Ihmisen korvat, suden silmät

Sopimus

Aurinko alkoi jo laskeutua alemmas, mutta Suomen kesän tuntien pimeys ei laskeutuisi vielä moneen tuntiin. Kello oli noin kymmenen illalla, ja vaikka oli tiistai-ilta, kaupunki kuhisi lämpimässä ilmassa yhtä paljon kuin normaaleina viikonloppuina. Mitenköhän täyttä puistossa olisi juhannuksena, Samuel ajatteli.

Monet nuoret häiriköivät puistossa ja osa heistä oli juonut alkoholia. Poliisi puuttuisi tilanteeseen ennen pitkää, ainakin toivottavasti, Aapo ajatteli. Vaikka pojista ainakin Samuel ja Aapo olivat melko suosittuja koulussa, he eivät olleet koskaan tajunneet, mitä hauskaa oli siinä, että juotiin alaikäisenä, hajotettiin paikkoja ja päädyttiin yöksi putkaan.

"Eikö noiden vanhemmat välitä mitään niiden käyttäytymisestä? Hitto mulla tulis heti ongelmia jos koskisin edes yhteen kaljatölkkiin ennen ku oon kahdeksantoista", Aapo päivitteli.

"Ei niiden vanhempia kiinnosta, sä tiedät varsin hyvin", Samuel vastasi, "ne on kai lakannu yrittämästä. Ei ne jaksa tottelematonta lasta vuodesta toiseen."

"Mutta ne vanhemmat sen on aiheuttanu", Viktor huomautti.

"No totta. Ei kenestäkään tule tollaista, jos se kasvatetaan kunnolla", Aapo vastasi.

"Meistä ei koskaan tullu tollasia", Viktor sanoi nauraessaan Eealle ja Heidille, jotka yrittivät kiivetä humalassa puiston reunalla olevaan lehmukseen — huonoin tuloksin, sillä he eivät päässeet yhtä oksaa pidemmälle.

"Ei niin. Sen sijaan teistä tuli tällaisia paranormaaleja tyyppejä, jotka ei edes ole ihmisiä", Aapo vastasi ja pojat nauroivat yhteen ääneen.

⁂

"Marketta!" Valto huusi kun hän kuuli oven kolahtavan.

"Mitä?" Marketta kysyi.

"Löysitkö sä sitä poikaa, vai pitäskö sanoa miestä, mä en tiedä sen ikää", Valto sanoi ja istui alas lasipöydän ääreen hulppeassa asunnossaan. Hänen vaimonsa istuutui häntä vastapäätä, yhä ulkotakissa, vaivautumatta riisumaan violettia nahkatakkiaan.

"Älä kutsu mua mun etunimellä. Sä tiedät että mä vihaan sitä", Marketta vastasi äkäisesti, "mut löysin mä. Piti etsiä vähän aikaa, mutta tapasin ne sit siinä torkan vieressä olevassa jäätelöbaarissa. Jahtasin niitä sitten — ", Marketta kertoi, mutta keskeytti hetkeksi ja painoi käden kaulalleen.

Puremajäljet vihlaisivat ikävästi.

"Ei saakeli, puriko se saastainen puolieläin suakin?" Valto kysyi huolestuneena.

"No mitäpä luulet näistä jäljistä", Marketta sanoi sarkastisesti.

Valto käveli nopeasti keittiöön, joka kylpi ilta-auringon punertavassa valossa. Hellan vieressä, seinässä kiinni oli pieni, valkoinen kaappi jossa oli vihreä ristin kuva. Lääkekaappi.

Valto otti lääkekaapista haavataitoksen ja toi sen eteisessä odottavalle Marketalle. Marketta oli joutunut käyttämään ensiaputarvikkeita ennenkin, joten hän kieltäytyi Valton tarjoamasta avusta uskoen saavansa haavataitoksen paikalleen itsekin.

"Sen ilmeestä näki, että ne ei tiedä meistä. Ainakaan vielä", Marketta aloitti.

"Sen parempi meille", Valto sanoi. "Mulla on muuten jotain, mikä piristää sua."

"No mitä?" Marketta kysyi.

Valto poimi eilen saamansa kirjeen keittiön lasiselta pöydältä. Hän tarkensi katsettaan, karaisi kurkkuaan ja luki ääneen:

"Hyvä herra Valto Makkonen, teidät ja vaimonne on kutsuttu vuotuisiin EEEY RY:n kesänaloittajaisiin, jotka järjestetään Helsingissä keskiviikosta 8.6. sunnuntaihin 12.6. Ohessa on kolme (3) lippua, jotka sallivat teidän ottaa yhden (1) vieraan mukaanne. Kirjeen mukana on myös kesänaloittajaisten ohjelmalista sekä lista artistivieraista, jotka esiintyvät juhlissa. Pyydämme ottamaan yhteyttä alla olevaan numeroon, jos ette pääse osallistumaan juhliin. Kunnioittaen", Valto luki. Sanan 'Kunnioittaen' alla ei ollut kenenkään nimeä, vaan valkokultainen maltanristi, jonka jokaisessa sakarassa oli yksi kirjain: kolmessa E, yhdessä Y.