Ole hiljaa ja pidä mua kädestä

Luku 29 - Ei välitetä enää

A/N: Nyt on taas mennyt aika pitkään tän uuden luvun kanssa, kun oon vaan ollu aivan tajuttoman kiireinen : ((( ja ääh oikeesti wattpad temppuaa ihan super paljon, en meinannu saada tätäkään lukua eka julkastua

Tän luvun jälkeen tulee muuten enää yks luku + epilogi, joten vähiin käy c': eli tyylikkäästi tasan 30 lukuu, enkä ees tähdänny siihen :: D

Huippua, kun ootte jaksanu lukee tätä näin pitkälle, oon niin pohjattoman kiitollinen teistä kaikista ihanista lukijoista! 😍❤️

*

Luku 29 – Ei välitetä enää

"Ehkä parasta pizzaa mitä oon syöny, niin ku, koko elämäni aikana – tai ainakin menee vahvasti top vitoseen, vissiin Joona kokannu", Tumppi höpötteli saatuaan pizzalautasensa syötyä lähes tyhjäksi ja virnisti leikkisään, härnäävään tyyliinsä. Mä potkaisin pöydän alla sitä jalkaan ja se älähti vähän.

"Kyllä mäkin osallistuin sen tekemiseen", vastasin puolustellen ja vilkaisin vieressäni istuvaa Joonaa, jonka suupielessä vilahti hymyntapainen. Me istuttiin ruokapöydässä kahvikuppien kanssa. Tai Tumppi söi meidän eilen tekemää pizzaa ja me Joonan kanssa juotiin kahvia.

"Ai raastoit juuston?" Tumppi virnisti ja mä irvistin sille, vaikka se ehkä osuikin aika lähelle. Rokkari naureskeli vähän mun ilmeilylle ja hotki sitten loputkin ruuasta, kunnes nojautui venytellen tuolin selkänojaa vasten. Oli niin kiva nähdä sitä, vaikkei siitä ollutkaan kuin jotain viikko, kun me oltiin viimeksi nähty. Tuntui pidemmältä ajalta. Ja tavallaan taas ei.

Tumppi kiitti pizzasta, nakkasi Ramonesin bändipaidan päällä olleen mustan hupparinsa tuolille viereensä ja kävi sitten viemässä lautasen tiskikoneeseen. Se kaatoi itselleen kahvia omatoimisesti ja palasi sitten pöytään meidän seuraan.

"Mä oon itseasiassa käyny kerran täällä Kuopiossa", Tumppi jutusteli hörpättyään kahvia ja pyyhkäisi toisella puolella päätään lepäävää irokeesiään. "Viime kesänä."

"Mitä sä täällä?" mä ihmettelin.

"Se mun bändikaveri Nasu on täältä kotosin, sen isoveli asuu ihan tossa keskustassa", Tumppi vastasi letkeästi ja vilkaisi meitä. "Lähin siis Nasun kanssa tänne juhlimaan", se jatkoi kohauttaen olkiaan ja hymyili veikeästi.

"No mitäs sanot Kuopion yöelämästä?" mä naurahdin ja join kahvikuppini tyhjäksi. Tumppi kallisti vähän päätään hymy suupielessään.

"Ei hullumpi", se virnisti. "Heräsin jostain toiselta puolelta kaupunkia yhen kaksvitosen mimmin vierestä", se jatkoi ja mä nauroin.

"Mä en tiiä pitäskö sanoo, ettei mua yllätä", heitin vitsaillen ja Tumppi hymyili vaan.

"Viime kesä oli vähän villi", rokkari heitti huolettomasti. "Mutta jäi tosi positiiviset fiilikset tästä mestasta."

Mä katselin Tumppia huvittuneena. Siinä oli hitosti sellaista naistennaurattajavibaa, mä jotenkin tajusin vasta nyt kunnolla. Vaikkei se ollut mikään kansikuvapoika, niin siinä vaan oli jotain sellaista charmia, mikä vei helposti jalat alta. Jotkut ihmiset vaan olivat ihan pelkältä olemukseltaan aivan hiton hurmaavia – Tumppi oli juuri sellainen, hiton hurmuri.

"Varpuhan oli Kuopiosta, muistatko sen mimmin?" Tumppi sitten puhui ja katsahti Joonaa kysyvästi.

"Joo", mun vieressä istuva poika vastasi.

"Se muutti tänne Kuopioon takas, lähti vissiin lukioon ysin jälkeen, mitähän sillekin kuuluu", rokkari mietiskeli ja hörppäsi kahviaan.

"Toivottavasti ainakin parempaa ku yläasteella", Joona hymähti.