Tuliprinsessa

XXI - Haukka

"Miten niin tuhoaa? Mitä tekemistä tällä on äidin kanssa?" Brianne kysyi ärsyyntyneenä. Faye huokaisi syvään ja laski teekupin käsistään pöydälle, minkä jälkeen hän katsoi prinsessaa tiukasti silmiin.

"Se sammutti äitisi liekin ja se tulee sammuttamaan sinunkin", hän sanoi itsevarmana ääni värähtämättä. Fayen ilmeestä ei pystynyt päättelemään mitään, kun hän nosti jälleen teekuppinsa ja otti kulauksen.

"Eihän tässä ole mitään järkeä. Darius kertoi, että äiti vietiin Dalenwaniin", prinsessa kivahti, vaikkei ollut tarkoitus. Hän ei ymmärtänyt, mitä isoäiti ajoi takaa.

Juuri, kun Faye oli vastaamassa naistenhuoneen tumma ovi avattiin ja sisään astui ruskettunut naispalvelija, joka kumarsi heille syvään.

"Rakas kuningataräiti", hän aloitti katsomalla Fayeen ja sitten Brianneen, "teidän korkeutenne, anteeksi keskeytys. Hänen majesteettinsa pyytää teitä luokseen." Sanat oli suunnattu ensisijaisesti prinsessalle, mutta myös Faye nousi ylös lapsenlapsensa jäljessä. Palvelija nyökkäsi ja lähti kuljettamaan heitä pitkin koristeellisia käytäviä, jotka hohtivat puhtaina. Briannen teki mieli kysyä, mihin häntä tarvittiin, mutta kun nainen johdatti heidät pihalle asia valkeni hänelle nopeasti.

He olivat lähdössä, sillä kymmenet vaunut odottivat muodostelmassa. Brie tiesi, ettei hän pääsisi juosten pakoon ja astui mulkoillen sisään vaunuun isänsä kanssa. He istuivat vastakkain sanaakaan sanomatta sametilla vuoratuilla penkeillä ja antoivat katseensa vaeltaa ohi kiitävässä maisemassa. Brianne näki taivaalla haukan, joka kierteli seurueen lähettyvillä. Hän ei kiinnittänyt lintuun aluksi sen enempää huomiota, mutta se tuntui seuraavan heitä.

Prinsessan isovanhempien kartano oli vain muutaman tunnin matkan päässä linnasta, jossa heitä odottaisi hänen isänsä mukaan kansalaisten iloinen vastaanotto. Brianne kurtisti kulmiaan sanan "iloinen" kohdalla, sillä hän ei ollut oikeasti varma köyhien kansalaisten mielipiteestä häntä ja kruunua kohtaan.

"Häihin on kuusi päivää aikaa...", prinsessan isä aloitti haukotellen. Brianne palasi ajatuksistaan maankamaralle ja sipaisi kaulassaan roikkuvaa kaulakorua, joka oli pidettävä isältä piilossa hinnalla millä hyvänsä.

"Et saa poistua tulevien päivien aikana linnasta ja määrään seuraasi vähintään viisi vartijaa. En tiedä mikä versio katoamisestasi on totta, eikä minua kiinnosta", kuningas määräsi ääni jylisten. Hänen ilmeensä kuitenkin pehmeni, kun hän sanoi: "tee se äitisi ja valtakuntasi vuoksi."

"Ei valtakunta tarvitse kuningasta pyöriäkseen hyvin", Brianne vastasi. Hän ei ymmärtänyt, millä logiikalla kuningas saattoi hallita yksin, mutta kuningatar ei.

Hänen isänsä huokaisi syvään, "Ymmärrät kyllä, kun olet vanhempi."

"En ymmärrä", prinsessa hörähti ja käänsi sitten katseensa ulos, missä valkea haukka kaarteli yhä. Linnussa oli jotakin hämärää.

Tuntui ikuisuudelta, kun kuningas läksytti Briannea velvollisuuksista kuningattarena ja tulevaisuudesta prinssi Lorcanin kanssa. Kun mies oli pääsemässä häiden yksityiskohtiin prinsessa keskeytti hänet.

"Missä se typerä sopimus on?" hän kysyi katsoen isäänsä silmiin. Kuningas ei ensin ymmärtänyt, mitä hänen tyttärensä tarkoitti ja mietti hetken ennen suunsa avaamista.

"Holvin arkistoissa. Miten niin?" Maxim kysyi aidon ihmettelevänä.

"Haluan nähdä sen. On kai reilua näyttää sitä, vai kuinka?" Brianne sanoi laittaen kätensä puuskaan. Kuningas huokaisi jälleen.

"Yhdellä, tai oikeastaan muutamalla ehdolla."

"Antaa kuulua", prinsessa vastasi.

"Haluan sanasi siitä, että menet naimisiin prinssi Lorcanin kanssa, etkä yritä tuhota sitä paperia."

♔

Saattue saapui Adelinwanin pääkaupunkiin iltapäivällä, kun aurinko alkoi jo laskea mailleen. Ihmiset seisoivat kyllä kaduilla tervehtimässä heitä, mutta Briannesta tuntui pahalta heidän puolestaan. Matka Dalenwaniin oli avannut hänen silmiään entistä enemmän siitä, miten hänen isänsä hallitsi väärin ja naapurivaltio tuomittiin liian nopeasti. Kaikki voisi olla toisin, jos kuninkaat eivät ahneudessaan olisi sotineet niin paljon ja kuningattaria olisi päästetty valtaistuimelle.

Brianne oli suostunut isänsä ehtoihin hammasta purren. Hänen suunnitelmansa oli polttaa koko paperi, muttei hän voisi tehdä sitä kuninkaan läsnäollessa. Prinsessan pitäisi päästä myös kirjastonhoitaja Maureenin juttusille ja selvittää, miksi isoäiti oli valehdellut hänelle Theodoran asuinpaikasta. Faye oli sanonut hänen asuvan Ravarynissä, mutta myöhemmin paljastanut tyttärensä olinpaikaksi Ybennan. Ehkä isoäidillä oli jo huono muisti? Brianne ei keksinyt, miksi hän yrittäisi johdattaa oman lapsenlapsensa harhaan.

Linnan pihalla prinssi Lorcan itse tuli avaamaan hänen vaununsa oven ja tarjosi apuaan prinsessalle, joka tarttui siihen kyyneleitä pidätellen. Näin helposti hän ei luovuttaisi, eikä suostuisi valitsemaan vaaleahiuksista miestä, jonka kanssa hän käveli käsikynkkää sisälle. Ei niin kauan, kun Darius ja Tristian olivat hänen puolellaan.

"Viimein täällä, rakkaani", Lorcan sanoi kuulostaen teatraaliselta vanhempiensa tavoin. Briannen teki mieli oksentaa, joten hän päätyi vain nyökkäämään. Hänen oli luotettava Dalenwanin prinsseihin ja juonittava tapa tuhota sopimus ennen, kuin olisi liian myöhäistä.

// Julianna:

Hei taas kaikille! Anteeksi epäaktiivisuudestani - taas. Täytyy myöntää, etten ole tarkalleen keksinyt vielä, miten haluan tarinani lopettaa. Tästä tulee näillä näkymin noin 25-osainen, joten viimeisiä lukuja viedään.

Minulla on kuitenkin muutamia ideoita ja saatan saada ne vedettyä yhteen niin, että tarina valmistuu tulevan viikonlopun aikana. Aikataulu kuulostaa villiltä, mutta uskon pystyväni siihen, jos keksin napakan ja kivan lopetuksen.

Hyvää alkavaa kevättä!