Tuliprinsessa

XIV - Sota

Brianne heräsi majatalosta seuraavana päivänä hätäisiin huutoihin ja kiljuntaan. Hän nousi välittömästi ylös ja katsoi ulos lian tummentamasta ikkunasta. Prinsessa näki läheisen tornin olevan tulessa ja ihmisten juoksevan itkien ties minne - jossakin kaukana jyrähti. Nyt oli kiire.

Hän pukeutui nopeasti korkeisiin saappaisiin, harmaisiin housuihin ja valkeaan paitaan, jonka päälle hän kiinnitti pikaisesti nahkaisen korsetin. Hiukset Brianne jätti auki liehumaan vapaasti, housuihin hän kiinnitti tikarit ja nappasi vielä asevyönsä tuolilta, minkä jälkeen hän suuntasi ulos miekka kädessään. Majatalon isäntä istui kauhuissaan tiskin takana yrittäen rauhoitella muita asiakkaita, joiden silmistä heijastui pelko.

Brianne astui ovesta ulos, vaikka häntä yritettiin estää ja ohjata turvaan. Oli nähtävä, mitä Ravarynissä tapahtui. Hän aavisteli jo pahinta, vaikka kyseessä saattoi hyvin olla pelkkä tulipalo.

Asia tuli kuitenkin nopeasti harvinaisen selväksi - Dalenwan oli hyökännyt kaupunkiin. Juoksevat ihmiset tönivät prinsessaa, joka käveli itsevarmana lähemmäs vartijoiden rivistöä. Hänen ei annettaisi osallistua, mutta kun muodostelma hajoaisi miehet kiittäisivät vielä kaikesta mahdollisesta lisävoimasta. Tieto hyökkäyksestä saavuttaisi Adelinwanin pian monen eri viestinviejän kautta, mutta joukot olisivat myöhässä. Briannesta tuntui, että Dalenwan vetäytyisi ennen vahvistusten saapumista.

Hän kirosi, sillä naapurivaltio sotki suunnitelmat prinsessa Theodoran löytämisestä. Tänään taisteltaisiin ja keskityttäisiin viattomien säästämiseen kaksosvaltioiden yhteenotolta.

Prinsessa pysytteli kauempana vartijoista haarniskoineen ja liittyi rohkeisiin Ravaryniläisiin, jotka olivat miekat käsissään valmiina puolustamaan itseään. Heidän joukkonsa seisoi muutaman sadan metrin päässä vartijoiden rykelmästä, josta tultiin silloin tällöin sanomaan, ettei ollut turvallista jäädä tekemään vastarintaa. Näihin ihmisiin sanat eivät kuitenkaan tehonneet ja Brianne näki heidän silmissään pelon lisäksi myös palavan halun auttaa. Joukossa seisoi hänen lisäkseen muutama muukin nainen, hurjat ilmeet kasvoillaan. Kukaan ei kiinnittänyt prinsessaan mitään huomiota, vaan kaikki keskittyivät Dalenwanin seuraavaan lataukseen.

♔

Dalenwan oli aloittanut varsinaisen hyökkäyksen pian ensimmäisten iskujen jälkeen. Jalkaväki oli rynnännyt heitä kohti isoine miekkoineen, ratsumiehet perässä. Brianne puristi miekkaansa kaksin käsin entistä tiukemmin ja odotti käskyä iskeä vastaan.

Adelinwanin sotatorven soitto kajahteli korvissa, kun vartijat ja Ravaryniläisten joukko lähtivät liikkeelle. Jos prinsessa kuolisi täällä ja tänään, hän saisi ainakin arvokkaan lopun miekasta. Hän karisteli mielestään ajatukset valtaistuimen tulevaisuudesta ja keskittyi taistelemiseen.

Ensimmäisenä Brianne ajautui kaksintaisteluun Dalenwanin mustaan haarniskaan pukeutunutta ritaria vastaan, joka heilutti teräasettaan hurjana ilmassa. Mies oli kuitenkin häntä hitaampi ja varustuksensa myötä kömpelömpi, joten prinsessa saattoi liikkua keveästi tämän ympärillä. Olihan häntä kouluttanut itse Adelinwanin vartioston kapteeni, Tristian Fenrow - pirun Tristian. Brianne oli unohtua ajattelemaan kapteenia ja heidän yhteenottoaan, jolloin ritari oli päästä iskemään häntä. Prinsessa väisti reisiin suunnatun iskun viimehetkellä ja kolautti vastassa olevaa miestä kylkeen osuen juuri oikeaan paikkaan. Hänen olisi pitänyt antaa viimeinen isku siinä hetkessä, mutta Brianne epäröi ja ritari pääsi takaisin jaloilleen hurjempana, kuin äsken. Hän ei selvästi aikonut hävitä tytölle.

Juuri silloin Dalenwanin vartijan takaa iski Ravaryniläinen nainen, joka upotti sotakirveestä mieheen. Hän hymyili prinsessalle rohkaisevasti heilauttaen vaaleaa lettiään ja kadoten sitten taistelun siimekseen. Äskeinen vartija oli kuollut.

Brianne ei enää vilkaissut häneen päin, vaan käveli ohi hakien katseellaan seuraavaa yhteenottoa. Silloin hänen silmiinsä osui valtavan mustan ratsun selässä istuva haarniskaan pukeutunut mies, joka kulki kruunu päässään ilman kypärää - Dalenwanin prinssi.

Prinsessa lähti juoksemaan häntä kohti huitoen itselleen tietä ja haavoittaen matkalla muutamia vastustavia vartijoita. Prinssi taisteli ratsunsa selästä taitavasti, eikä Brianne halunnut tietää montako Adelinwanin soturia hän oli jo saatellut parempaan paikkaan. Tummahiuksisen miehen teräase valui verta hänen laskeutuessa hevosensa selästä ja lähettäessä sen pois kentältä. Jos prinsessa saisi tämän miehen alas hänen nimesä muistettaisiin ikuisesti soturina.

Brianne lukitsi katseensa prinssiin, joka huomasi hänet ja hymyili hurjana. Heidän miekkojensa terät kolahtivat yhteen halkoen ilmaa, haastaen toinen toistaan. Prinssi leikitteli selvästi hänen kanssaan ja mittaili hänen taitojaan aseiden ottaessa jälleen yhteen.

"Ei hassumpaa, isäsi on opettanut sinua hyvin", tummahiuksinen mies huusi taistelun pauheen yli. Hän oli tunnistanut prinsessan.

"Isä ei opettanut minulle mitään!" Brianne vastasi yrittäen lyödä prinssiä kylkeen miekallaan. Hän kuitenkin torjui iskun ja vinkkasi prinsessalle silmää. Brianne vastasi eleeseen irvistämällä, mihin prinssi vain virnisti leveästi miekkaansa heilauttaen. Silloin prinsessa pääsi iskemään sellaisella voimalla, joka lennätti prinssin nurin ja lähetti miekat ilmaan heidän käsistään.

Hän pyyhkäisi taistelussa roiskuneen veren kasvoiltaan ja nosti miekkansa maasta. Miehen silmät seurasivat naisen liikkeitä, kun tämä painoi miekan hänen kurkulleen.

"Älä. Liiku", nainen sihahti hampaidensa välistä.

Prinssin virne ei kuitenkaan kadonnut, vaikka hänen henkeään uhattiin miekalla.

"Katso aina taaksesi, muru", mies sanoi, kun Brianne tunsi selässään kovan iskun. Hän lensi maahan, eikä nähnyt kuka häntä oli juuri potkaissut. Prinsessa ähkäisi kivusta ja yritti päästä takaisin jaloilleen, mutta hänet painettin maahan ja silmissä sumeni.

Ei tämän pitänyt näin mennä - ei sitten alkuunkaan.