Myrkytetyt karamellit

Toivomuspuu

"Mä jään yöksi", Anthon sanoi ja se ei näyttänyt edes odottavan kieltävää vastausta. Tosin miksi se sellaista olisi odottanut kun se tiesi yhtä hyvin kuin minäkin etten kieltäisi.

"Okei", mä vastasin ääni käheänä ja yritin käyttäytyä normaalisti, kuin en salaa mielessäni pitäisi todella suuria juhlia tämän kunniaksi.

"Mä tota haen patjan", sanoin ja lähdin huoneesta.

"Me voidaa nukkuu kyllä samassa sängyssäkin", se ehdotti mun perään ja kuulin sen huvittuneisuuden sen äänestä.

Todella hauskaa. En voinut silti estää punaa nousemasta mun poskille, mutta en huomioinut sitä mitenkään vaan hain patjan komerosta ja raahasin sen mun huoneen lattialle.

Kun sain sen raahattua nostin katseeni Anthoniin ja se tuijotti mua virnuillen sitä sen aivot sulattavaa virnettään ja lähdin sanaakaan sanomatta hakemaan petivaatteita sille.

Kun etsin kaapista sopivaa tyynylakanaa niin pohdin päässäni että miten olin joutunut tähän tilanteeseen. Super kuuma jätkä joka ilmeisesti tietää musta enemmän ku sen pitäs tietää ja joka osaa lukee mun ajatuksia aikoo yöpyä mun huoneen lattialla.

Enkä mä tiedä edes siitä muuta kun sen nimen ja oon vaihtanu sen kanssa ehkä pari sanaa. Mä en tiedä siitä yhtä mitään, vaikka mun sydän yrittää vakuuttaa että tunnen sen.

Nappasin tyynylakanan käteeni ja palasin petivaatteiden kanssa huoneeseen.

"Osaat varmaan ite laittaa nää", sanoin ja laskin ne käsistäni patjan päälle. Heitin tyynyn ja peiton niiden päälle.

Anthon nyökkäsi virnuilematta enää.

Se lähti laittamaan petivaatteita oikeille paikoilleen enkä mä voinut olla tarkastelematta sen silmiä salaa kun se laittoi lakanan päitä patjan alle.

Miten sen silmät edes pystyivät olla niin kiehtovat?  Miten ainoastaan sen yksi katse pystyi saamaan mut sekopäiseksi?

Mä halusin niin kovasti mennä sen lähelle ja painaa mun pääni sen rintaan. Haistaa taas sen ihanan minttukaramellin tuoksun ja vaan olla siinä koko mun loppuelämän.

"Kai sä tajuut että mä huomaan sun tuijotuksen ja btw en kiellä sun suunnitelmia", se sanoi virnuillen ja mä tunsin miten mun sielu irtosi mun ruumista ja juoksi karkuun häpeästä.

Mieleni teki vaan yksinkertaisesti kadota eikä asiaa autannut yhtään  kun mun posket vaihtoi yllättävästi väriä.

Möyriminen maan alle jonnekkin koloon asumaan myyrien seuraksi rupesi kuulostamaan erittäin houkuttelevalta.

"Tykkäsin enemmän sun ensimmäisestä ideasta", Anthon sanoi puoliksi nauraen ja se oli ilmeisesti saanut sen patjan pedattua sillä se lysähti siihen makaamaan.

"Mä en", valehtelin nopeasti ja esitin ettei mieleni tehnyt koskea sen hiuksiin vain kokeillakseni miltä ne tuntuu. Esitin myöskin etten olisi tuntenut pientä halua kokeilla mun ensimmäistä ideaa.

"Valehtelija", Anthon naurahti ja tuijotti mun huoneen kattoa. Mä yritin kävellä tyynesti istumaan mun sängylle, mut mua ei oltu koskaan siunattu millään hyvän vaikutuksen lahjalla, vaan menin sitten kompuroimaan omiin jalkoihini ja kaatumaan suoraan sen viereen.

Se käänty niin että sen kasvot oli ihan mun kasvoissa kiinni ja sen hengitys tuntu lämpimänä mun kasvoilla.

"Heti käymässä kimppuun", se totesi virnuillen huvittuneena enkä mä vastannut. Mä nielaisin vaan ja yritin olla sekoamatta.

Yritin esittää ettei sen läheisyys tekisi mua hulluksi ja että en haluaisi mennä sitä lähemmäksi ja lähemmäksi.

Enkä mä edes tajunnut etten ollut vastannut sen surkeaan kiusoitteluun vaan olin vain maannut siinä lattialla hiljaa sanomatta sanakaan, tuijottamassa sitä.