"Hän pyyhkäisi taistelussa roiskuneen veren kasvoiltaan ja nosti miekkansa maasta. Miehen silmät seurasivat naisen liikkeitä, kun tämä painoi miekan hänen kurkulleen.
"Älä. Liiku", nainen sihahti hampaidensa välistä."
---
Adelinwan on vaikutusvaltai...
Brianne käveli kohti linnan portteja, joille päästessään hän olisi kuin uitettu koira. Rankkasade kasteli prinsessan läpikotaisin ja vesi valui pitkin hänen kasvojaan pilaten Clarissan ja muiden kamarineitojen vaivalla tehdyn meikin. Lucillen tekemät kiharat olivat valahtaneet suoriksi ja tanssiaispuku tuntui useine kerroksineen märkänä uskomattoman raskaalta. Tiaran hän oli tainnut jättää vahingossa matkan varrelle johonkin.
Prinsessa huokaisi, keräili mekkonsa helmoja ja päätti vaihtaa sittenkin suuntaansa. Hän voisi mennä kuninkaallisille talleille, ottaa hevosen ja ratsastaa pois. Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta, kuin mutaisten teiden tallaaminen korkokengissä monien kilometrien ajan.
Briannen pakoyritys oli todennäköisesti jo huomattu hovissa ja kohta hän saisi peräänsä Tristianin kuninkaallisen kaartin. Prinsessa ei uskonut hetkeäkään, etteikö Lorcan olisi mennyt ilmoittamaan kuninkaille hänestä heti, kun hän oli astellut sateeseen katsomatta taakseen ja sanaakaan sanomatta.
Brianne kuuli omaa nimeään huudettavan jostain kauempaa, mutta sateen pauhe peitti sen painostavana alleen.
"Brie!"
Prinsessa kiristi tahtiaan. Hän ei tiennyt kuka häntä huusi, mutta jos hän jäisi kiinni koko pakoyritys menisi mönkään.
Joku tarttui prinsessaa kädestä pakottaen hänet kääntymään ympäri.
"Helvetti Brie, onneksi olet kunnossa! Lupaa ettet enää koskaan tee mitään tuollaista!"
Se oli Tristian, joka sulki hänet halaukseensa. Miehellä ei ollut yllään tavanomaista uniformua, vaan pelkkä valkea löysä paita sekä harmaat housut, jotka olivat kummatkin kastuneet jo likomäriksi.
"Minä.." prinsessa ei voinut luvata mitään.
"Lupaa minulle Brie-"
Brianne painoi huulensa vasten Tristianin huulia. Hän tunsi miehen sävähtävän yllättyneenä, mutta kapteeni vastasi hänen suudelmaansa silti. Tristian sipaisi prinsessan kasvoilla harhailleen märän hiussuortuvan tämän korvan taakse ja pyyhkäisi sitten tämän poskelle valuneen kyyneleen varovasti pois.
"Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka paha olisi, jos meidät saataisii-"
"Ainakin kaksikymmentä." Brianne henkäisi irroittautuen viimein suudelmasta.
"Mutta me emme jää kiinni."
✠
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
Yllä olevan kuvan olen tehnyt minä.
✠
Kapteeni ja prinsessa olivat palanneet takaisin linnaan vaivihkaa. Sisällä heitä odottivat kuitenkin Briannen isä, Preridanin kuningas, prinssi Lorcan, Lucille sekä ympäriinsä hössöttävä Clarissa.
"Löysin Hänen korkeutensa ulkoa." Tristian ilmoitti kumartaen.
Clarissa toi Briannelle viltin, johon hän saattoi kääriytyä. Vasta silloin prinsessa oikeastaan huomasi, kuinka kylmä hänellä oli.
"Tälle on parasta olla jokin hyvä syy. Mitä tapahtui silloin ulkona?" kuningas sanoi suunnaten kysymyksensä tyttärelleen, mutta Lorcan vastasi tämän puolesta.
"Minä suututin prinsessan. Olen pahoillanne, Teidän korkeutenne." prinssi sanoi nöyrästi kumartaen ja iskien Briannelle salaisesti silmää.
"Hyväksyn anteeksipyyntönne. Toimin tilanteessa liian äkkipikaisesti." prinsessa sai sanottua hypäten Lorcanin juoneen mukaan.
"Jos sallitte, Teidän majesteettinne, veisimme prinsessan nyt huoneeseensa lepäämään." Clarissa ilmoitti topakasti ja kuningas nyökkäsi lyhyesti syötin nielleenä. Brianne oli kiitollinen päästessään tilanteesta pois, vaikka hänellä olisikin ollut vielä asiaa kapteenille.
✠
"- vilustutte vielä! Mitä oikein ajattelitte, ettekö olisi voineet palata mieluumin sisälle?" Clarissa toppuutteli äkäisenä auttaessaan prinsessaa riisuuntumaan märistä vaatteista.
"Tämä puku on nyt aivan pilalla! Sen helma on kurasta ruskea!" Clarissa päivitteli, kun Lucille tuli ilmoittamaan, että kylpyvesi oli nyt valmiina. Brianne laskeutui kylmästä hytisten lämpöiseen veteen ja sulki silmänsä käyden mielessään uudelleen läpi äskeistä suudelmaa Tristianin kanssa. Prinsessa tiesi, ettei hän voisi kiintyä kapteeniin enää yhtään enempää tai heille molemmille kävisi vielä huonosti.
Tilanteesta ei tehnyt yhtään helpompaa fakta siitä, että prinssi Lorcan oli täysi kusipää.
Vai oliko Brianne oikeasti vain ollut liian äkkipikainen? Juuri nyt hän ei olisi jaksanut vatvoa ongelmaansa, vaan halusi vain äkkiä nukkumaan pehmoiseen sänkyynsä. Heti huomenna hän puhuisi niin Tristianille, kuin Lorcanillekin ja yrittäisi ratkaista pulmansa edes jollakin alkeellisella tasolla.
Miksi juuri hänen pitikin olla Adelinwanin kruununprinsessa ja seuraava kuningatar?
