Ihmisen korvat, suden silmät

Valmiina lähtöön

Kuten Aapo oli jo aavistanutkin, kauan kestäneelle helteelle täytyi jossain välissä tulla loppu. Niin kävi keskiviikkoaamuna. Auringon jo noustua rankka sadekuuro pyyhkäisi kaupungin yli huuhtoen mukanaan kaduille järvenrannoilta kuivan tuulen mukana ajautuneet hiekat.

Samuel heräsi aikaisin. Kello oli vasta puoli kahdeksan, eikä Samuel tiennyt, mitä hän tekisi näin aikaisin aamulla. Kesälomalla piti hänen mielestään nukkua ja levätä.

Keittiöstä kuului vain kahvinkeittimen porina ja sanomalehtien sivujen hiljainen kahina, kun Samuelin äiti Noora selasi aamun lehteä.

Samuel asteli hitaasti huoneeseen ja otti kuivauskaapista puhtaan mukin. Hän kaatoi vahvaa kahvia porokuvioiseen kuppiin, joka oli matkamuisto Samuelin ja hänen vanhempiensa lomalta Lapista. Samuel huokaisi. Reissu oli käyty sinä aikana, kun Erno ei ollut vielä alkoholisoitunut tai väkivaltainen. Vaikka retkestä ei todellisuudessa ollut kuin viitisen vuotta aikaa, Samuelin muistoissa siitä tuntui olevan ikuisuus. Milloin isästä oli tuollainen tullut, sitä hän ei tarkkaan muistanut itsekään.

"Huomenta. Kuinka sä näin aikaisin heräsit?" Noora sanoi.

"En tiedä. Mua ei vaan väsyttänyt", Samuel snoi ja istuutui kahvikuppinsa kanssa pöydän ääreen ja hörppäsi vahvaa kahvia mukistaan.

"Äiti?" Samuel aloitti, kun keittiössä oli ollut hetken hiljaista.

"Niin? Isäsi on vielä nukkumassa, sillä meni eilen vähän myöhään, jos sitä kysyt", Noora sanoi ja huokaisi.

"En mä sitä. Vaan, tota, saanko mä tänään lähtee Aapon ja Viktorin kans johonki?" Samuel kysyi.

"No miksipä et saisi. Minne te olisitte menossa?" Noora pohti.

"Tota, mä en oo koskaan käynyt Helsingissä, ja Aapo kertoi sopivasti, että sen täti asuu siellä, että jos sinne — ", Samuel ehti aloittaa, mutta Noora keskeytti:

"Etkö sinä ole vähän liian nuori sellaiseen?"

"Enkä ole! Sä tiedät, että mä en juopottele tai mitään. Me vaan käytäis läpi Helsingin kauppoja ja nuorison mestoja", Samuel kertoi.

"Mutta jaksatko sinä neljääsataa kilometriä junassa?" Noora varmisti.

"No totta kai jaksan", Samuel tuhahti.

"Kyllä minäkin menin sinun ikäisenäsi kaikkialle, eikä minun äitini kieltänyt minua. Onneksi. Sinun iässäsi pitää kokea monenmoista. Lähde vain, mutta olekin sitten varovainen! Ja varokin, ettette eksy väärään seuraan", Noora luennoi.

"No joo joo, tottakai. Kiitos äiti", Samuel sanoi ja lähti pakkaamaan.

Mitäköhän Helsinkiin tarvitsisi mukaan? Hän ei tullut kysyneeksi Elsibetiltä edes heidän majoittumispaikkaansa. Samuel pakkasi siniseen reppuunsa kaiken varalta myös makuupussin. Vaatteita tarvitsi tietysti reissulla kuin reissulla, mutta hän jätti pakkaamatta pullon viinaa, jonka hän oli saanut kaksosilta luokkaretkellä.

⁂

Pääskysenä oleminen oli ihanan keveää. Siivet kannattelivat kevyttä lintua vaivatta lämpimien tuulten ja ilmavirtausten kuljettaessa pääskyä eteenpäin.

Suotuisten tuulten ansiosta pääsky saapui pian rannalle, jonne se oli ottanut suuntansa. Hyönteisten pyydystäminen suoraan ilmasta oli helppoa — ja jopa mukavaa. Hyönteiset maistuivat pääskylle, ne olivat hyvänmakuisia ja täynnä ravintoa.

Rannalle saapui kuitenkin pian kilpailijoita. Muutkin linnut olivat huomanneet rannalla olevat hyönteisapajat.

Lokkeja. Lokkien pitäisi periaatteessa olla kaikkiruokaisia, mutta nämä lokit olivat ottaneet tähtäimeensä samat hyönteiset, jota pääskyt tarvitsivat henkiensä pitimiksi.