Brianne seurasi iäkästä kirjastonhoitajaa aina vain syvemmälle suuren ja arvoituksellisen paikan uumeniin. Hänen kenkänsä kolahtelivat puulattiaan tasaiseen tahtiin naisen ohjatessa häntä kirjaston vanhaan osaan.
"En tiennyt, että tämä oli vielä täällä," Brianne henkäisi harmaantuneen naisen sytyttäessä seinillä riippuviin vanhoihin soihtuihin tulet. Hän ei yleensä vaivautunut tulemaan tänne toimuiseen paikkaan, sillä useimmiten kirjat merkitsivät opiskelua.
"Se säästyi remontilta," kirjastonhoitaja myhäili arvoituksellisesti kadotessaan yhteen suurista väliköistä. Hän kävi tottunein elkein läpi paksujen kirjojen rivistöä, joista osa oli suljettu rautaisin ketjuin ja lukoin.
"Tässä," prinsessaa reilusti lyhyempi nainen sanoi narisevalla äänellä. Hän pudisteli pölyt pois mustakantisen kirjan päältä, jota koristi keskellä puolikas verenpunainen rubiini. Brianne tiesi, ettei tuo jalokivi voinut olla aito, sillä Adelinwanin kalleutta ja perustaa pidettiin visusti tallessa yhdessä suurista holveista. Näihin holveihin oli pääsy ainoastaan hänellä itsellään isänsä lisäksi ja maan kansalaisten keskuudessa haljennut rubiini oli lähinnä uskomus, jota kerrottiin iltaisin eteenpäin lapsille.
Kirjastonhoitajan avatessa nidettä se päästi ilmoille narisevan valituksen. Nahkakantinen kirja haisi vanhalle paperille ja vaikka sillä oli selvästi enemmän ikää kuin prinsessan isällä tai hänen isällään, muste oli edelleen luettavissa. Ensimmäiselle sivulle oli kirjoitettu kauniilla käsialalla "Rubiinin perilliset".
"Haluatteko, että poistun?" nainen kysyi ja Brianne nyökkäsi kiitollisena kirjaa silmäillessään.
"Kiitos... um?"
"Maureen," kirjastonhoitaja vastasi hymyillen. Nainen kääntyi ja käveli rauhallisesti pois palaten työtehtäviensä pariin kirjaston uudelle puolelle.
Brianne käänteli kirjaa läpi kuin etsien neulaa heinäsuovasta. Lopulta hän kyllästyi ja päätti selata opuksen loppupuolelle tuttuja nimiä etsien. Ehkä hän myös toivoi salaa löytävänsä jonkin jäljen äidistä - ihan minkä tahansa asian, edes hiuskarvan. Hänellä ei ollut äidistään jäljellä mitään muuta, kuin hämäriä muistikuvia ja muutama huonokuntoinen valokuva. Brianne löysi oikean kohdan hetken selattuaan ja alkoi lukea:
~ Rubiinin perilliset ~
kirjattu vuonna 1422, muokattu 1443
Adelinwanin kuningas Walter II
s. 11.6.1379
&
Erigonielin prinsessa Faye von Brandt
s. 31.8.1381
Lapset:
Adelinwanin kuningas Maxim I
s. 22.12.1409
naim. 1427 - Crirannonin prinsessa Scarlett Xaviees. 4.8.1410
Maxim & Scarlett - lapset:
Adelinwanin kruununprinsessa Brianne von Brandt
s. 21.7.1443
Adelinwanin prinsessa Theodora von Brandt
s. 3.5.1411
naimaton
lapset:-
Sivun lista alkoi prinsessan isovanhemmista, Walterista ja Fayesta, jotka asuivat vaatimattomassa linnassa Adelinwanin pääkaupungin laitamilla. Sitten tulivat heidän lapsensa, Briannen isä Maxim ja hänen siskonsa Theodora. Prinsessan isä oli kertonut pikkusiskonsa kuolleen, mutta jos luetteloa oli kerran muokattu vuonna 1443 Briannen syntymän jälkeen, miksei häntä ollut merkitty kuolleeksi? Kirjurit olivat erittäin tarkkoja työstään, eikä Adelinwanin prinsessaa voitu niin vain unohtaa, eihän?
Nyt oli vuosi 1460, joten jos Theodora todella oli elossa hän olisi 49-vuotias. Missä nainen olisi voinut piilotella kaikki nämä vuodet?
Ennen kirjan sulkemista ja paluuta velvollisuuksiin Brianne halusi vielä palata äitiinsä, joka oli naimisiin mennessään ollut vain seitsemäntoista - saman ikäinen kuin hän itse oli nyt. Tuntui epäreilulta antaa oma elämä jonkun muun päätettäväksi typerillä sopimuksilla, joiden päällimmäinen tarkoitus oli lähinnä pönkittää omaa valtaa. Prinsessa ei enää tiennyt, rakastiko isä hänen äitiään todella, vai käyttikö hän vain hyväkseen Crirannonin rikasta hovia.
Hänen isoäitinsä Faye oli Erigonielin kuningasperheen ensimmäinen lapsi, joka oli kuitenkin luopunut asemastaan maansa hallitsijana liittyäkseen yhteen Walterin kanssa. He olivat onnellisia keskenään, sen Brianne tiesi. Hänen isänsä vaihtoehdoiksi olivat jääneet valita tyttärelleen puoliso joko Ybennasta tai Preridanista, joista hän oli tietysti päätynyt rannikon vauraaseen Preridaniin. Ybenna oli aikojen alusta asti ollut hieman erilainen, kuin muut viidestä jalokivestä syntyneet valtiot. Lumihuippuisten vuorien juurella sijaitsevan kuningaskunnan periaatteet koettiin usein liian barbaarisina, vaikka prinsessa itse olisi elänyt siellä paljon mieluummin. Ybennassa miekkaan saattoi tarttua kuka tahansa, eikä tarvinnut liihotella ympäri palatsia inhottavissa mekoissa isän valvovan katseen alla.
Brianne sulki kirjan ja päätti ottaa sen mukaansa tutkiakseen sukuaan vieläkin tarkemmin. Täytyihän jostain löytyä vastauksia Theodoran tapaukseen, mistä hänen isänsä oli valehdellut suoraan päin naamaa kaikkien näiden vuosien ajan.
Prinsessa kääntyi lähteäkseen, mutta huomasi kirjan välistä pudonneen lappusen ja poimi sen lattialta. Hän saattoi tunnistaa mustavalkeasta kuvasta vanhempansa, tanssimassa orkesterin soittaessa suuressa salissa omissa häissään. Brianne katsoi äitinsä pitkiä paksuja hiuksia, joille oli painettu hento tiara. Hänen isänsä näytti yhtä jäykältä, kuin yleensäkin, mutta miehen kasvoilla oli selvä hymy. Prinsessa saattoi vain kuvitella, miltä isän vaaleanruskeat hiukset olivat näyttäneet hänen äitinsä - Scarlettin tulenpunaisten laineiden vierellä.
Katseltuaan vanhempiaan Briannen huomio kiinnittyi taustalla seisoviin ihmisiin. Tuossa olivat hänen isovanhempansa ja heidän vieressään nainen, jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Hän näytti hieman nuoremmalta kuin prinsessa itse, ehkä viiden- tai kuudentoista. Naisella oli yllään ajalle tyypillinen juhlapuku, jonka väriä oli vaikea päätellä mustavalkoisesta kuvasta. Hänen hiuksillaan oli Briannelle tuttu tiara - hänen tiaransa. Kuvan tiaran oli pakko olla se sama, mitä hän itse käytti arkisin. Prinsessa otti siron hopeasta valmistetun tiaran hiuksiltaan ja vertasi sitä kuvaan todetakseen, että se todella oli yksi ja sama.
Voisiko tuo kuvan arvoituksellinen nainen olla lady Theodora?
// Julianna: Hei taas todella pitkästä aikaa! Olen niin pahoillani, etten ole saanut tehtyä tälle jatkoa piiiitkään aikaan. Olen ottanut aikaa itselleni ja siihen, että saan elämäni taas raiteilleen. Ehkä olen vähän samassa tilanteessa, kuin Brianne - vailla suuntaa ja vastauksia kysymyksiin. Nauttikaa kuitenkin tästä uudesta osasta, yritän palata taas tänne ja alkaa päivittelemään useammin! Iso kiitos vielä teille yli 500 lukukerrasta <3
YOU ARE READING
Tuliprinsessa
Fantasy"Hän pyyhkäisi taistelussa roiskuneen veren kasvoiltaan ja nosti miekkansa maasta. Miehen silmät seurasivat naisen liikkeitä, kun tämä painoi miekan hänen kurkulleen. "Älä. Liiku", nainen sihahti hampaidensa välistä." --- Adelinwan on vaikutusvaltai...
