Ole hiljaa ja pidä mua kädestä

Luku 7 - Hetken mielijohteesta

Luku 7 - Hetken mielijohteesta

    Niklaksen tarjoamat shotit olivat kaiketi olleet vähän liikaa, sillä mulla oli aamulla oikeasti aika paha olo. Makasin sängyssä jonnekin kahteentoista ja nukuin huonoa oloa pois, ennen kuin sain itseni viimein ylös. Tai oikeastaan se oli puhelimen pirinä, joka sai mut heräämään ja nostamaan pään tyynystä. Irvistellen etsin kännykän lattialta ja hetken aikaa pitelin kipeää päätäni, ennen kuin katsoin vilkkuvaa ruutua. Tumppi soitti.

"Moi", tervehdin käheästi ja suljin hetkeksi silmäni. En mä edes ollut juonut niin kamalasti, mutta silti oksetti ja pää tuntui keilapallolta.

"Morjens! Ei kai oo krapula?" se kysyi aurinkoisesti ja mä kuulin sen äänestä, että se virnisti.

"Pikkasen meinaa puhalluttaa."

Tumppi naurahti.

"Lähe mun ja Aksun kanssa pizzalle", se ehdotti sitten ja mä hieroin otsaani. Aksusta mulle tuli mieleen eilinen kahakka baarin edustalla ja sitä kautta ajatukset ajautuivat Joonaan. Mä muistin eilisen varsin hyvin, eikä mitään aukkoja illan tapahtumista tuntunut olevan, vaikka tämänhetkisestä olosta voisikin luulla muuta.

"Pakko käydä ainakin suihkussa ennen kun mä voin liikkua yhtään mihinkään", sanoin lopulta.

"Joo, ei kiirettä, me ajateltiin tuossa tunnin päästä lähtee", Tumppi vastasi hyväntuulisesti. Sillä ei nähtävästi ollut minkäänlaista jälkitautia, tai ainakin se kuulosti ihan luonnottoman reippaalta.

"Joo, okei."

"Tiiätkö sä sen pizzerian, Napolin, siinä torin kulmalla?"

"Joo."

"Nähdään siinä puol kaks."

Me sanottiin moikat ja puhelun loputtua mä nousin hitaasti ylös, laahustin vaatekaapille ja kiskoin ensimmäiset käteen osuvat vaatteet päälleni. Vilkaisin itseäni peilistä ja saatoin todeta, että olin mä paremmaltakin joskus näyttänyt. Hiuksiani haroen suuntasin ulos huoneestani ja huokaisin helpotuksesta, kun huomasin, ettei kotona ollut muuta kuin Iida. Pikkusisko käänsi katseensa muhun, kun mä raahauduin olohuoneeseen.

"Menikö myöhään eilen?" se kysyi.

"Vähän", mutisin ja vilkaisin ympärilleni. "Missä kaikki?"

"Äidillä on joku työjuttu, Jarkko ja Aapo meni uimaan", Iida vastasi kääntäen katseensa telkkariin. Mä nyökyttelin, kunnes hain lääkekaapista särkylääkkeen ja painelin sitten suihkuun. Veden alla seisoskelu helpotti oloa kummasti ja kun mä joitain hetkiä myöhemmin kuivailin itseäni kylppärissä, niin fiilis oli jopa ihan suhteellisen freesi. Kiskoin vaatteet päälleni rivakasti ja pörröttelin hetken pyyhkeellä hiuksiani, kunnes suuntasin ulos kylpyhuoneesta. Olohuoneeseen päästyäni lysähdin Iidan seuraksi tuijottelemaan telkkaria, ennen kuin vähän yhden jälkeen lähdin laahustamaan Tumpin mainitsemaa pizzapaikkaa kohti.

Pojat odottelivat jo torin kulmalla, kun mä saavuin paikalle. Aksu näytti aika heikkovointiselta, mutta Tumppi vaikutti olevan elämänsä kunnossa, ainakin kun sen tavanomaisen räväkkää elekieltä katsoi.

"Moi", tervehdin haukotellen seisahtuessani jätkien viereen.

"Näytät vähän väsyneeltä", Tumppi kommentoi ja virnisti.

"No älä", mä ähkäisin. "Sulla ei näköjään oo krapulaa ollenkaan?"

Tumppi kohautteli harteitaan.

"Ei oo."

"Mä olin Tumpilla yötä ja se heräs jo joskus yheksältä metelöimään", Aksu sanoi väliin irvistellen ja mun huulille nousi huvittunut hymy. Tumppi virnuili leveästi ja ilmoitti sitten kuolevansa nälkään, joten me paineltiin pizzerian ovista sisälle. Ruuan tuoksu oli vähintäänkin taivaallinen ja mä saatoin melkein kuulla vatsani huutavan nälkäänsä, kun hetkeä myöhemmin istuin poikien kanssa pizzerian nurkkapöytään.