Myrkytetyt karamellit

Kelluvatko hintitkin?

          Jonathanin näkökulma:

Mä kävelin. Kävelin hiekkatietä eteenpäin.

Sora rapisi mun kenkien alla ja tuuli humisi mun korvissa. Mulla oli kylmä, mutta jatkoin silti matkaani. En tiennyt, mihin olin edes menossa, vain kävelin.

Oli iltapäivä, eli mun olisi pitänyt olla koulussa, mutta Joelilla oli nyt hyppytunti. Se ei siis huomaisi, että mä puutun. Yritin kävellä mahdollisimman nopeasti, etten varmasti törmäisi kehenkään. Se oli varmaan liikaa pyydetty.

"Katos, kukas se siellä!" kuului huudahdus takaani, eikä mun tarvinut kääntyä ympäri tietääkseni kuka se oli.

Se oli Rene.

"Tuutko vähän tänne juttelemaan?" tuttu ääni huusi mun perääni ja tunnistin senkin.

Se oli Luukas.

Kävelin eteenpäin leikkien etten kuullut.

Kaikki oli hyvin.

Kaikki oli hyvin.

Ei mitään hätäää.

Kaikki oli hyvin.

Keskityin kuuntelemaan askeleitani ja laskemaan niitä.

Yksi.

Kaksi.

Kolme.

Neljä.

Hengitä.

Kaikki on hyvin.

Kahdeksan.

Yhdeksän.

"Pysähdy nyt saatana!" uusi ääni huusi, eikä sen omistajasta ollut epäilystäkään.

Se oli kaikkein pahin, Pyry.

Mä pysähdyin. Pelko kaiversi mun sisintä, kun mä käännyin. Mun teki mieli juosta karkuun, mutta ne saisi mut heti kiinni. Mulla ei ollut vaihtoehtoja. Pyry tuli jenginsä kanssa mun luokse imien samalla tupakkaansa. Mä tiesin joka ikisen jätkän siitä jengistä.

Pyry, Rene, Milo, Miro, Luukas, Eetu, Lasse, Rasmus ja Veeti.

He olivat viime aikoina käyneet mulle vähän liiankin tutuiksi. Kunpa ne eivät olisi meidän koulussa.

"Minnes oli matka?" kysyi Pyry multa ilkeällä äänensävyllä.

"Mä vaan kävelin", mutisin hiljaa ja painoin katseeni maahan kun ne kaikki virnuili mulle.

"Voi että kun herra vain kävelee", sanoi Pyry vittuilevasti. Sen jengi nauraa, kuin se olisi kertonut hyvänkin vitsin.

Mun olisi tehnyt mieli haistatella sille ja lähteä, mutta ei mulla ollut tarpeeksi rohkeutta.

"Maistuuko tupakka?" Pyry kysyi ja yritti tunkea sellaista väkisin mun huulten väliin.

Mä peräännyin vähän, mutta horjahdin selälleni maahan.

"Mä en polta", totesin ääni väristen.

Pyry vetäsi mut paidan kauluksesta takasin ylös. Se oli liian vahva.

Se katsoi mua halveksien.

"Jos mä annan sulle tupakan niin sä vittu poltat sen!" se karjui mulle nostaen mua hiukan ylöspäin.

Mä yritin rimpuilla sen otteesta ja mun jalat heilu ilmassa. Pudistin varovasti päätäni.

"Mä en polta", toistin heiveröisesti.