Ihmisen korvat, suden silmät

Kylmäverinen

Pojat joivat mehua istuessaan pöydän ääressä Viktorin mummon asunnossa keskellä kaupunkia.

"Miksi sä laitoit sen hissin menemään vaan neljänteen kerrokseen?" Aapo kysyi.

"Höhlä", Viktor vastasi, "hissin yläpuolella olevasta näytöstä näkee, että missä kerroksessa se hissi on. Ja jos se luulee meidän menneen neljänteen kerrokseen, se luulee, että me asutaan siellä."

Aapo myönteli tajuttuaan Viktorin selityksen ja pojat joivat mehunsa loppuun.

"Mitä me seuraavaksi tehdään?" Samuel kysyi.

"Lähdetään pois", Aapo ehdotti.

"Ei käy. Me tultiin mun mummon luokse kylään, joten me ei voida lähteä heti", Viktor vaati. Aapo ja Samuel olivat samaa mieltä, joten he katsoivat vielä hetken televisiota mummon kutoessa sukkaa olohuoneen sohvalla eduskunnan kyselytuntia katsellen. Kului puolisen tuntia, kunnes Viktor vihdoinkin avasi suunsa:

"No niin, kiitos mehusta ja kekseistä, me taidetaan lähteä tästä kotiinpäin."

"Voi miten kiva kun kävitte täällä, mummo iloitsi, "tulkaa ihmeessä uudestaan joku päivä!"

"No, miksipä ei, jos on aikaa", Viktor sanoi mummon riemuksi.

Pojat kävelivät ulos asunnosta ja sulkivat oven perässään. He astuivat tummanviolettiin, vanhaan hissiin, joka päästi pienen kilahduksen saapuessaan seitsemänteen kerrokseen. Heidän kävellessään ulos rappukäytävästä he huomasivat jotain, joka sai kaikki pakokauhun valtaan.

Heitä seurannut nainen odotti ulkona.

⁂

"Lopeta Rasse, toi ei oo hauskaa", Elsibet tuhahti, kun epäihmisjoukon junaliput näyttivät leijuvan keskellä ilmaa. Valtava hahmo tuli hitaasti näkyviin. Rasmus taipui naurusta kaksinkerroin ja höhötti matalaa bassonauruaan, kun lyhyt Elsibet yritti ottaa lippuja yli kaksimetrisen ihmisjärkäleen kädestä.

"Rasse, lopeta, Elsibet turhautuu suhun", Kaisla sanoi ja Rasmus laski liput heti Elsibetille, mutta hörähti vielä hiukan.

"Se juna lähtee huomenna, mutta mä varmaan menetän hermoni teihin ennen sitä", Johanna puuskahti ja syventyi lukemaan naistenlehteään.

"Hei, muuten, kuulitteko te, että Samuel ja sen kaverit oli törmänneet EEEY:läisiin?" Elsibet aloitti.

⁂

"Kuka sä olet?" Aapo kysyi.

"Ja miks sä seuraat meitä?" Samuel tivasi.

Nainen vaikutti uhkaavalta mustissa, kiillotetuissa maihinnousukengissään ja tummanvioletissa nahkatakissaan, mutta ääni oli silkkaa samettia, tai pehmeää hunajaa. Makea ääni oli musiikkia korville, vaikka pojat tiesivätkin, että nainen on vaarallinen.

"Kutsukaa mua vaikka Makkoseksi", mimmi sanoi.

"Miksi sä seuraat meitä?" Samuel kysyi uudestaan.

"Sanotaanko näin", Makkonen makeili, "että jos asiat ovat epänormaaleja, niin asiat täytyy palauttaa normaaleiksi."

Sanomatta sanaakaan enempää Makkonen avasi tummanvioletin nahkatakkinsa ja veti sieltä esiin paistiveitsen.

"Aiotko sä oikeasti murhata meidät keskellä kirkasta päivää?" Aapo ihmetteli.

"Aapo Järvinen, sinulla on ikävä tapa esittää tahdittomia kysymyksiä", Makkonen sanoi ja sai pojat ihmettelemään, miten Makkonen tiesi Aapon nimen.

"Mutta — ", Aapo aloitti.

"Älä viitsi. Me olemme tuhlanneet jo liikaa aikaa. Maapallolla tapahtuu liikaa paranormaaleja asioita. On aika palauttaa oikea päiväjärjestys ja saada tuollaiset luonnonoikut pois kuvioista", nainen valotti ja nosti veistään.