", Aapo murahti.

"Miksei ihmisiä sais kutsua niiden oikealla nimellä?" Viktor nauroi.

"Mun nimi ei ole Aapeli. Mitä asiaa sulla oli?"

"Mitä te oikeen suunnittelette?" Viktor tiukkasi.

"Me aiotaan selvittää, aikooko ne tytöt ihan tosissaan ryypätä."

"Sittenhän te tarvitte mut mukaan", Viktor sanoi.

Viktor osasi todellakin hiipiä hiljempaa ja huomaamattomammin kuin kukaan.

"Missä Sampe on?" Viktor kysyi.

"Se meni vakoilee Eeaa, se on tuolla metsän reunassa. Me ei tiedetä, miks se on erillään sen jengistä", Aapo vastasi.

Viktor lähti hiippailemaan tyttöjen mökkiä kohti.

Koko 9. luokalla ei ollut kuin kaksi mökkiä; niissä oli yhteensä 100 paikkaa. Tytöt nukkuivat toisessa ja pojat toisessa. Viidenkymmenen hengen mökit olivat valtavia. Niissä molemmissa oli kymmenen viiden hengen huonetta.

Viktor hiippaili hyvin hiljaa mökin ikkunan taakse. Aapo tuli hänen perässään, mutta Aapo ei osannut liikkua hiljaa, ja hänen leveä hahmonsa oli helposti tunnistettavissa. He liikkuivat hiljaa ikkunan alle. Vähän ajan päästä heitä lähestyi helposti tunnistettava hahmo. Se oli Samuel, ei tuosta hujopista voinut erehtyä.

"Sampe", Viktor aloitti, "mitä se kuningatarmuurahainen tekee siellä metsän reunassa?"

"Älä sano mua Sampeksi. Mä olen Samuel, ystävien kesken Sammeli."

"Vai että Sammeli?" Aapo nauroi.

Pojat nauroivat ensin mukana, mutta sitten Viktor hyssytteli.

"No Sammeli, mitä se teki siellä?"

"Poltti vaa röökiä. Oli sen kaveritkin siellä, ne vaan oli menny sinne yks kerrallaan, etteivät herättäs huomiota."

"Aa", Viktor sanoi. "Kuunnellaan nyt."

Tytöt puhuivat edelleen meikistä, röökistä, pojista ja alkoholista. Eikö niillä ollut muuta elämää, Samuel mietti hetken.

"Huomenna me siis niin biletetään", Saran hermoja raastava ääni hihkui.

"Totta. Miten kauan muuten Eealla, Sinillä ja Heidillä kestää siellä röökillä?" Jutta kysyi.

"Kauan", Jonna tuhahti. "Ne haluu vetää monet, ettei heti tuu himoo mennä uudestaan, se ois vähän epäilyttävää."

"Ootteko jo miettinyt, ketä kutsuttais sinne?" Jutta kysyi.

Samuel olisi mielellään kuunnellut, keitä tytöt aikoivat kutsua, mutta Viktor tökkäsi häntä.

"Ei helvetti", Viktor sanoi. Eea, Sini ja Heidi tulivat metsän laidasta mökkiä kohti. Heidät nähtäisiin kohta.

"Äkkiä tänne nurkan taa", Viktor sanoi.

"Mitä?" Aapo kysyi.

"Hiljaa", Viktor sähähti.

He odottivat, kunnes Viktor kuuli ulko-oven avautuvan ja sulkeutuvan, ja antoi luvan puhua.

"Mitä hemmettiä toi oli?" Samuel kysyi.

"Ne megalissut tuli röökiltään", Viktor sanoi. "Jos mä en ois siirtäny teitä nurkan taakse, me oltais jääty kiinni."

"Et sä ois meitä nurkan taakse voinu siirtää", Aapo nauroi. "Mä painan ihan liikaa ja sun voimat ei riittäis."

Pojat nauroivat yhdessä, kunnes heidät keskeytettiin. Se oli joku opettaja. Rudolf.

"Mitäs ne pojat täällä tyttöjen mökin luona? Ette kai te

vain kurkistelleet", kysyi Ruffe yrittäen olla nuhteleva, mutta epäonnistui näyttäen yhtä koiranpentumaiselta kuin ennenkin.

"Ei tietenkään", Viktor sanoi, "me vaan —"

"Mä kävin toivottaa hyvää yötä mun tyttöystävälle", Samuel sanoi. Hän keksi aina parhaat selitykset ja hätävalheet.

"No, siinä vasta herrasmies", Ruffe sanoi. "Menkäähän nyt. Hiljaisuus alkaa kymmenen minuutin päästä. Joku muu, esimerkiksi Suvi olisi saattanut rangaista teitä tyttöjen mökin luona hiiviskelystä, mutta minä en nää siihen järkevää syytä, kun teillä oli jotain tähdellistä asiaa jollekin tytöistä. Hop hop", Ruffe hoputti heitä.

Pojat olivat todellakin onnellisia, että heidät oli keskeyttänyt Ruffe, eikä esimerkiksi Masis tai Keila.

Hiljaisuus alkaisi jo minuutin päästä, kun Samuel, Aapo ja Viktor hiipivät poikien mökille. Kohta alkaisi ensimmäinen yö uudessa paikassa, joka huoletti Samuelia sen vuoksi, että hän nukkui huonosti uusissa paikoissa. Pojat katsoivat huonelistaa, ja saivat tietää huonon uutisen; joku mäntti oli sijoittanut heidät samaan huoneeseen Vihermaan kaksosten kanssa samaan huoneeseen.

Hienoa, Viktor ajatteli.

Saku ja Konsta ne tästä vielä puuttuivatkin.