Tuliprinsessa

XIII - Ravaryn

Brianne päätti, ettei jäisi kiinni täällä ja tänään. Hän moitti hiljaa itseään ja kirosi, miten Ravaryniin olisi pitänyt ratsastaa jo edellisenä päivänä. Tuuli puhalteli ulkona kylmästi pohjoista enteillen, eikä prinsessa tiennyt miten hän pääsisi pakenemaan huomiota herättämättä. Hän punnitsi vaihtoehtojaan vilkaisten hermostuneena Cobaltia, jonka kuninkaan miehet tunnistaisivat kyllä.

Brianne tuli lopulta päätökseen lähteä ratsastamaan vähin äänin ja toivottavasti saada huijattua vartijoita uusilla hiuksillaan, joista roikkui vielä hieniä nukutun yön jäljiltä. Hän nousi Cobaltin selkään ja nosti kangasta kasvojensa eteen, minkä jälkeen hän antoi ruunalle käskyn lähteä liikkeelle. Pihalle oli jäänyt partioon yksi miehistä, joka kiinnitti heti huomionsa prinsessaan hevosineen.

Paska.

Tuo vartija ei päästäisi Briannea lähtemään jututtamatta tätä ensin ja prinsessa tiedosti sen.

"Seis!" tuttu miesääni käski napakasti. Ottaisiko Brie riskin ja pyytäisi tätä päästämään hänet menemään?

"Sir Griffith", prinsessa henkäisi ja tiesi miehen tunnistaneen hänet.

"Mitä teet täällä? Kuningas on raivona!" hopeiseen haarniskaan pukeutunut ritari sihahti hiljaa, hurja ilme kasvoillaan. Brianne hymyili.

"Minun on pakko päästä Ravaryniin. Sinulla on vaimo ja lapsia, rakkaudesta - ei ole reilua antaa jonkun toisen päättää omasta elämästä. Minun on selvitettävä mitä tapahtui prinsessa Theodoralle", hän selitti anellen Griffithiä päästämään hänet matkaan.

Brianne näki miehen kovissa silmissä häivähdyksen sääliä ja murhetta. Hän tiesi ajan loppuvan pian, jos ritari jäisi miettimään pitkäksi aikaa.

"Ratsasta nopeasti. Jalokivien Jumalat sinua varjelkoon", Griffith sanoi huokaisten raskaasti. Prinsessa kiitti miestä helpottuneena ja painoi jalkansa Cobaltin kylkiin. Musta hevonen ampaisi matkaan jättäen taakseen hennon pölypilven. Brianne tiesi ritarin syyllistyneen petokseen hänen vuokseen, joten tehtävän oli onnistuttava.

Oli löydettävä prinsessa Theodora.

♔

Brie saapui Ravaryniin viittansa huppuun verhoutuneena myöhemmin alkuillasta. Oli ollut helppoa seurailla tietä kohti kaupunkia metsänlaidasta, jonne prinsessa olisi tarvittaessa voinut ratsastaa pakoon. Kuninkaan miehet eivät kuitenkaan olisi voineet saavuttaa Ravaryniä näin lyhyessä ajassa, joten Brianne oli heitä askeleen edellä. Kaupungin porteista hän oli päässyt maksamalla muutaman hopeakolikon.

Prinsessa ei tiennyt mistä aloittaa etsintänsä, sillä tuskin kukaan tiesi Theodorasta - tai sitten hänestä ei puhuttu. Faye-isoäiti oli kertonut kuninkaan sisaren asuvan täällä, joten ehkä Ravarynin kirjastosta löytyisi jotakin tietoja asiasta. Sieltä Brianne ainakin aloittaisi.

Kirjasto oli vielä avoinna, kun prinsessa astui sisään ulkona hämärtyvästä illasta. Soihtujen liekit lepattivat rauhallisina ja tumman puupöydän takana istui iäkäs mies opuksia selaten.

"Voinko auttaa sinua?" hän kysyi yrittäen selvästi kurkistella hänen huppunsa alle. Brianne ei voinut antaa kenenkään nähdä meripihkan värisiä silmiään tai muuten hän paljastuisi heti - ainakin sellaisten seurassa, jotka tiesivät kuninkaallisesta perheestä jotakin.

"Haluaisin tutkia maamme kuningasperhettä. Tiedäthän, on tärkeää tietää mitä puhuu näinä aikoina", hän sanoi ja näki miehen nyökkäävän vastaukseksi.

"Harvinaista, lukutaitoinen nainen. Mistä olet?" kirjastonhoitaja kyseli niitä näitä johdattaessaan prinsessaa peremmälle.

"Ei sillä niin väliä. Matkustelen ympäri Adelinwania", Brianne vastasi lyhyesti pysähtyen miehen osoittaman paikan kohdalle. Harmaantunut kirjastonhoitaja valitsi valtavasta hyllystä paksun teoksen ikääntynein sormin ja ojensi sen hänelle.

"Yritä olla pilaamatta sitä tai muuten-"

"Tiedän", prinsessa vastasi keskeyttäen miehen, joka tuhahti kääntyessään. Jos hän olisi tunnistanut Briannen kohtelu olisi varmasti ollut täysin erilaista.

Hän istui alas tummalle tuolille ja avasi hapertuneen kirjan. Se piti sisällään tietoa kuninkaallisten varhaisimmista vaiheista ja sisälsi myös erilaisia tarinoita haljenneesta rubiinista. Prinsessa selasi kirjaa loppua kohti, missä mainittiin hänen isänsä nimi.

Adelinwanin kuningas Maxim I, Brianne kuljetti sormeaan alemmas.

"Tässä!" hän hihkaisi hiljaa niin, ettei kukaan kuullut.

Adelinwanin prinsessa Theodora, kuningas Walter II:n ja Erigonielin prinsessa Faye von Brandtin myrskyssä, kolmantena päivänä toukokuuta vuonna 1411 syntynyt tytär.

Brianne jatkoi lukemista. Theodoran elämän varhaisimmista vaiheista ja elämästä oli kirjoitettu aina hänen katoamiseensa saakka.

Seitsemäntenä heinäkuuta vuonna 1443 prinsessa Theodora katosi Adelinwanin linnasta. Tänä iltana järjestettiin hänen kihlajaistanssiaisensa Preridanin prinssi Davidille, joiden jälkeen prinsessaa ei nähty enää missään. Kuningas Walter II:n tyttären temppu rikkoi pahasti välejä peridootista syntyneeseen vauraaseen valtioon, joten seuraavana päivänä sovittiin kuninkaan pojan, prinssi Maxim I:n lapsen menevän naimisiin Preridanin kuninkaan jälkeläiselle.

Hänen kohtalonsa oli siis sovittu Theodoran katoamisen takia - jotta Adelinwan voisi maksaa velkansa Preridanille.

Prinssi Maxim I:lle ja Crirannonin prinsessa Scarlettille syntyi 21. päivä kuumaa heinäkuuta vuonna 1443 tytär, joka sai nimekseen Brianne Rouge Faye von Brandt, sukunsa naisten mukaan. Hän on menevä naimisiin Preridanin kuninkaan helmikuussa syntyneen pojan, prinssi Lorcan Bran Alexander Allencourtin kanssa täytettyään 17 vuotta.

Brianne tajusi, ettei typerä sopimus ollutkaan välttämättä hänen isänsä itsekkyydestä päättämä asia, vaan osa suurempaa skandaalia. Heillä ei ollut ollut muita vaihtoehtoja, mutta silti prinsessa ei pystynyt - tai halunnut ymmärtää. Theodora oli ollut samassa tilanteessa kuin hän nyt - pakenemassa tulevaisuutta vanhempien valitseman miehen kanssa.

Kirjasta ei tietenkään selvinnyt missä prinsessa Theodora asui nyt, mutta Brianne tiesi ainakin lähes koko totuuden ennen hänen syntymäänsä tapahtuneista asioista. Heti seuraavana päivänä hän aloittaisi etsintänsä ja koluaisi vaikka joka ikisen Ravarynin kolkan löytääkseen etsimänsä naisen. Hän olisi toivottavasti vielä elossa ja pystyisi vastaamaan veljentyttärensä kysymyksiin Adelinwanin valtaistuimesta. Se kuului kyllä kuninkaan jälkeläiselle, Briannelle, joka oli syntyessään ohittanut prinsessa Theodoran. Lukemansa perusteella hän arveli, ettei Theodora haluaisi palata linnaan hänen kanssaan.

Silti Briannen oli yritettävä selvittää koko sotku. Jos hän epäonnistuisi ja prinsessa ei löytyisi tai osoittautuisi kuolleeksi hän palaisi linnaan, valehtelisi tulleensa siepatuksi ja menisi naimisiin prinssi Lorcanin kanssa. Pelkkä ajatus mahdollisesta epäonnistumisesta puistatti häntä.

// Julianna:

Moikka taas! Viimein sain uuden luvun ulos, mutta pakko kiittää teitä kun pyysitte lisää ja motivoitte kirjoittamaan! Ottakaa toki tili seurantaan, jotta saatte heti ilmoituksen kun julkaisen jotain uutta. Aina ihanaa nähdä, miten omia tekstejä luetaan <3