Tuliprinsessa

XXIII - Rauta

"Teidän korkeutenne, oletteko kunnossa?" heitä lähimpänä seissyt vartija kysyi epäileväisenä. Lucille vilkaisi kuninkaan hahmossaan häntä ja sitten Briannea, jonka täytyi näyttää kalpealta.

"Tyttäreni sai nähdä sopimuksen", Lucy paikkasi katsoen vartijoita tiukasti. He nyökkäsivät ja kumarsivat, kun kaksikko kulki ohi kohti rappusia. Prinsessa kulki edellä ja varmisti, että reitti oli selvä ennen, kuin Lucille seurasi kuninkaana perässä.

"Vaihdan hahmoani nopeasti", hän sanoi vilkuillen hermostuneena ympärilleen. Ketään ei näkynyt, joten Brianne sai katsella, kun hänen paras ystävänsä muuttui kuninkaasta takaisin ihmiseksi.

"Olet ollut minun kanssani koko aamupäivän, jos joku kysyy", Lucille sanoi painokkaasti ja prinsessa nyökkäsi vastaukseksi. Sopimus oli nyt tuhottu ja he saattoivat viimein huokaista helpotuksesta.

Kun he olivat suuntaamassa takaisin Briannen huoneistoon Tristian tuli heitä vastaan huohottaen, "Isäsi haluaa nähdä sinut".

Sanat oli suunnattu prinsessalle, joka nielaisi ja lähti sitten kohti kuninkaan työhuonetta. Hän nousi puiset portaat ylös ja katsoi vielä, kun Lucillen ja kapteenin päät katosivat heidän jatkaessa omiin suuntiinsa. Brianne käveli käytävälle levitettyä punaista mattoa pitkin työhuoneelle, jonka ovella seisoi kaksi vartijaa tuimat ilmeet kasvoillaan. He kumarsivat hänelle, kun hän koputti oveen ja tarttui kahvaan kuullessaan isänsä äänen.

"Niin?" prinsessa kysyi kuninkaalta, joka istui työpöytänsä takana mietteliäänä.

"Pyysit saada nähdä sopimuksen, jossa sinut luvattiin Preridanin perilliselle. Mennään siis katsomaan sitä", Maxim sanoi noustessaan tuoliltaan. Brianne nyökkäsi juuri, kun ovelta kuului toinen koputus. Kuningas kutsui vartijan sisään, joka kumarsi heille ja ilmoitti sitten asiansa. Prinsessa tunnisti sen holvilla seisoneeksi mieheksi, joka oli kysellyt hänen vointiaan.

"Teidän majesteettinne, vaikka kävitte äsken holvissa, joku on turmellut-"

"Minä? Holvissa? Minä olin kapteeni Tristian Fenrown kanssa hiomassa sotasuunnitelmaa Dalenwania vastaan", kuningas vastasi keskeyttäen vartijan hämmentyneenä. Hän vilkaisi Brianneen, joka pakottautui kohauttamaan olkapäitään.

"Te ja tyttärenne kävitte holvissa noin viisitoista minuuttia sitten. Seuratkaa minua", vartija selitti ja viittoi peräänsä. Kuningas jylisi matkalla, miten tälle piti olla hyvä selitys. Briannen kädet hikosivat, kun he kävelivät holveille. Vartija ojensi prinsessan isälle nahkaiset kannet, joiden väliin oli jäänyt ainoastaan pientä hiiltynyttä paperisilppua.

"Kuka tämän teki?" kuningas tivasi vihaisena. Vartijat eivät näyttäneet säikähtäneiltä, vaan selittivät, mitä olivat nähneet.

"Emme epäile teitä, arvon majesteetti, mutta-"

"Kapteeni voi todistaa, että olin hänen kanssaan kasarmilla", kuningas puhui peittäen alleen miesten yritykset puhua.

"Minä olin huoneessani lady Lucillen kanssa, kysykää vaikka", Brianne valehteli sydän hakaten. Hänen isänsä ohjeisti paikalle saapuneita miehiä noutamaan Tristianin ja Lucyn paikalle, minkä jälkeen hän alkoi avoimesti syyttelemään erilaisia osapuolia ja miettimään tapahtumia. Prinsessa kuunteli kuningasta poissaolevasti, mutta kiinnitti huomionsa keskusteluun jälleen, kun puheeksi otettiin muodonmuuttajat.

"Väitätte siis, että minä kävelin tyttäreni kanssa tästä holviin? Vain muodonmuuttajat pystyvät sellaiseen, mutta heidät ajettiin ahtaalle ajat sitten", Briannen isä ärähteli.

Ei tämän näin pitänyt mennä sitten alkuunkaan. Prinsessa tiesi, mitä kuningas kykeni tekemään.

"Haluan jokaisen Dalenwanin vakoojan tapettuna tai elävänä. Yksikään muodonmuuttaja ei saa säilyä hengissä, joten aloitamme tarkastamalla palvelusväen", Briannen isä julisti lähetille, joka oli kiiruhtanut paikalle. Prinsessa tuijotti miestä epäuskoisena, eikä pystynyt hillitsemään suutaan, kun Lucillen henki oli vaarassa. Kuningas kääntyi ympäri, kun hän kuuli tyttärensä vastalauseen määräykselleen.

"Kyllä voin. Tämän takia sinä tarvitset vierellesi miehen, joka tietää mitä tekee", hän sanoi kylmästi ja käänsi sitten katseensa Lucilleen, joka saapui paikalle vartijoiden pyynnöstä. Brianne yritti viestittää häntä lähtemään, mutta vaaleahiuksinen nainen vain hymyili ja todisti olleensa prinsessan kanssa koko aamupäivän. Kapteeni saapui hieman Lucillen jäljessä muutaman kaartinsa jäsenen kanssa, jotka katselivat tyynesti ympärilleen.

"Teidän majesteettinne, muodonmuuttajat eivät voi sietää rautaa. Ehdotan, että testaamme jokaisen linnalla olevista varotoimenpiteenä", yksi holvien vartijoista ehdotti ja kuningas nyökkäsi. Pelkkä raudan kosketus riitti aiheuttamaan kivuliaan jäljen, joka paljastaisi muodonmuuttajan heti. Vartija ojensi kuninkaalleen rautaisen avaimen, jota hän kokeili ensin omaan ihoonsa. Brianne näki pelon välähtävän Lucillen silmissä, kun avain kiersi mieheltä toiselle aina prinsessalle itselleen. Hän antoi avaimen Tristianille paineuttuaan sen ensin itseään vasten ja viestitti katseellaan, ettei tästä seuraisi mitään hyvää. Kapteeni nyökkäsi painaessaan avaimen iholleen - Brien piti keksiä jotakin nopeasti.

Lucille oli ainut huoneessa, joka ei ollut vielä saanut avainta. Sitä tarjottiin hänelle ja prinsessa valmistautui taistelemaan ystävänsä puolesta, vaikka se merkitsisi kaikkia vastaan kääntymistä. Lucy ojensi siron kätensä kohti rauta-avainta, muttei tarttunut siihen vaan muutti muotoaan valkohaukaksi, joka liiti kohti vapautta.

Muiden haukkoessa henkeä Brianne otti vastaan toisen Tristianin miekoista ja hyökkäsi. Hän oli elänyt isänsä varjossa liian kauan, eikä suostunut enää katsomaan sortoa sormiensa läpi. Vartijat älähtivät, kun hän ja kapteeni iskivät vasten raskaita haarniskoita. Kuningas yritettiin saattaa turvaan, mutta prinsessa esti sen asettumalla oviaukon eteen ilkeä hymy kasvoillaan.

"Mitä tämä merkitsee?" kuninkaan ääni halkoi ilmaa, kun lämmintä verta purskahti Tristiania vastaan taistelleen vartijan kyljestä. Mies ulisi, kun Briannen takaa syöksyi esiin suuri naarasleijona. Se iskeytyi vasten kuningasta kynnet esillä ja vilkaisi prinsessaa, joka tunnisti ystävänsä ja nyökkäsi vakavana. He olivat voitolla, kunnes lisää miehiä alkoi virrata kohti holveja. Vartijat olivat uskollisia kuninkaalle, jota Lucille nyt raateli valkean leijonan muodossa. Prinsessa ei halunnut lunastaa valtaistuinta teurastamalla koko hoviaan, joten hänen äänensä leikkasi ilmaa kirkkaana ja itsevarmana.

"Lopettakaa."