Tuliprinsessa

II - Sopimus

━━━━━━━━┓ ✠ ┏━━━━━━━━

Prinsessa Brianne heilutti teräasettaan ilmassa voitonriemuisena. Hän oli ottanut kaksintaistelun erästä linnan vartiaa vastaan ja lyönyt tämän lopulta maahan.

"Olette erinomainen käyttämään miekkaanne, Teidän korkeutenne." vartia sanoi hymyillen noustessaan ylös hiekasta.

"Et ole itsekään kummoisempi. Muista vain suojata tuota oikeaa kylkeäsi." prinsessa vastasi ja unohti muodollisuudet sikseen. Vartia kumarsi kiitokseksi.

"Voinko saattaa teidät huoneistoonne?"

"Kiitos tarjouksesta, mutta menen yksin." Prinsessa Brianne sanoi hymyillessään vartialle ja kääntyessään kannoillaan. Prinsessa oli ehdottomasti sitä mieltä, että hänen tulisi saada kouluttaa maansa vartioita, mutta hänen isänsä oli ehdottomasti kieltänyt moisen hävyttömyyden.

Siitä asti kun Briannen äiti oli kaapattu Dalenwanin toimesta hänen isänsä oli palkannut kasvattajattaria huolehtimaan tyttärestään ja tämän opetuksesta. Prinsessa oli ollut kaappauksen hetkellä noin kuuden vanha, joten hänellä oli edelleen hämäriä muistikuvia omasta äidistään. Vaikka hän oli jo sisäistänytkin asian kokonaan, oli hänellä silti kova ikävä, vaikka kaikki uskoivatkin, että kuningatar oli tähän mennessä jo kuollut.

"Prinsessa ei koskaan näytä heikkouksiaan." ne sanat Brianne oli aina muistanut läpi vuosien.

Prinsessalle palkatut kasvattajattaret olivat suurimmaksi osaksi olleet nipottavia tätejä, joiden opeissa hän oli pääasiassa kasvanut. Kun päivänsä vietti suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä prinsessa oli viettänyt lapsuudestaan asti kaiken vapaa-aikansa ulkona. Hän oli seurannut vartioiden miekkailuharjoituksia ja saanut inspiraatiota kokeilla omia kykyjään miekkamiehenä.

Ja niin harjoittelu oli jatkunut salassa kaikki ne vuodet.

Prinsessa oli kuitenkin jäänyt muutamia kertoja kiinni ja joutunut ylimääräisille oppitunneille.

Nyt hän suuntasi takaisin kohti palatsiaan, jonne hänen oli tarkoitus livahtaa salaa. Kumpa vain hänen isänsä olisi antanut hänen harjoittaa taitojaan luvan kanssa.

Siinä paha missä mainitaan, sillä hänen isänsä käveli suoraan häntä vastaan.

"Uskoinkin sinun jatkaneen miekkailuitasi." kuningas sanoi arvostelevasti ja prinsessa vain tuhahti.

"Olen jo 17-vuotias! Minun pitäisi saada tehdä mitä haluan!"

Kuningas otti kasvoilleen vakavan ilmeen ja sanoi: "Nuori neiti, iästänne puheenollen teidän on määrä astua aviosäätyyn Preridanin prinssi Lorcan Allencourtin kanssa. Tästä emme neuvottele, sillä sopimus solmittiin jo ennen syntymäänne, eikä sitä voi enää purkaa."

"Minä en suostu tähän naurettavaan sopimukseen! Voit mennä ja työntää sen perseeseesi, sillä minua ei kiinnosta olla siinä osallisena." prinsessa Brianne sanoi kiivaana ja kuningas vain heristi sormeaan.

"Me emme neuvottele asiasta."

Prinsessa potkaisi lattiaa saappaallaan turhautuneena ja huusi solvauksia isälleen kiivetessään suuria portaita ylös. Kuningas ei juurikaan välittänyt, mutta oli erittäin tyytymätön tyttärensä käytökseen. Hän ei tiennyt, miten saisi Briannen taivuteltua täyttämään sopimuksen, jonka perumisesta Preridanin kuningas ei tulisi olemaan hyvillään. Tulisen luonteensa prinsessa oli kuitenkin ehdottomasti perinyt äidiltään, josta Adelinwanin kuningas oli päättänyt vaieta pian tämän kaappauksen jälkeen.