Tuliprinsessa

IX - Suunnitelma

Prinsessa puhalsi soihdut sammuksiin lähtiessään ja vilkaisi vielä tummanruskeita koristeellisia kirjahyllyjä täynnä tietoa vuosisatojen ajalta. Hänen isänsä ei saisi koskaan tietää paikasta eikä siitä, että hänen oma tyttärensä oli mahdollisesti pääsemässä prinsessa Theodoran jäljille. Kuningas oli aloittanut pelin pimittämällä Briannelta kaiken sen tiedon, mutta nyt hän näyttäisi isälleen miten sitä oikeasti pelattiin.

Prinsessa lähti kävelemään kirja sylissään kohti kirjaston uutta puolta ja toivoi, ettei törmäisi kuninkaaseen matkalla kohti huonettaan. Kirjastonhoitaja Maureen hymyili hänelle herttaisasti työnsä lomasta ja Brianne loi hänelle kiitollisen katseen. Hänestä tuntui, että tuo vanha nainen tiesi asioista enemmän kuin antoi ymmärtää. Ehkä hän oli työskennellyt palatsissa jo ennen prinsessan itsensä syntymää? Nähnyt kaiken, aivan kaiken Briannen äidin kaappauksesta lähtien. Prinsessan teki mieli kysyä harmaalta naiselta äidistään ja hän pysähtyikin hyllykön päätyyn sekunnin murto-osaksi.

"Prinsessa ei koskaan näytä heikkouksiaan,"

Juuri nyt Scarlett oli hänen suurin heikkoutensa. Miten kirjastonhoitaja olisi voinut mukamas tuntea kuningattaren? Brianne toivoi olevansa oikeassa, ja jatkoi matkaansa kohti suuria tammiovia.

Hän oli juuri nykäisemässä painavia ovia, kun joku töytäisi niitä toiselta puolelta voimalla päästäkseen sisään. Prinsessa ei ollut niin varautunut äkilliseen liikkeeseen ja tömähti äänekkäästi maahan tulijan astuessa sisään.

"Brie! Kaaduitko viehätysvoimani seurauksena?" prinssi Lorcan sanoi leikkisästi iskien silmää. Hetken häivähdys huolesta oli poissa ja tilalla omahyväisen ärsyttävä prinssipoju.

"En suinkaan, arvon herra. Lattia vain tarvitsi halauksen," prinsessa vastasi kiusaten ja tarttuen Lorcanin ojennettuun käteen. Se veti hänet ylös ja lähelle vaaleahiuksista miestä, joka tuoksui hennosti mullalta.

"Eikös meillä ollutkin sopimus? Ei enää arvonimiä, Teidän korkeutenne," Lorcan vastasi leveästi hymyillen. Antamatta Briannelle aikaa napauttaa takaisin hän lisäsi: "Oletko vapaa tänään? Minulla on nimittäin aina aikaa valtakunnan viehättävimmälle naiselle."

"Sano se. Sano, ettei meistä koskaan tulisi mitään. Sano, että olet lähdössä," prinsessa huokaisi raskaasti.

"Ei. Pyydän sinua tulemaan kanssani."

"Oletko todistetusti hullu vai äärettömän raivostuttava?"

"En tiedä, varmaan molemmat," mies vastasi vihreät silmät sädehtien ja vetäen Briannen mukaansa.

✠

He makasivat prinssin huoneessa lattialla tuijotellen vuoroin korkean katon maalauksia ja toisiaan. Lorcanin vahva leuka, hänen lainehtivan paksut vaaleat hiuksensa, jotka korostivat pituudellaan leuan piirteitä. Prinssin vihreät silmät katsoivat Briannea samalla tavoin, kuin hän itsekin miestä tutki. Huolestuneet kulmakarvat, suora nenä ja täydelliset huulet.

"Jos komeudesta joutuisi vankilaan istuisit siellä ainakin kymmenen vuotta," prinsessa sanoi poissaolevasti ja hätkähti takaisin tähän hetkeen prinssin naurahtaessa.

"Vain kymmenen?" Lorcan vastasi hymyillen ja istumaan nousten.

"Sanoinko tuon tosiaan ääneen?" Brianne päivitteli nolostuneena, mutta prinssi näytti vain huvittuneelta.

"Jos kutitat minua saat vastata vahingoista!" prinsessa kiljaisi miehen hyökätessä.

"Olet suloinen vihaisena," prinssi vastasi leveästi hymyillen ja jatkaen kutittamista.

"Valmistaudu, sillä olen pian tyrmäävän upea," Brianne sanoi kiemurrellen pois miehen kutituksesta.

"Tule tänne," Lorcan sanoi pehmeästi hänen hiuksiaan hapuillen. Ovelta kuitenkin kuului napakka koputus, mikä keskeytti heidän hetkensä. Kumpikin nousi äkkiä seisomaan ja vilkaisi itseään suuresta peilistä.

"Näyttäisimme hyvältä yhdessä," prinssi kuiskasi hänen korvaansa.

"Kannattaisi varmaan vastata tuohon," Brianne sanoi häkeltyneenä ovelle viittoen.

"Tietenkin," Lorcan vastasi hätäisesti hiuksiaan haroen. Hänen kruununsa oli tipahtanut hiuksilta lattialle niin kuin kuten prinsessankin. Prinssi painoi sen nopeasti päähänsä ja tarjosi apuaan Briannelle, jonka kampaus oli päivän jäljiltä räjähtämispisteessä. Prinsessa asetteli Theodoran entisen tiaran hiuksilleen Lorcanin kiiruhtaessa avaamaan ovea.

Hän näki prinssin hätkähtävän yllätyksestä tulijan ollessa Preridanin kuningas, joka astui sisään huoneeseen varmoin elkein. Mies oli sanomassa jotakin pojalleen, mutta huomatessaan Briannen hän loihti kasvoilleen heikon hymyn.

"Teidän korkeutenne! Tuota... jättäisittekö minut ja poikani kahden?" hän pyysi hätäillen, eikä prinsessalla ollut muuta vaihtoehtoa, kuin jättää heidät huoneeseen keskenään.

Brianne oli aikeissa suunnata huoneeseensa, kun hän huomasi vartija Rawlinin keskustelemassa isänsä kanssa.

"Teidän korkeutenne," vartija sanoi syvään kumartaen ja Brianne niiasi hyvien tapojen mukaisesti vastaukseksi. Ainakin hänen esityksensä kunnollisesta neidosta toimi hyvin. Kuningas viestitti vartijalle lyhyellä käsimerkillä, että hänen oli poistuttava, minkä mies teki heti tottelevaisena.

"Olet sittenkin tullut järkiisi. Prinssi Lorcan on hieno mies," hänen isänsä sanoi itsevarmana heidän jatkaessa kävelyään pitkin linnan leveää käytävää. Brianne ei tiennyt mitä sanoa, joten hän vain tyytyi nyökkäykseen isänsä johdattaessa häntä teehuoneeseen. He istuivat alas punaisille sohville, minne tee oli jo katettu.

"Toivoinkin löytäväni sinut pian. Tee olisi mennyt muuten kylmäksi," kuningas sanoi sekoittaen kuppiinsa lusikallisen sokeria.

"Keskikesän juhlallisuuksiin on enää kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Juhla tulee nostamaan sopivasti kansan mielialaa sodan uhatessa meitä ja saamme liittonne myötä vahvan liittolaisenkin. Pian se saasta kaatuu lopullisesti, mies sanoi täysin tyynenä juomaansa siemaillen. Briannen vatsaa väänsi ajatus tulevasta juhlasta ja epävakauksista maiden välillä. Mikseivät kaksi samasta rubiinista syntynyttä kansaa yksinkertaisesti tulleet toimeen?

"Dalenwan on nyt kuitenkin jatkanut uhkailuitaan, sillä tietysti kieltäydyimme heidän naurettavasta pyynnöstään," kuningas kertoi ärsyyntyneen kuuloisena. "Siksi suunnittelimme Preridanin kuninkaan kanssa, että häät voitaisiin järjestää jo ennen keskikesän juhlaa. Adelinwan on nyt vahvimmillaan ja Preridan tukee meitä paholaisvaltion kukistamisessa, jolloin saamme järjestettyä yllätyshyökkäyksen."

"Kuinka pian?" prinsessa kysyi hädissään.

"Kuukauden kuluttua. Siihen mennessä saamme kaikki järjestelyt hoidettua ja valmisteltua joukot sotaan."