Kamarineidot nukahtivat hiljalleen hänen ympärillään, mutta Brianne itse ei saanut unta. Hän katseli ikkunasta, miten kuu nousi korkeimmilleen ja alkoi sitten hiljalleen laskea antaen tilaa auringolle. Prinsessa tunsi itsensä väsyneeksi, muttei antanut unelle periksi. Sen sijaan hän ajatteli - kaikkea siitä alkaen, kun hän ja Tristian - vai pitäisikö sanoa Christian, kävelivät puutarhassa, ottivat yhteen vartijoiden kasarmilla. Siitä, kun prinssi Lorcan esiteltiin hänelle ja he joutuivat tanssimaan yhdessä esittäen onnellista paria. Brianne oli juossut sateeseen sinä iltana katsomatta taakseen - suudellut Tristianin vettä valuvia huulia. Lorcan oli valehdellut hänen vuokseen sinä iltana ja vetänyt myöhemmin mukanaan huoneeseensa. Siellä Brianne oli flirttaillut prinssin kanssa vahingossa, tai niin hän itselleen ainakin uskotteli. Miksi hän ei sitten saanut vaaleahiuksista miestä pois mielestään?
Ja Darius, vaarallisen hyvännäköinen Dalenwanin kruununprinssi - tuleva kuningas.
Prinsessa tiesi olevansa vaikeuksissa muillakin tavoilla isänsä ja hääjärjestelyjen lisäksi - hän oli kolmen miehen rakastama, eikä halunnut joutua valitsemaan heidän välillään.
Brianne tarttui alitajuisesti ovenkahvaan, joka ei suostunut päästämään häntä ulos. Tietysti hänet oli pitänyt lukita tänne. Prinsessa pyöräytti silmiään ja laittoi kätensä puuskaan, kun kamarineidot alkoivat hiljalleen avaamaan silmiään. Hän tiesi, ettei saisi purkaa vihaansa heihin.
"Nukuitteko hyvin, Teidän korkeutenne?" tummatukkainen nainen kysyi häneltä siniset silmät sädehtien.
"Niin hyvin, kuin tällaisella tiellä voi", Brie valehteli. Hänestä näki varmasti valvotun yön jäljet.
"Tie on järkyttävässä kunnossa, mutta miksi vaivautua tekemään hienoja valtateitä kohti Dalenwania", toinen kamarineito liittyi keskusteluun ja lausui viimeisen sanan kuin saastan.
"Älä puhu heistä tuolla tavalla", prinsessa tiuskaisi.
"Antakaa anteeksi, Teidän korkeutenne", nainen vastasi, eikä Brianne ollut varma oliko hän oikeasti pahoillaan. Tällainen asenne naapurivaltiota kohtaan suurimmalla osalla Adelinwanin asukkaista todennäköisesti oli - tietäisivätpä he olevansa väärässä.
Brie toivoi pääsevänsä Tristianin puheille, jotta hän voisi selittää oudon käytöksensä ja auttaa keksimään miten sopimus puretaan. Kuusi päivää aikaa saada vastauksia, löytää prinsessa Theodora ja välttää häät. Se oli aivan liian vähän.
♔
Saattue pysähtyi prinsessan isovanhempien kartanolle vähän ennen pääkaupunkia, sillä "kuninkaalliset piti saada edustuskuntoon", koska jokainen kansalainen haluaisi muka nähdä meistä vilauksen. Prinsessa tiesi, etteivät köyhimmät asukkaat välittäneet heidän hienoista juhlistaan ja ymmärsi sen hyvin.
Brianne oli ehtinyt nähdä vilauksen Tristianin tummasta tukasta astuessaan ulos vaunuista. Hänet kuitenkin vietiin nopeasti sisälle kylpyyn, takaisin vanhaan elämään. Tähän prinsessa oli tottunut, mutta tiesi kaipaavansa vapautta enemmän, kuin mitään muuta. Toivottavasti Darius hoitaisi osansa ja saisi isältään edes joitakin tietoja koskien Theodoraa tai hänen äitiään.
"Haluatteko vaaleansinistä vai violettia?" vaaleahiuksinen kamarineito kysyi Briannelta kylvyn ja laittautumisen jälkeen. Hänen hiusväriään oltiin paheksuttu valtavasti ja nyt tummanruskeat suortuvat laskeutuivat alas täydellisinä kiharoina, joihin prinsessa oli jo kyllästynyt.
"Ihan sama, punaista", hän vastasi mutisten. Kamarineito toi Brien eteen mekon, jonka yläosa koostui valkeasta pitsistä ja laskeutui alas vyötäröltä vaaleansinisenä. Prinsessa ei jaksanut alkaa väittämään vastaan, vaan pysytteli hiljaisena lukuisista kysymyksistä huolimatta. Hän epäili, että Lorcan oli myös mukana, todennäköisesti kuninkaiden seurassa. Brianne ei tiennyt mitä hän sanoisi prinssille, jos tämä tulisi häntä vastaan.
"Teidän korkeutenne, lounas on katettu", nuori keittiöpoika ilmoitti, kun he olivat valmiita. Prinsessa nyökkäsi ja vilkaisi itseään peilistä - ei enää lehtiä hiuksissa ja housujen tilalla mekon helma. Hänen teki mieli sylkeä peilikuvalleen, mutta astui vain ovesta kylmän viileästi ulos jättäen kamarineidot keskenään.
"Tristia-"
"Shh, minulla ei ole kauan aikaa", kapteeni sanoi vaimentaen äänensä kuiskaukseksi. Hän veti heidät nurkan taakse suuren kirjahyllyn varjoon.
"Kirjastonhoitaja Maureen antoi minulle tämän ja halusi sinun saavan sen. Hän oli äitisi ystäviä ja tuon sisältö-" Tristian selitti ja lopetti lauseensa kesken kuullessaan askelia. Brianne sujautti rasian nopeasti pukunsa suojiin ja kohtasi prinssi Lorcanin katseen.
"Minä jatkan tästä", hän sanoi katsoen kylmästi kapteenia, joka nyökkäsi kumartaen.
"Teidän korkeutenne", Tristian sanoi poistuen paikalta.
"Hei?" prinsessa sanoi lähtiessään kävelemään miehen vierellä.
"Mitä helvettiä meinasit tuolla tempullasi?" Lorcan kysyi kiivaasti painaen hänet äkillisesti seinää vasten. Brianne tunsi sydämensä hakkaavan - tällaista reaktiota hän ei ollut odottanut. Prinssin kulmakarvat painuivat alas, kun hän tiukkasi vastausta.
"Irti minusta", prinsessa käski ääni huokuen itsevarmuutta.
"Mikä hitto sinua vaivaa? Vastaa!" Lorcan sihahti niin, ettei heitä kuultu varjon peitosta.
Brianne kuuli sykkeensä kiihtyvän, kun tilassa tuli yhtäkkiä kuuma. Hänen piilottamansa rasia tuntui polttavalta ihoa vasten - turvalliselta. Prinsessa vastasi miehen tuimaan katseeseen meripihkan väriset silmät liekehtien, tältä vapauden täytyi tuntua. Brianne nappasi rasian vasempaan käteensä ja tarttui oikealla kiinni Lorcaniin vetäen tämän syrjään. Hän avasi mustan samettilaatikon ja otti sen sisältä hopeisen riipuksen, jonka keskiössä kimalteli punainen kivi. Prinssin noustessa Brie ehti laittaa korun kaulaansa vapauttaen magian, jonka piti olla unohdettu kauan sitten. Hän hallitsi sitä, sykähteli sen rytmissä.
Kääntyessään kohti Lorcania prinssin silmistä oli kadonnut äskeinen hyökkäävä ilme. Hän katsoi hämmästyneenä liekkejä, jotka paloivat Briannen sormenpäissä räiskyen. Tämä oli vaarallista taikuutta, joka tulisi salata kuninkailta hinnalla millä hyvänsä. Prinssi Lorcan Allencourt kuitenkin istui hänen edessään - Preridanin kuninkaan poika, joka oli juuri todistanut kaiken tapahtuneen.
// Julianna:
Moikka taas ja kiitos lukemisesta! Luvun kantena on tällä kertaa tekemäni nopea luonnos tuosta mysteerisestä korusta, joka on syystä tai toisesta ollut kirjastonhoitajan hallussa kaikki nämä vuodet. Juttu menee monimutkaiseksi...
Taisin joskus mainita, miten Briannella on oma biisi, joten laitan viikonlopun kunniaksi pätkän sanoista tähän alle. Kyseessä on Ava Maxin My Way, jonka voi käydä kuuntelemassa vaikka YouTubesta tai Spotifystä. Mun mielestä tää natsaa hyvin Brieen, joka tekee aina oman päänsä mukaan. Hyvää viikonloppua kaikille!
Add a little sugar, they say
Be a little sweeter, they say
Gotta give and take, but I say
This time it's my way, ah, my way
Be a little proper, they say
Speak a little softer, they say
Gotta be a lady, but I say
This time it's my way, ah, my way
YOU ARE READING
Tuliprinsessa
Fantasy"Hän pyyhkäisi taistelussa roiskuneen veren kasvoiltaan ja nosti miekkansa maasta. Miehen silmät seurasivat naisen liikkeitä, kun tämä painoi miekan hänen kurkulleen. "Älä. Liiku", nainen sihahti hampaidensa välistä." --- Adelinwan on vaikutusvaltai...
