Tuliprinsessa

III - Uupumus

━━━━━━━━┓ ✠ ┏━━━━━━━━

"Sisään."

Isän ääni kajahti hänen työhuoneestaan, joten Brianne painoi koristeellisen kahvan alas ja astui sisälle. Mies istui työtuolissaan rennosti silmäillen muutamia pöydällä olevia papereita. Brianne istui alas isänsä eteen ja risti kätensä rinnalleen loihtien kasvoilleen tuiman ilmeen.

"Älä viitsi taas aloittaa." kuningas sanoi rykäisten ja prinsessa vain tuhahti tuolissaan. Hän teki lyhyen käsimerkin lähettäen huoneessa olleet vartiat ulos.

"Sinä tiesit, että tämä olisi edessä jossakin vaiheessa elämääsi. Sinusta tulee Adelinwanin seuraava kuningatar ja hyvä kuningatar tarvitsee rinnalleen kuninkaan."

"Minä en edes halua kuningattareksi." Brianne tokaisi, vaikka tiesi olevansa tilanteessa lapsellinen.

"Ei ole vaihtoehtoja. Adelinwanilla ei ole muita perillisiä, joten meillä ei ole varaa menettää sinua." kuningas selitti levittäen käsiään.

"Olisitte sitten tehneet äidin kanssa enemmän lapsia." Brianne sylki sanat suustaan tietäen osuvansa herkkään kohtaan.

"Älä tuo äitiäsi tähän!" kuningas sanoi korottaen ääntään ja alkaen jo menettää malttinsa.

"Hoidetaan tämä nyt vain asiallisesti pois alta. Saisit vähän siistiä tuota suutasi." kuningas lisäsi huokaisten ja prinsessa näytti hänelle kieltä tämän huomaamatta.

"Sinun on määrä astua avioon prinssi Lorcanin kanssa viikkoa ennen keskikesän juhlallisuuksia, joka huipentaa koko viikon. Siihen on nyt hieman yli kolme kuukautta aikaa..."

Prinsessa ei jaksanut kuunnella isänsä selostuksia siitä, miten hyvä aviopuoliso prinssi Lorcan tulisi olemaan tai miten valmistelut häitä varten oli jo aloitettu. Kuningas kuitenkin huomasi miten hänen tyttärensä ei kiinnittänyt huomiota asioihin laisinkaan ja sanoi vihaisena:

"Etkö voisi päästä jo tuosta lapsellisesta asenteestasi eroon? Naurettavaa, että jo lähes aikuinen nainen käyttäytyy tuolla tavalla. Sinun pitäisi tiedostaa jo asemasi Adelinwanin kruununprinsessana ja valtaisuimen seuraavana perillisenä, eikä huidella pitkin pihamaita miekkailemassa vartioiden kanssa!"

"Eikö muka ole hyvä, että osaan puolustaa itseäni?!" Brianne huusi takaisin ja nousi vihaisena tuolistaan lähteäkseen huoneesta ulos myrskyn lailla.

"Sinä olet prinsessa ja tuleva kuningatar! Miekkailusi loppuvat tähän ja tämä keskustelu on edessäsi uudelleen myöhemmin." kuningas raivosi ja antoi tyttärensä mennä. Hän rukoili jumalilta muutosta tyttärensä käytökseen tietämättä mitä enää tehdä asialle.

✠

Prinsessa Brianne marssi tuohtuneena suorinta tietä kohti ulko-ovea, jossa vartiat kuitenkin pysäyttivät hänet.

"Päästäkää minut!" prinsessa huusi, mutta vartiat eivät liikahtaneetkaan.

"Kuninkaan määräys." vartiat sanoivat kuorossa, joten Briannelle ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa, kuin palata hänen omaan huoneistoonsa, jossa Clarissa odottaisi häntä muiden kamarineitojen kanssa. Prinsessa muuttikin mielensä - tällä hetkellä hän tarvitsi Lucillen seuraa.

✠

Brianne oli löytänyt Lucillen siivoamasta teehuonetta tiukattuaan ensin työnjohtajalta, minne nainen oli sijoitettu.

"Brie!" Lucille oli huudahtanut, kun hän oli myrskynnyt teehuoneen ovesta sisään. Prinsessa oli napannut palvelijan mukaansa ja ilmoittanut työnjohtajalle, että nainen olisi hänen kanssaan. Brianne vei Lucillen puutarhaan keittiön pikkuoven kautta heidän salaiseen nurkkaukseensa, jonka he olivat löytäneet yhdessä muutama vuosi sitten.

"Kaikki menee päin perseitä." Brianne huokaisi painaen kasvot polviinsa.

Lucille nyökkäsi ymmärtäväisenä ja sanoi sitten: "Kerro kaikki."

Pitkän selostuksen jälkeen päivän tapahtumista Briannesta tuntui jo vähän paremmalta.

"Minä olen varmaan ihan kauhean lapsellinen, kun järjestin asiasta noin ison numeron." prinsessa sanoi päivitellen, mutta Lucille pudisti päätään.

"Kieltämättä ehkä vähän, mutta niin minäkin olisin varmaan ollut, jos olisin sinä. Olisi ihan hirveää saada kuulla, että onkin menossa naimisiin jonkun ihan vieraan ihmisen kanssa, vaikka kyseessä olisikin prinssi." Lucille sanoi ymmärtäväisenä.

"Kiitos Lucy." prinsessa sanoi ja kaksikko halasi toisiaan hetken.

"Millainen se uusi pääkamarineito muuten oli? Kuulemma alansa ammattilainen." Lucille hihitteli suolaisena.

"Paljon huonompi kuin sinä." Brianne vastasi myöskin hihitellen. Ystävykset vitsailivat asiasta vielä pitkään ja prinsessa lupasi hankkivansa Lucillen takaisin kamarineitoihinsa.

✠

Illallisella vallitsi kireä tunnelma, vaikka muut kuninkaan ja prinsessan seurassa illastavat eivät asiaa huomanneetkaan. Tilassa ei kuitenkaan voinut aloittaa riitaa, joten Briannen oli kestettävä hovinaisten innostunut keskustelu kesän tulevista häistä.

Clarissa oli etsinyt prinsessan käsiinsä ja vienyt tämän takaisin huoneistoonsa vaihtamaan vaatteita pian sen jälkeen, kun hän oli palannut keittiön kautta takaisin sisään mahdollisimman vähin äänin. Nainen oli halunnut Briannen käyttävän vaaleanpunaista pitkää mekkoa tiukalla koruttomalla yläosalla, joka jätti tällä kertaa olkapäät paljaaksi. Satiininen suuri helma laskeutui vyötäröltä aina lattiaan asti tasaisena ja Clarissa olisi halunnut laittaa sen alle vielä alushameen, jolloin puku olisi muistuttanut enemmänkin tanssaisasua. Prinsessa ei tiennyt, oliko mekossa jokin taka-ajatus, mutta se lentäisi hänen yltään heti ensimmäisenä illallisen jälkeen.

"Onko prinsessan hääpukua jo suunniteltu? Minulla olisi siihen pari ideaa." eräs vanhempi hovinainen sanoi haltioissaan ja Brianne vain pyöräytti silmiään. Kuningas loi tyttäreensä varoittavan katseen ja ilmoitti, että suunnittelijat aloittaisivat työnsä heti huomenna.

"Prinsessalle sopisi suuri hameosa. Norsunluun sävyinen voisi olla kaunis." toinen hovinaisista sanoi, mihin useammalla oli kärjekkäitä mielipiteitä. Brianne itse tiesi, ettei todennäköisesti pääsisi vaikuttamaan pukuunsa kovin paljoa.

"Onko Hänen korkeutensa tavannut edes sulhastaan?" vartioston kapteeni kysyi melun yli katsoen Briannea silmiin anteeksipyytävästi.

"En ole." prinsessa itse vastasi muistuttaen hovinsa jäseniä läsnäolostaan. Kukaan ei kuitenkaan juuri kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ja illallinen jatkui samaan tapaan. Prinsessa söi vaitonnaisena ja pelkäsi jälkiruoalla tiukan pukunsa repeävän. Hän ja vartioston kapteeni istuivat toisilla puolilla pöytää ja lukitsivat katseita muutamia kertoja viestittäen äänettömästi ties mitä. Miehen nimi oli Tristian Fenrow ja hän oli opettanut Briannelle miekkailun alkeita, kun hän oli ensimmäistä kertaa ilmestynyt vartioiden kasarmille.

Kun prinsessa lähti illallisen jälkeen palaamaan huoneistoonsa hän tunsi voivansa pahoin. Hän ei tiennyt johtuiko se hovinaisten keskustelusta, ruoasta vai mistä, mutta juuri nyt hän halusi vain kaatua sänkyyn ja vetää peiton päälleen.

Briannen oli pakko pysähtyä keskelle käytävää, sillä hänen päässään sumeni hetkellisesti.

Paska. Paska.

Hän ei voisi kaatua nyt tähän tiedottomana.

"Teidän korkeutenne?"

"Oletteko kunnossa?"

Brianne kuuli takaansa miehen äänen, muttei saanut sanaakaan suustaan vastatakseen. Hän tunsi kosketuksen olkapäällään ja olisi varmaankin kääntynyt ympäri, jos hänellä olisi ollut voimia tehdä niin.

Mies nappasi Briannesta kiinni ja lähti kantamaan tätä jonnekin. Prinsessa oli liian uupunut vastustaakseen, eikä edes tiennyt kuka häntä kantoi.

He tulivat johonkin pimeään tilaan tai ehkä Briannen näkö oli vain niin sumea, ettei hän erottanut valoja. Jostakin kuului vihaisen koiran murinaa ja seuraavaksi prinsessa tunsi makaavansa kylmällä kivilattialla. Koiran murina ja haukunta oli herättänyt nyt jo niin paljon huomiota, että Brianne kuuli paljon lähestyviä askeleita. Sitä tuntui seuraavan järjetön huuto ja sekaannus, eikä prinsessa enää tiennyt mitä sen jälkeen tapahtui.