Ihmisen korvat, suden silmät

Katoamisilmoitus

Samuelia ei juurikaan nukuttanut, kun Elsibet meni nukkumaan puoli kahdeltatoista. Hän nukkui aina huonosti uusissa paikoissa. Elsibet oli sijannut hänelle vuoteen keittiöön, koska olohuoneessa oli hänen mielestään liikaa pölyä eikä hän edes käynyt siellä koskaan. Olohuoneen vanhat taulut olivat liian pelottavia, hän oli sanonut.

Samuel huomasi taas miettivänsä ja murehtivansa asioitaan. Sitten hänen mieleensä juolahti ajatus. Hänestä tuntui todella tyhmältä, ettei hän ollut tajunnut sitä aikaisemmin. Hänhän voisi kysyä Elsibetiltä tietä takaisin mökeille. Hän päätti tehdä sen huomenna, sillä Elsibet nukkui jo makuuhuoneessaan, kerrosta ylempänä.

Tekisivätköhän opettajat hänestä ilmoituksen poliisille? Hän olisi muutaman tunnin päästä ollut kateissa jo vuorokauden, ja silloin hänestä voisi tehdä katoamisilmoituksen. Sitä hän ei erityisemmin halunnut.

⁂

"Moi", Viktor sanoi hiukan ujostellen Jonnan avattua oven.

"Moi", Jonna vastasi. "Näytät söpöltä. Vaikka noi vaatteet onki vähän synkät", Jonna sanoi lämpimästi ja sai Viktorin punastumaan.

"Etkö sä pidä niistä?" Viktor kysyi.

"Pidän mä, ne on makeet. En vaan tiiä, et onko noin synkkä olemus ihan sun tyylistä", Jonna vastasi.

"Synkkyyttä on liikkeellä", Viktor naurahti ja kertoi, kuinka Aapo oli allapäin Samuelin katoamisen vuoksi.

"Voi ei. Aikookohan opettajat tehä mitään?"

"No varmasti aikoo. Ei kai ne nyt voi olla välittämättä, jos oppilas katoo luokkaretkellä", Viktor hörähti ja Jonna nauroi omalle kysymykselleen, joka olikin ollut typerä.

"Mitä sä haluisit tehä?" Viktor kysyi.

"En mä tiiä, mä luulin että sul on suunnitelma."

"Mä taas ajattelin, että sulla on", Viktor nauroi. Ei kestänyt kauaa, kun molemmat jo hekottivat yhtä aikaa.

"No sitten meillä on ongelma", Viktor sanoi.

"Eikä ole. Jos ei oo tekemistä, pitää keksiä sellasta."

"Mulla onki jo idea. Mennään kattoo, tekeekö ne opettajat sitä katoamisilmotusta siellä nyt."

"Ai että vakoilemaan? Joo, sulla onki hyvät agentin vaatteet. Ollaan niin ku joku Mulder ja Scully", Jonna nauroi ja suuteli Viktoria. Viktor pysähtyi paikoilleen lumoutuneena, eikä kyennyt liikkumaan ennen kuin Jonna jatkoi nauraen:

– Tuletko sä sinne vakoileen sit, herra agentti?

⁂

Opettajien mökissä oli menossa kiivas keskustelu. Päällimmäisenä kuului Suvi Harmajan nariseva ääni.

"Minulla on omat epäilykseni siitä, miksi se poika pakeni sinne metsään. Eihän sellaista vahingossa tapahdu", Suvi valitti.

"Sinun epäilyksillesi ei tässä voi laittaa painoa, koska niiden paikkansapitävyydestä ei ole tietoa", Toivo vastasi.

"Ja saanen muistuttaa, että kyseinen oppilas on edelleenkin Rudolfin luokalla, ei meidän muiden. Hän siis päättää jatkotoimenpiteistä", Keila sanoi naristen.

"Me teemme hänestä katoamisilmoituksen poliisille. Emme me voi häntä metsäänkään jättää. Onkohan pojalla kaikki hyvin?" Ruffe mietti.

"Emmehän me sitä tiedä. Onko kukaan yrittänyt soittaa pojan puhelimeen? Keila kysyi.

"On, monta kertaa. Numeroon ei saa yhteyttä, eli akku taitaa olla lopussa tai puhelin muuten vain kiinni."

"No johan nyt on!" Suvi järkyttyi.