Tuliprinsessa

X - Luottamus

Tristianin kaarti palasi Ravarynistä viikkoa myöhemmin. Kaikki olivat kyllä palanneet ehjin nahoin kotiin, eikä prinsessa ollut hetkeäkään epäröinyt, etteikö kaarti onnistuisi tehtävällään. Nyt miehet kuitenkin pudottivat kulkiessaan tiedostamatta pieniä palasia epätietoa, huhuja, vihaa ja levottomuuksia.

Brianne oli saanut aamiaisella kuulla kaartin palanneen. Hänen olisi pakko päästä tapaamaan Tristiania ja prinsessa uskoi, että Lucille voisi auttaa häntä siinä.

Syötyään Brianne oli suunnannut keittiön varastoihin, missä hän tiesi ystävänsä järjestelevän paikkoja aamupäivisin. Varastossa tuoksui mausteille ja enemmän tai vähemmän myös kellarille, sillä paikka sijaitsi aivan keittiön alapuolella. Soihduin valaistussa tilassa työskenteli useampia nuoria naisia ja miehiä, jotka kaikki pysäyttivät tekemisensä prinsessan astuessa tilaan.

"T-teidän korkeutenne," eräs siivoojatytöistä sopersi esiliinaansa ja Brianne soi hänelle lämpimän hymyn.

"Onko Lucy täällä?" prinsessa kysyi ystävällisesti. Hetken varastossa vallitsi hiljaisuus, kunnes häntä lähimpänä seisonut nuori mies vastasi:

"Tarkoitatteko Lucillea? Hän on täällä," tummatukkainen mies sanoi tarjoutuen näyttämään hänelle tietä. Brianne lähti seuraamaan tätä miestä erääseen pienemmistä varastoista, missä säilytettiin erilaisia viinejä.

"Kiitos," prinsessa sanoi hymyillen ja mies nyökkäsi poistuen.

"Hei Lucy," hän sanoi ristien kätensä rinnalleen.

"Brie! Tarvitsetko jotakin?" vaaleahiuksinen nainen sanoi siniset silmät säihkyen.

"Osaatko sanoa, miten paljon sitä keittiön pikkuovea vartioidaan?"

"Ethän ole karkaamassa?" Lucille naurahti laskien puisen ämpärin käsistään. "Ei siellä ole vartijoita. Lähimmästä tornista näkee kuitenkin suoraan ovelle."

"En ole karkaamassa. Minun on vain päästävä näkemään Tristian," prinsessa vastasi.

"Aivan, kuulinkin heidän tulostaan. Brien rakkaus on palannut," Lucy vastasi silmäänsä ilkikurisesti vinkaten ensin varmistettuaan, ettei heitä salakuunneltu.

"Lucy!" Brianne huudahti esittäen suuttunutta. Hänen pieni näytelmänsä kesti kuitenkin korkeintaan kahden sekunnin ajan, ennen kuin hänen oli pakko purskahtaa nauruun.

"Menehän jo, Tristian haluaa varmasti nähdä myös sinut," nainen kehotti ja patisteli häntä ulos varastosta.

✠

Oikeastaan Brianne sai kulkea taas melko vapaasti linnan mailla pidettyään yllä jatkuvaa esitystä kunnollisesta ladystä. Miekkailu oli kuitenkin edelleen kielletty, eikä hän voinut mennä ulos ilman vartijoita ainakaan pääovien kautta. Keittiön kautta kulkeminen tarjosi hänen elämäänsä pientä haastetta ja jännitystä silläkin uhalla, että joku näkisi hänet.

Prinsessa keräili vaaleansinisen pukunsa helmat astuessaan aamukasteesta märälle nurmelle. Vartijoiden leiri sijaitsi lähellä porttia, mikä rajoitti hänen pääsynsä muurien ulkopuolelle useammin, kuin kerran tai kaksi vuodessa. Hänet oltiin luultavasti jo nähty ympäröivistä vartiotorneista ja pian hän saisi peräänsä miehen tai kaksi, vaikka linnan mailla hänelle ei voisikaan sattua juuri mitään. Miksei kukaan luottanut Brianneen tarpeeksi? Ei hän voinut elää pumpulissa niillä perustein, ettei Adelinwanilla ollut muita perillisiä. Jos prinsessa Theodora olisi hengissä ja hänellä olisi lapsia, he voisivat ottaa kruunun Briannen sijasta. Tämä oli hänen suunnitelmansa.

"Teidän korkeutenne! Pysähtykää!" prinsessa kuuli takaansa äänen, mutta jatkoi kulkuaan vielä hetken aikaa.

"Ette saa olla ulkona ilman vartijoita. Kuninkaan määräys," hänelle tuntematon mies sanoi. Brianne tuhahti vastaukseksi, kääntyi ja jatkoi matkaansa uusista seuralaisistaan huolimatta. Kyllä he luovuttaisivat vielä, kun prinsessa pyytäisi olla kapteenin kanssa kahden.

✠

Vartijoiden harjoituspaikalle ja asuinalueille päästessään Brianne pyysi saada puhua Tristianille, jonka luokse hänet johdatettiin. Mies seisoskeli kiviseinän vieressä puhumassa yhdelle kaartilaiselleen, mutta hänet huomatessaan käski tämän poistua.

"Teidän korkeutenne," tummahiuksinen mies sanoi kylmästi häneen katsoen.

"Ei täällä ole enää ketään muita. Ei tarvitse käyttää titteleitä," prinsessa sanoi hymyillen ja alkoi juosta sulkeutuakseen miehen syliin. Kapteeni kuitenkin torjui hänet ja töytäisi sivuun vasten seinää.

"Miksi sinä noin teit?!" Brianne kysyi ärsyyntyneenä.

Tristian kohautti kylmästi lihaksikkaita olkapäitään sulkien naisen kokonaan ulkopuolelle.

"Sanon kuninkaalle, jos et nyt ala puhua ja jatkat kohteluani kuin pas-"

"Mene vain itkemään isukille linnasi suojiin. En ala huutamaan kanssasi julkisella paikalla," tummahiuksinen kapteeni sanoi painaen kulmakarvansa vihaisena alas.

"Liian myöhäistä! Mikä sinuun on mennyt?!" prinsessa kysyi hyvin ärtyneenä, eikä pelännyt korottaa ääntään.

"Ääliö! Herätät liikaa huomiota! Tuki kaunis suusi ja painu täältä isäsi suojeluun vielä, kun ehdit. En tarvitse sinulta mitään," Tristian huusi takaisin.

"Uhkailetko minua? Uhkailetko tosiaan tulevaa kuningatartasi? Mitä sinulle tapahtui Ravarynissä?" Brianne sanoi ääntään korottaen. Hän oli raivoissaan miehen käytöksestä, eikä tiennyt mikä häneen oli mennyt.

"Sinusta ei koskaan tule hyvää kuningatarta! Itse et vastannut minulle! Minä rakastin sinua, helvetti soikoon! Sinä et osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan," kapteeni sanoi hiljaa, mutta silti kiivaalla äänensävyllä.

"Teetkö minusta syypään? Minä rakastin sitä miestä mikä olit. En tätä hirviötä," prinsessa sanoi tuohtuneena ja kääntyi pois. Hän ei enää kestänyt katsoa miehen sinivihreitä silmiä tai taisteluiden kaivertamia kasvoja. Miten mies saattoi? Tristianilla ei ollut mitään oikeutta kutsua Briannea ääliöksi tai uhkailla häntä. Kyyneleet puskivat läpi prinsessan silmistä, eikä hän jaksanut enää välittää mistä ovesta hän kulki sisään ja kuka tuli vastaan.

Kapteeni oli pettänyt hänen luottamuksensa, eikä Brianne enää tiennyt saattoiko mieheen luottaa ollenkaan vartioston kapteenina. Hän ei tiennyt mitä tehdä ja juoksi kohti huonettaan niin nopeasti, kuin saattoi vaaleansiniset helmat liehuen. Käytävät olivat onneksi lähes tyhjiä muutamia hovinaisia ja palvelijoita lukuunottamatta.

Huoneeseensa päästessään prinsessa lähetti kaikki kamarineitonsa pois, vaikka Clarissa yrittikin tarjota hänelle olkapäätään ja nenäliinoja. Brianne halusi olla yksin, eikä vaivautunut vastaamaan huoneensa ovelle tehtyihin koputuksiin.

Prinsessa istui keskellä huoneensa lattiaa itkemässä meikkejä pois kasvoiltaan. Huoneen ovesta kuitenkin astui sisään hänelle yllättävä henkilö, joka ei enää jaksanut odottaa hänen tulevan avaamaan oven...

// Moikka!
Tämä luku sisältää taas yhden piirroksistani. Mielestäni näitä tarinoita on hauska kuvittaa, joko omilla tekeleillä tai sitten Pinterestistä etsityllä valokuvilla. Kommentoikaa toki alas kuulutteko team Tristianiin vai team Lorcaniin ja kuka voisi olla tämä ovesta sisään astellut henkilö? Yritän saada uuden osan mahdollisimman pian ulos, kun minulla on nyt taas paljon motivaatiota kirjoittaa tätä!

- Julianna