Ihmisen korvat, suden silmät

Kaakao

Aamu valkeni mökkien luona. Viktor heräsi ensimmäisenä. Aapo nukkui edelleen; painajaisesta toipuminen vaati ilmeisesti paljon unta.

Viktor ei ollut aikaisemmin ajatellutkaan, kuinka kauniisti mökkien huoneet olivat sisustettu. Kaikki huoneet olivat viidelle hengelle, joten niissä oli kaksi kerrossänkyä ja vuodesohva. Niiden lisäksi keskellä huonetta oli pieni pöytä ja kaksi taittotuolia. Oven vieressä oli iso naulakko joka jokaisessa huoneessa oli oma, tilava vessa.

Aamu oli ihanan rauhallinen. Keltainen aurinko nousi selkeän, vaaleansinisen taivaanrannan takaa sekeelle taivaalle ja auringonnousussa tuntui olevan jotain virheetöntä. Viktor olisi voinut pysäyttää ajan tähän paikkaan. Hän veti syvään henkeä.

Hetkinen. Nyt ei kaikki ollutkaan aivan kunnossa. Hän kuuli ison rymähdyksen alakerrasta.

⁂

Samuel heräsi vielä väsyneempänä kuin edellisenä aamuna. Kaksi yötä vain muutaman tunnin unilla alkoivat koetella hänen sietokykyään. Jos hän ei saisi seuraavana yönä unta, hän muuttuisi todella ärsyttäväksi.

Samuel arvasi jo, mitä Elsibet joi keittiössä, eikä siihen tarvittu hänen herkkää hajuaistiaan.

"Huomenta", Elsibet sanoi sävyisästi — juoden kaakaota, aivan kuten Samuel arvasikin.

"No huomenta", Samuel sanoi vihaisella äänensävyllä.

"Huonot yöunet tekee vihaseks, mutta ehkä sulle tekis hyvää piristyä vähän."

"Se tuntuu aika pirun vaikeelta nyt", Samuel sadatteli.

"Älähän nyt. Ota kaakaota. Tänään sen kanssa sattui jotain hyvin harvinaista", Elsibet kertoi.

"No?" Samuelin mielenkiinto heräsi hetkellisesti.

"Siitä ei tullu tällä kertaa sopivan lämpöstä, vaan liian kuumaa", Elsibet sanoi.

Hän siemaisi kuumaa kaakaotaan ja joutui puremaan huultaan, jottei saisi palovammaa. Pitikö sen tehdä noin, Samuel ajatteli. Häntä ei auttaisi yhtään se, miten lumoavia Elsibetin eleet olivat.

"No hyvä on, mä otan sitten", Samuel sanoi, virnisti ja haki vedenkeittimen, jossa vesi höyrysi edelleen.

Tänään oli jo perjantai. Hänen olisi pakko löytää luokkansa tänään tai huomenna. Se tarkoitti sitä, että hänen pitäisi lähteä metsään tänäänkin. Onneksi tänäänkin oli aurinkoista eikä yöllä ollut satanut.

⁂

Opettajat eivät voineet lopettaa jaaritteluaan siitä, kuinka jo kahdelle oppilaalle oli käynyt kehnosti luokkaretken aikana. Masiksen ja Keilan mielestä oli ollut virhe lähteä koko retkelle. Heidän mielestään tällaiset retket antoivat nuorisolle aivan liikaa vapauksia. Sen vuoksi katoaminenkin oli tapahtunut.

"Ei tällaiselle retkelle olisi pitänyt alun alkaenkaan lähteä. Ihan faux pas koko luokkaretki", Masis valitti.

"Älä viitsi. Hauskaahan täällä on oppilailla ollut. Ja kyllä kadonnut poikakin vielä löytyy", Teekoo lohdutti.

"Entä jos ei löydy? Et voi aina vain jättää kaikkea oman onnensa nojaan ja toivoa parasta", Keila vastasi.

"Me emme voi tehdä muuta kuin luottaa poliisiin. Emme me voi mennä metsäänkään häntä etsimään. Meidän täytyy keskittyä oppilaisiin", Teekoo vastasi.

"Meidän täytyy tehdä jotain", Masis jurnutti.

"Me olemme tehneet voitavamme", Ruffe yritti.

"Meidän täytyy tehdä jotain enemmän", Keila jankkasi.