Tuliprinsessa

VII - Levottomuus

Aamu valkeni masentavan nopeasti, sillä Brianne tiesi, mitä velvollisuuksia hänellä oli hoidettavanaan sinä päivänä. Oikeastaan hän oli järjestänyt velvollisuuksia itse itselleen päättämällä, että hän selvittelisi asiat Lorcanin ja Tristianin kanssa.

Prinsessa oli pyytänyt saada laittautua yksin sinä aamuna, sillä hän halusi keräillä ajatuksiaan kaikessa rauhassa. Ensimmäisenä vuorossa sai luvan olla "prinssipoju", niin kuin Lucille Lorcanista sanoi. Harjatessaan hiuksiaan Brie mietti, miten hän hoitaisi hommansa parhaiten.

Kelailtuaan eilisillan tapahtumia, Brianne totesi olleensa liian äkkipikainen. Lorcanissa oli silti jotakin vastenmielistä, mistä hän ottaisi kyllä selvää. Tai ehkä se johtui vain Preridanin kuninkaasta, jonka käytös oli ärsyttävän röyhkeää. Kaksikon ympärillä pyöri kuitenkin joku outo salaisuus, mitä monet eivät olleet panneet merkille.

Pukeuduttuaan vaalean violetin sävyiseen lyhyeen mekkoon prinsessa suuntasi kohti Lorcanin huoneistoa, jonka tämä oli saanut käyttöönsä vierailunsa ajaksi. Hän koputti huoneen oveen kevyesti ja se aukesi hetken odottamisen jälkeen.

"Laittaisit edes paidan päällesi." Brianne sanoi silmiään pyöräyttäen ja kohdistaen katseensa seinään.

"Tulit niin yllättäen, etten valitettavasti ehtinyt. Ei silti huono, vai mitä?" prinssi sanoi virnistäen. Brianne tuhahti pitäen katseensa tiukasti seinässä, jonka vaaleanvihreä tapetti piti sisällään erilaisia mielenkiintoisia kuvioita.

"Oliko sinulla asiaa, vai aijotko vain seistä siinä?" Lorcan huokaisi ja veti päänsä yli tummansinisen paidan.

"Siitä eilisestä..." prinsessa aloitti kääntyen katsomaan edessään seisovaa Lorcania, jonka vaaleat hiukset sojottivat huolettomina sivuille.

"... olen pahoillani. Toimin liian nopeasti."

"Ei se haittaa.. meidän pitäisi kuitenkin tulla toimeen toistemme kanssa, joten aloitetaanko alusta? Minä olen Preridanin prinssi Lorcan." Mies sanoi varovasti hymyillen.

"Miksi teet tuota?" prinsessa kysyi hymyillen ihan vain kiusatakseen Lorcania vähäsen.

"Teen mitä?" Lorcan vastasi hämillään sotkuisia hiuksiaan haroen.

"Kohtelet minua, kuin ihmistä." Brianne napautti ilkikurinen ilme kasvoillaan.

"Minähän sanoin, että aloitetaan alusta. En ollut eilen parhaimmillani." prinssi naurahti hermostuneena korkeaan lipastoon nojaillen.

"Hyvä on. Minä olen Adelinwanin kruununprinsessa Brianne. Ihan vain meidän kesken, voit kutsua minua Brieksi."

✠

Prinsessa oli jutellut Lorcanin kanssa hetken, minkä jälkeen hänen oli täytynyt jatkaa matkaansa. Vaikka prinssi oli edelleenkin yhtä typerä ja omahyväinen, ehkä Brianne oppisi sietämään häntä. Pitäisi vain keksiä keino purkaa se sopimus, jonka hänen isänsä oli tehnyt. Ei Lorcankaan varmaan pitänyt tilanteesta sen enempää, kuin hänkään.

Prinsessa ei vielä tiennyt miten hän onnistuisi sopimuksen mitätöimisessä, mutta jokin keino oli varmasti oltava. Ehkäpä hän suuntaisi kirjastoon juteltuaan ensin Tristianille ottamaan selvää sukunsa menneisyydestä, mistä saattaisi olla hyvinkin hänelle jotain hyötyä.

"Griffith? Tiedätkö missä kapteeni on?" Brie kysyi yhdeltä vartioista, joka seisoi teehuoneen edustalla.

"Tristian on lähetetty joukkoineen Ravaryniin. En tiedä miksi, mutta hän lähti varhain tänä aamuna." Griffith vastasi lyhyesti.

"Anteeksi, ettei minusta ollut sinulle tämän enempää apua" mies jatkoi pahoitellen, mutta prinsessa vakuutteli kaiken olevan okei. Brie piti Griffithistä erityisesti siksi, ettei mies teititellyt häntä tai muutenkaan ylistänyt titteleillä, joita jokaisen hovin jäsenen tulisi käyttää häntä puhutellessaan. Prinsessasta ne olivat vain liian typeriä ja kiusallisia käytettäväksi, eikä hän vaivautunutkaan päästämään niitä suustaan muutoin, kuin kiusoitellessaan toisia.

Mutta miksi ihmeessä Tristian joukkoineen oli lähetetty Ravaryniin niin lyhyellä varoitusajalla? Adelinwanin rajamailla sijaitseva kaupunki oli kuitenkin aina saanut olla rauhassa Dalenwanin toisinaan uhkaavastakin läheisyydestä huolimatta.

"Brie! Kuulitko jo uutiset?" käytävällä prinsessaa vastaan kiirehtinyt Lucille kysyi. Nainen ei antanut hänelle aikaa vastata, vaan raahasi tämän mukanaan kuninkaan työhuoneeseen.

"Kiitos, lady Lucille." kuningas nyökkäsi poistumisen merkiksi, jolloin Brianne ja hän jäivät kahden.

"Minulla on sekä hyviä, että huonoja uutisia. Kummat haluat kuulla ensin?" kuningas kysyi prinsessan istuessa häntä vastapäätä.

"Huonot ensin."

"Kapteeni Fenrow on lähtenyt aamulla joukkoineen Ravaryniin. Sota Dalenwanin kanssa uhkaa syttyä jälleen ja rauha on turvattava etenkin sen saastan läheisyydessä sijaitsevissa kaupungeissa." kuningas aloitti rykäisten.

"Dalenwanista tuli muutama tunti sitten viesti. Sen mukaan rubiinin verenperillisen on naitava prinssi Darius Ebony ja yhdistettävä kaksoisvaltiot sodan välttämiseksi, joka tulee olemaan todella tuhoisa. Jutussa on vain yksi ongelma.." mies sanoi huokaisten.

"Mikä tässä sitten muka mättää?" Brianne kysyi.

"Verenperillinen olet sinä."

✠

Prinsessa käveli tuohtuneena isänsä työhuoneesta ulos heti sen jälkeen, kun mies oli saanut hyvätkin uutiset sanottua. Lopulta oli kuitenkin paljastunut, että hyvät uutiset liittyivät vain hänen ja Lorcanin häihin. Mitään häitä ei kyllä tulisi, jos se Briannesta olisi kiinni.

Siispä prinsessa käveli linnan kirjastoon, missä hän sai rauhassa tutkia sukunsa historiaa iäkkään kirjastonhoitajan avustuksella.

"En varmaankaan saisi udella, mutta miksi olette yhtäkkiä niin kiinnostunut suvustanne?" kirjastonhoitaja kysyi varovaisesti.

"Ajattelin vain sivistää itseäni." Brie vastasi töksäyttäen, mutta vanha nainen näytti erittäin epäileväiseltä.

"Uskotko vai valehtelenko lisää?" Prinsessa huokaisi lopulta.

"Taidan tietää mikä on vialla. Et kuitenkaan löydä etsimääsi vastausta noista kirjoista, seuraa minua." kirjastonhoitaja sanoi madaltaen ääntään ympärilleen vilkuillen. Brianne lähti seuraamaan naista syvemmälle suuren kirjaston uumeniin, mistä hän toivottavasti saisi edes jonkinlaisen käsityksen siitä, oliko kukaan muu aikaisemmin purkanut samanlaisia sopimuksia.

Prinsessa toivoi hartaasti, ettei kirjastonhoitaja kertoisi heidän etsinnöistään kenellekkään muulle. Se voisi vaarantaa koko operaation, minkä takia hänen oli toimittava mieluiten yksin.

Hänen vapautensa ja Adelinwanin tähden.