"Mitä minä teen sinun kanssasi?" prinsessa kysyi huokaisten. Lorcan istui maassa hänen edessään ja yritti ankarasti ymmärtää herneen kokoisissa aivoissaan, mitä äsken tapahtui. Tämä ei ollut se prinssi, jonka hän oli jättänyt taakseen lähtiessään kohti Ravaryniä. Tämä mies oli murtunut.
Lorcan katsoi Brianneen. Hänen hiuksensa olivat sotkuiset, mutta kirkkaassa auringonpaisteessa, joka tulvi suurien ikkunoiden läpi hän näytti komeammalta kuin koskaan.
"Pyydän sinua luottamaan minuun", prinssi sanoi avaten lopulta suunsa.
Brie pudisti päätään, "en voi." Hänellä ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja ja he molemmat tiesivät sen. Jos Lorcan kertoisi tulesta isälleen...
Prinsessa värähti ja yritti työntää ajatuksensa sivuun. Kirjastonhoitaja Maureen osaisi ehkä avata asiaa enemmän, sillä koru oli Tristianin mukaan peräisin häneltä.
"Ne huolestuvat kohta", Brianne mutisi tarjoten kättään prinssille, joka tarttui siihen ja nousi seisomaan haroen typeriä vaaleita hiuksiaan. Lorcan ja hän lähtivät kävelemään käsikynkkää kohti ruokasalia, niin oudolta, kuin se tuntuikin. Kulissia oli kuitenkin pidettävä ylhäällä, vaikka prinsessa tiesi, ettei kunnollisen neidon esittämisestä olisi enää varsinaisesti mitään hyötyä.
Ruokasalissa heitä odottivat Briannen isä, Preridanin kuningas ja tämän vaimo. Lorcan käveli teatraalisesti äitinsä luo antaen muodollisen suukon tämän poskelle, kuten asiaan ilmeisesti kuului. Platinanvaalea nainen kuiskasi jotakin pojalleen, joka asettui sitten istumaan hänen viereensä. Prinsessa sen sijaan istui isänsä vierelle ja saattoi tuntea kuninkaan polttavan katseen itsessään.
"Oletteko jo tavanneet tyttäreni, lady Godiva?" Maxim kysyi naiselta, joka siirsi jäänsiniset silmänsä häneen. Preridanissa hallitsijan puoliso ei yleensä saanut kuninkaan tai kuningattaren arvonimeä, korkeintaan prinssin tai prinsessan arvon. Kuninkaan ensimmäinen vaimo, lady Serafina oli menehtynyt kuumeeseen vähän ennen, kuin hänen ja lady Godivan suhde tuli julki. Parissa oli jotakin hämärää, muttei Brianne pystynyt sanomaan mitä.
"Viimeksi silloin, kun prinsessa Scarlett-", Godiva aloitti, mutta lopetti äkisti laittamalla kätensä suulleen. "Antakaa anteeksi tahdittomuuteni. Kaipaatte häntä varmasti paljon", vaalea nainen jatkoi arvokkaasti hymyillen.
"Ei haittaa, arvon lady", Maxim vastasi nyökäten. Brianne tiesi, että Godiva oli sanonut noin tahallaan - osuakseen herkkään paikkaan.
"En tiennyt, että tyttärelläsi on noin tummat hiukset", nainen jatkoi kommentointiaan ikävällä äänensävyllä. Prinsessa tuijotti pitkää ruokapyötää, jonka antimet eivät varsinaisesti houkutelleet häntä. Kuningas vastasi Godivalle jotakin ja siirtyi sitten puhumaan itseään vastapäätä istuvalle Friedrichille yhteisestä tulevasta. Lorcan vilkuili silloin tällöin Brianneen, muttei tämä vaivautunut katsomaan häntä takaisin. Prinssi näytti myös menettäneen ruokahalunsa ja jurotti koko lounaan ajan, kuin mikäkin pikkulapsi.
"Anteeksi", prinsessa sanoi kesken jälkiruoan nousten pöydästä. Hänen isänsä yritti estää huutamalla tyttärensä perään, muttei Brianne välittänyt. Hän toivoi, ettei Lorcan lähtisi seuraamaan tai yrittäisi jutella.
"Kultaseni."
Prinsessa kuuli lempeän, tutun naisäänen, joka tervehti häntä ystävälliseen sävyyn.
"Isoäiti", Brianne vastasi helpottuneena ja vastasi harmaantuneen naisen halaukseen.
"Minulla on muutama kysymys", prinsessa kertoi ja Faye nyökkäsi.
"Seuraa minua. Jutellaan naistenhuoneessa", hän sanoi hymyillen ja viittoi lapsenlastaan seuraamaan itseään. He kulkivat pitkin koristeellista käytävää, jonka seinille oli kiinnitetty maalauksia edellisistä kuninkaista ja kuningattarista. Silloin tällöin he törmäsivät palvelijoihin, jotka osoittivat kunnioitustaan Fayelle niiaamalla, kumartamalla tai tuttavallisesti nyökkäämällä. Briannen isoäiti oli yksi kuningasperheen rakastetuimmista hahmoista, sillä hän oli kaikkea, mitä hyvältä kuningattarelta saattoi odottaa - myötätuntoa, rauhallisuutta, uskollisuutta kansalle. Olisipa hänen isänsä samanlainen.
Faye avasi naistenhuoneen tumman oven ja sulki sen heidän molempien kuljettua läpi. He istuivat punaisella sametilla päällystetyille sohville, kun palvelusneiti tuli sytyttämään kynttilöitä ja kysymään, halusivatko he vaikkapa teetä. Isoäiti kiitti häntä ja sanoi, että kupillinen yrttiteetä tekisi terää. Sen jälkeen hän kehotti Briannea kertomaan kaiken.
Brie empi hetken ja avasi sitten suunsa, "Tämä on prinsessa Theodoran tiara, eikö olekin?"
Fayen ilme synkkeni hetkeksi, kun hän nyökkäsi.
"Olet oikeassa. Minun tyttäreni piti tuota tiaraa viimeisen kerran kihlajaistanssiaisissa.""Onko hän oikeasti... kuollut?" Brianne kysyi varovaisesti. Isoäiti sai hetken aikaa miettiä, kun höyryävän kuuma tee kannettiin sisään.
"Ei - tai, no, en tiedä. En ole kuullut hänestä vähään aikaan, vaikka kirjoitammekin toisillemme usein. Thorie karkasi rakkaansa matkaan sinä iltana. Hän asuu Ybennassa", Faye kertoi huokaisten.
Prinsessan täti oli mahdollisesti elossa, kaukana pohjoisessa.
"Theodoralla on kolme poikaa ja tytär", Briannen isoäiti lisäsi, ennen kuin hänen lapsenlapsensa ehti kysyä asiasta.
"Hän ei varmaankaan halua kruunua?" prinsessa kysyi, vaikka tiesi jo vastauksen.
"Ei. Sinun on lunastettava valtaistuin, liekkini", Faye vastasi käyttäen hänen hellittelynimeään.
"Entä osaatko sanoa mitään tästä?" Brianne kysyi ottaessaan kaulakorunsa kädelleen. Se tuntui lämpimältä hänen ihoaan vasten aivan, kuin sen sisällä olisi riehunut pieni tulipalo.
"Mistä sinä olet saanut tuon?" isoäiti esitti puolestaan kysymyksen. Hänen ilmettään oli vaikea lukea, mutta reaktiosta päätellen hän ei ollut kovin mielissään korun nähdessään.
"Kirjastonhoitaja Maureenin mukaan se kuului äidille", prinsessa sanoi pyöritellessään sitä käsissään. Koru tuntui turvalliselta ja ehkä sen avulla Brianne voisi välttyä hänelle järjestetyltä tulevaisuudelta.
"Se on Liekinkantajien riipus. Ensimmäiselle tuliprinsessalle, Nisrisille, tulivuoren huipulla taottu koru. Sen kerrotaan sisältävän legendaarisen lohikäärmeen sielun ja voimat, joten vääriin käsiin joutuessaan sillä saa aikaan paljon tuhoa", Faye kertoi huolestuneena.
"Se tuhoaa sinut vielä, kuten se tuhosi äitisi."
YOU ARE READING
Tuliprinsessa
Fantasy"Hän pyyhkäisi taistelussa roiskuneen veren kasvoiltaan ja nosti miekkansa maasta. Miehen silmät seurasivat naisen liikkeitä, kun tämä painoi miekan hänen kurkulleen. "Älä. Liiku", nainen sihahti hampaidensa välistä." --- Adelinwan on vaikutusvaltai...