Ole hiljaa ja pidä mua kädestä

Luku 5 - Kickflipejä

A/N: Tosi paljon kiitos ihanille lukijoille, huippua kun luette ja äänestätte. Lisäksi kommentit antaa ihan mahdottomasti inspistä, kiitos oikeesti <3 Jatkon tuleminen vähän kesti, mutta tässäpä taas Kiuruharjun meininkejä :D

*

Luku 5 - Kickflipejä

Strömbergin kasvoille levisi onnellinen hymy, kun se taputti mulle ja Joonalle filosofian luokan perältä esitelmän päätteeksi. Se näytti ihan ylpeältä lätkäfaijalta, tai tässä tapauksessa lätkämutsilta, jonka pojat olivat juuri nousseet jonkun junnuliigan pistepörssin kärkeen tai muuta vastaavaa.

"Hyvä Iivo, hyvä Joona!" se hihkaisi innokkaana ja mä mietin, että ei meidän esitelmä Kantista nyt niin hyvä ollut. Tosin Strömberg nyt näytti menevän hurmostilaan aina kun joku vaan mainitsi jonkun suuren ajattelijan nimenkin. Erikoinen persoona. Mä vilkaisin vieressäni olevaa Joonaa, joka katsoi Strömbergiä huvittavan ilmeettömästi. Se, jos kuka, oli kyllä ihan meidän hurmaavan filosofian maikan vastakohta.

"Hyvin olette löytäneet tietoa, tulevaa ajatellen kannustan teitä antautumaan eettiselle pohdinnalle vieläkin suuremmin", Marja-Liisa sanoi levittäen käsiään sivuille.

"Joo, okei", vastasin ja kikkaratukkainen filosofian opettaja hymyili nyökytellen.

"Ihanaa, kiitos pojat."

Mä vilkaisin taas Joonaa, joka katsahti mua kohottaen hieman kulmiaan. Sitten me käveltiin luokan edestä takaisin paikoillemme ja Strömberg kehotti Aksua ja Niklasta luokan eteen. Siirsin katseeni poikiin ja yritin keskittyä noiden esitelmöintiin Jean-Jacques Rousseausta, mutta jostain syystä mun ajatukset pyörivät vaan eilisessä. Vaikka me oltiin Joonan kanssa tehty esitelmää lopulta se pari tuntia oikein sopuisasti, niin en voinut olla kelailematta sitä edeltänyttä sanaharkkaa. Vilkaisin huomaamattomasti vieressäni istuvaa Joonaa, joka oli keskittynyt tuijottelemaan ikkunaan ajatuksissaan.

Mun teki mieli sanoa sille jotain, mutta en keksinyt mitä olisin sanonut, joten lopulta pidin suuni kiinni.

*

"Viikonloppu! Mitä mielessä?" Tumppi laski kätensä mun ja Aksun olkapäille, kun me käveltiin koulun ovista viileään syyssäähän päivän viimeisten tuntien jälkeen.

"Mä aattelin lähtee ihan lenkille illalla", Aksu tuumasi ja hymyili hitusen, kun pitkänhuiskea rokkari pyöräytti silmiään.

"Olipa erittäin yllättävää, ihan ennenkuulumatonta", Tumppi vastasi sporttiselle toverilleen ja mun suupieli nousi huvittuneeseen hymyyn. "Meikäpoikapa lähtee Jyväskylään."

"Mitäs siellä?" mä katsahdin jäbää, joka virnisti velmusti.

"No onhan siellä vaikka mitä, ainakin jos vertaa tähän meidän ihastuttavaan pikkumetropoliin", Tumppi vastasi hyväntuulisesti ja heitti tupakan huulilleen.

"Juhlimaan se sinne menee", Aksu valotti hyväntahtoisen härnäävä sävy äänessään. "Ja iskemään naisia."

"Noh, noh!"

Mä naurahdin kaksikolle huvittuneena.

"Justhan sä kehuit viime viikonloppuna, että Kiuruharjulla on Suomen ihanimmat tytöt, tai jotain, mutta silti sä lähet Jyväskylään?" heitin ja Tumppi hymyili mulle vinosti.

"Niinhän täällä onkin", se vakuutteli, "mutta eritavalla."

"Tai ehkä se on niin, että Kiuruharjulla on ihanimmat tytöt, mutta Jyväskylässä on ihanimmat naiset", Aksu sanoi painottaen viimeistä sanaa. Tumppi lätkäisi sitä kylkeen ja poika älähti.