Ole hiljaa ja pidä mua kädestä

Luku 22 - Joonalla on asiaa

A/N: Vähän nopeemmin uutta lukua taas! Ja tää on nyt ehkä pisin luku ikinä, ja en tiiä oisko tää toiminu paremmin kahtena erillisenä lukuna, mutta mennään näin 🤷🏻‍♀️

olette ihania kaikki, oon vaan niin kiitollinen ja niin hämmentynyt ja otettu siitä miten paljon tää on saanut lukijoita, vau. <3 c:

*

Luku 22 – Joonalla on asiaa

"Hei vautsi, veditte ihan hiton hyvin!" mä intoilin fiiliksissä, kun Tumppi tuli keikan jälkeen mun ja Inkan luokse pöytään. Sillä oli kuuma, eikä mikään ihme. Se pyyhki otsaansa, ja mä ojensin sille puolillaan olevan colatuoppini.

"Totta kai vedettiin, mitä sä oletit?" se virnisti mulle veikeästi ja otti pitkän kulauksen lasista. Mä katselin sitä hymy suupielessäni ja kohauttelin rennosti harteitani. Tumppi etsi puhelimensa, nappasi meistä kolmesta kuvan ja näpytteli hetken näyttöä ilmeisesti jakaen otoksen jonnekin. Sitten se laittoi luurin taskuunsa ja katseli ympärilleen. "Nyt tarvii tupakan", se ilmoitti hyvin päättäväisesti.

Me siirryttiin viileään ulkoilmaan lämpimästä baarista, saatiin seuraksi muu bändi, ne pari porukkaan aiemmin ilmaantunutta tyttöä ja Inka. Mä en tiennyt yhtään paljonko kello oli, mutta ei kyllä kiinnostanutkaan. Koulukin alkaisi huomenna vasta yhdeltätoista.

Mä vedin takin vetoketjun kiinni seisahtuessani tupakansavuiseen, kovaääniseen porukkaan Tumpin viereen. Kuuntelin toisten vitsailua hymyillen ja tuijottelin ympärilleni pimeällä baarin pihalla. Oli ollut kivaa, oikeasti ihan tosi kiva ilta, hitsin vapauttava. Mä kelailin vaan, että onneksi mä lähdin tänne. Porukkaan liittyi hyvin pian lisää ihmisiä baarin puolelta, sellaisia hyväntuulisia ja vähän humaltuneita, jotka tulivat heittämään jotain hyvästä keikasta ja sitä rataa. Tumppi höpötteli niille kaikille iloiseen, tuttavalliseen, suurieleiseen tyyliinsä, heitti läppää nauraen ja kädet heiluen. Se näytti olevan tosi fiiliksissä. Se sai varmaan hullun paljon virtaa soittamisesta.

"Mitä hän miettii?" Inka ilmaantui mun viereen, kun mä lopulta jäin seisoskelemaan vähän reunemmalle, seinän viereen, muiden jutellessa niin tiiviisti.

"En mä tiiä, aika kiva olo", vastasin hyväntuulisesti ja katsoin Inkaan. "Vois lähtee toistekin."

"Kannattaa", se sanoi, nojasi baarin tiiliseinään kädet punaisen takin taskuissa ja katsahti ympärilleen nopeasti. "Tinosta on varmasti tosi kiva, kun sä tulit, ei se ikinä saa ketään harjulaista frendiä lähtee tänne", se sitten jatkoi lämpimään sävyyn. Mua hymyilytti vähän ja vilkaisin ihmisten keskellä tarinoivaa irokeesipäistä poikaa.

"No ne ei tiiä mitä missaa", tuumasin sitten ja Inka katseli mua hymyillen, silmissään tuttavallista tuiketta. Me ei ehditty jutella sen enempää, kun Tumppi sitten pölähti ihmisten keskeltä meidän luokse. Sille oli ilmestynyt värikäs leilei kaulaan roikkumaan.

"Joko ne tytöt kävi sun kimppuun?" Inka virnisti katsellen kukkia Tumpin kaulassa.

"Joo, ei vaan pystyny pakenee, niitä oli niin paljon", rokkari heitti takaisin pyöritellen päätään, ja mä nauroin. Tumppi virnisti meille ja kurottautui sitten tiputtamaan tupakkansa tuhkakuppiin.

Hyvin pian Tumpin bändikaverit ilmoittivat lähtevänsä jatkamaan johonkin menevämpään baariin, ja me hengailtiin pubissa limppareiden kanssa vielä vähän aikaa, ennen kuin sanottiin Inkalle heipat ja lähdettiin suuntaamaan kohti kauemmas parkkiin jäänyttä autoa. Mä juttelin siinä kävellessä Tumpille, että se oli pelastanut mun illan, ja Tumppi katseli mua hymyillen, ja vastasi, että siitäkin oli tosi jees, kun mä olin lähtenyt messiin.