Tuliprinsessa

Epilogi

━━━━━━━━┓ ♔ ┏━━━━━━━━

Brianne nojaili portaiden kaiteeseen ja katseli hymyillen Tristiania, joka kumartui suutelemaan Lucillen huulia. He olivat löytäneet toisensa varovaisen alun jälkeen, eikä heidän puolestaan voinut olla muuta, kuin onnellinen. Hänet huomatessaan kaksikko kuitenkin irrottautui toisistaan punastellen.

"Hei Brie!" Lucy huudahti sujauttaessaan kätensä kapteenin käteen. Holvien tapahtumista oli nyt kulunut kaksi viikkoa ja Adelinwan oli hiljalleen alkanut toipumaan kuninkaan epäoikeudenmukaisesta hallinnosta. Brianne oli käynnistänyt muutosten ketjun, jonka myötä kansalaisten elintaso nousisi niin hänen omassa maassaan, kuin myös Dalenwanissa. Edesmennyt kuningas oli kerännyt niin paljon veroja ja rikkauksia, että hän saattoi antaa kansalleen myös takaisin. Pian olisi määrä aloittaa slummien remontoiminen kunnollisiksi asumuksiksi ja teiden rakentaminen kohti Dalenwania, jotta kauppa voisi kulkea maiden välillä ensimmäistä kertaa historiassa.

"Oletko valmis?" paikalle saapunut prinssi Darius kysyi sinivihreät silmät välkehtien. Hän oli siistinyt hiuksensa ja pukeutunut laivastonsiniseen pukuun, joka näytti hyvältä hänen päällään.

"Olen", Brianne vastasi hymyillen. Hän itse oli pukeutunut punaiseen housupukuun näyttääkseen, että jokainen oli saman arvoinen ja myös naiset saattoivat käyttää housuja. Hän lähti kävelemään ulos linnan pihalle, minne Adelinwanin asukkaita oli päästetty pitkästä aikaa. Briannen perässä seurasivat Dalenwanin prinssit ja Lucille, joka sädehti auringonpaisteessa vaaleine hiuksineen.

"Olemme kokoontuneet tänään todistamaan uuden ajan alkua. Prinsessa Brianne on osoittanut olevansa rohkea ja oikeudenmukainen nainen, joka todella ajattelee kansansa parasta", hovin neuvonantaja aloitti ja kansa hurrasi.

"Olemme hovissa yksimielisiä siitä, että hän on kypsä nousemaan Adelinwanin valtaistuimelle. Kysyimme myös teiltä, arvon kansalaiset, mitä mieltä olette ja se johti meidät tänne tänään", mies jatkoi ja laski hänen äitinsä kruunun Briannen hiuksille, joiden tummanruskea väri oli jo haalistunut lähes olemattomiin.

"Kuningatar Brianne, haluaisitteko sanoa jotakin?"

Hän astui eteen ja hymyili Adelinwanin kansalle, joka seisoi luottavaisena hänen edessään. Oli nuoria ja vanhoja ihmisiä kaikilta asuinalueilta, jotka olisi tarkoitus kitkeä pois tasa-arvon nimissä. Sillä tavoin myös kansalaiset saisivat vapautensa.

"Haluan kiittää teitä tuestanne ja kertoa hieman tulevasta. Ilman teitä en seisoisi nyt tässä ja toivon, että voin johtaa Adelinwanin entiseen loistoonsa - pienillä muutoksilla", Brianne sanoi. Ihmiset näyttivät hieman epäileväisiltä viimeisen lisäyksen kohdalla, joten tuore kuningatar jatkoi.

"Vastaisuudessa verotus tulee olemaan pienempää, kuin ennen ja aijon kuunnella teitä kaupunkia koskevissa muutoksissa. Pyrin kohti tasa-arvoa, joten myös naiset saavat käyttää housuja ja päättää omasta ammatistaan, sekä elämästään vapaasti. Tarkempaa tietoa tulen levittämään myöhemmin painetussa muodossa. Tänään kuitenkin juhlimme yhdessä uuden ajan alkua", hän lopetti hymyillen ja ihmiset hurrasivat. Joku huusi eturivistä, miten kuningatar yksin voisi hallita kokonaista maata.

"Olemalla rohkea ja päättäväinen, sekä edistämällä tärkeitä arvoja. Hyvä kuningatar ei tarvitse rinnalleen miestä, kunhan on hyväsydäminen ja reilu", Brianne vastasi ja vilkaisi takana seisovia ystäviään. Darius oli kieltämättä enemmän kuin ystävä, mutta juuri nyt hän halusi edetä hitaasti ja asettaa kansansa etusijalle.

Ja olla historian ensimmäinen kuningatar, joka johti maataan kunnialla kohti parempaa tulevaisuutta ja auttoi Dalenwania elpymään. Muutoksen tuulet puhaltaisivat ennemmin tai myöhemmin myös muissa valtioissa, mutta Brianne olisi sen kasvot.

Kuningattaren kaulakoru sykähteli tyytyväisenä hänen sydämensä tahtiin, joka sykki ennen kaikkea Adelinwanin ihmisille, joita auringonsäteet syleilivät hänen kruunajaispäivänään.

━━━━━━━━┛ ♔ ┗━━━━━━━━

Kiitän suuresti teitä, ihanat lukijat siitä, että löysitte tarinani. Kaikki lukukerrat, äänet ja kommentit merkitsevät minulle paljon, eikä tämä tarina olisi koskaan valmistunut ilman teitä. Voin viimein taputtaa itseäni olle ja olla tyytyväinen työhöni, sillä tämä on ensimmäinen tarina, jonka olen koskaan kirjoittanut alusta loppuun. Tuntuu hienolta saada pitkä projekti viimein valmiiksi. Julkaisin Tuliprinsessan ensimmäisen osan 4. maaliskuuta 2019 ja vähän päälle vuotta myöhemmin sen viimeinen luku - epilogi - on valmis.

Jos tarinani on herättänyt joitakin ajatuksia niitä saa jakaa kommenteissa, sillä rakastan lukea palautetta teksteistäni. En lupaa mitään, mutta olen suunnitellut muutamia lyhäreitä tai mahdollista jatko-osaa tälle, mutta ensin huilaan ja pidän vähän lomaa.

<3 Julianna