Tuliprinsessa

XVII - Lehto

"Kiitos, kun näytit tämän minulle", Brianne sanoi pysähtyessään katsomaan Dariusta. Hän näytti erehdyttävän paljon veljeltään, joka oli murskannut kaikki prinsessan salaiset toiveet. Darius nyökkäsi sanoihin ymmärtäväisenä hymyillen ja lähti jälleen kävelemään.

"Oletko vihainen Tristianille?" prinssi kysyi ohimennen.

Brianne huokaisi raskaasti, "Anteeksipyyntö ei korjaa kaikkea."

Darius nyökkäsi jälleen, "Totta."

"Mitä tapahtuu seuraavaksi? Tristian lähti Adelinwaniin, niinhän? Mitä hän sanoi isälleni?" Brianne kysyi katsoen vieressään kävelevää prinssiä. Hänen vahvat hartiansa kohahtivat.

"En tiedä. Suunnitelma oli, että hän kertoisi isällesi sinun olevan täällä. Saa nähdä miten hän reagoi siihen."

Prinsessa nyökkäsi apeana, "Hän tulee varmaan hakemaan minut takaisin ja joudun naimisiin prinssi Lorcanin kanssa."

Darius ei vastannut, jatkoi vain kävelemistä. He eivät puhuneet - eikä tarvinnutkaan, sillä lintujen laulu ja mehiläisten surina peittivät hiljaisuuden alleen. Kevyt kesätuuli heilutteli puita, joista riippui lehtiin puhjenneita oksia.

"Näitä puita ei taida kasvaa Adelinwanissa?" prinssi kysyi heidän ohittaessa yhden sellaisista puista.

"Mikä se on nimeltään?" Brie kysyi pudistaessaan päätään.

"Maaginlehti", Darius vastasi astuen paksun vaaleanruskean rungon luo. Puun kaarna näytti koostuvan kerroksista ja niiden välistä kasvoi siellä täällä pieniä kasveja, joista osa oli parhaillaan kukassa.

"Miten siinä voi olla muitakin lajeja?" kysymys kuulosti prinsessan mielestä typerältä, mutta muillakaan sanoilla hän ei osannut asiaansa osoittaa.

"Ne elävät symbioosissa - kaikki hyötyvät toisistaan", prinssi selitti, eikä antanut ymmärtää oliko hän kyllästynyt Briannen kysymyksiin vai ei. Hän kertoi matkan varrella kasveista ja eliöistä, joista osa oli prinsessalle täysin uusia - miksi hän ei tiennyt näistä asioista mitään?

He kävelivät vielä hetken ohittaen useita maaginlehtiä, ruohomättäiden läpi, aina puiden ja kukkuloiden reunustamalle aukiolle, jonka keskellä solisi pieni puro. Se liplatti iloisena aina lammelle asti, jonka lumpeenlehdet olivat juuri puhkeamassa kukkaan. Auringon säteet läpäisivät lehtiverhon ja osuivat maahan heidän edessään.

"Tätä paikkaa kutsutaan hylkiöiden lehdoksi", Darius myhäili astuen hitaasti eteenpäin.

"Se on uskomattoman kaunis", Brianne henkäisi polvistuen ruoholle täplikkäiden kukkien viereen. Ne availivat suitaan häntä kohti ja paljastivat osaltaan maailman, josta prinsessa ei ollut koskaan kuullutkaan. Hän istui siinä hetken ja prinssi odotti kärsivällisenä katsellen levollisena ympärilleen.

Brie keräili kevyen pukunsa helmat noustessaan jälleen seisomaan ja katsahti Dariukseen, "Hylkiöiden lehto... mutta miksi?"

"Kaikki nämä lajit, olivat Adelinwanissa hylkiöitä. Ne levisivät tänne etsien turvapaikkaa", prinssi sanoi. Brianne muisti, miten hänen isänsä oli hävittänyt maasta "huonot" ja "heikot" lajit. Nyt ne olivat täällä - salassa, mutta turvassa, kuten Darius oli sanonut.

Lehdossa oli kuuma, mutta nämä lajit kukoistivat silti ja tuntuivat katselevan heitä kahta. He kävelivät lammelle, jonka reunoilla kasvavat eriväriset kukat nauttivat kesäpäivästä täysin siemauksin. Lammen vesi oli kristallinkirkasta ja pohjalla vaaleaa hiekkaa - aivan kuin kukaan ei olisi pitkään aikaan käynyt täällä. Darius heitti kenkänsä pois, kääri housujensa lahkeet ja astui veteen.

"Ihanan viileää", hän sanoi viittoen prinsessaa seuraansa. Briannen ottaessa kenkiään pois hän katseli, miten prinssi seisoi hiljaa ja osoitti pientä kalaparvea, joka ui rannan lämmössä.

"Kotona minä en saisi olla tällä tavalla, saati sitten uida", prinsessa tunnusti tullessaan seisomaan Dariuksen viereen.

"Etkö?" hän kysyi ihmeissään ja Brie pudisti päätään. Hänen isänsä ei ikimaailmassa antaisi tyttärensä uida vieraassa lammessa - ei varsinkaan sellaisen miehen kanssa, kuin Darius.

"Haluaisitko uida?" prinssi kysyi ilkikurisesti virnistäen. Hän ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan heitti tummansinisen paitansa rannalle paljastaen vatsalihakset. Darius astui pois vedestä ja heitti myös housunsa paidan viereen, jättäen pelkät alushousut ylleen.

"Täällä eletään vain kerran", hän hymyili sukeltaen pinnan alle. Brianne kiljaisi miehen räiskyttäessä vettä hänen päälleen ja suostui tulemaan veteen. Prinsessa heitti pukunsa Dariuksen vaatteiden viereen ja tuli varovaisesti rantaan, sillä hän ei osannut uida kovin hyvin.

"Ethän anna minun hukkua?" Brie kysyi epävarmana seistessään polviaan myöten lämpimässä vedessä. Hän ei ollut koskaan ollut tällä tavalla alusvaatteillaan miehen kanssa.

"En", prinssi sanoi rohkaisevasti hymyillen.

"Lupaatko?" prinsessa kysyi.

"Lupaan minä", hän vastasi tarjoten Briannelle kättään. Prinsessa tarttui siihen ja asteli veteen Dariuksen vierelle yksittäisen valonsäteen osuessa häneen.

"Ollaanko me oikeasti ainoat täällä?" Brie kysyi vilkaisten ympärilleen.

"Ollaan", hän sanoi väläyttäen karismaattisimman hymynsä. Pystyikö kukaan vastustamaan sitä?

"Kuuletko rummutuksen?" prinsessa kysyi. Darius hymyili ja laittoi hänen kätensä oman rintansa päälle. Ja he suutelivat ensimmäisen kerran. Ensin varovasti, sitten vaativammin. "Darius", Brianne kuiskasi, kun heidän huulensa painautuivat toisiaan vasten uudelleen. Prinsessan kädet vaelsivat pitkin miehen rintaa ja kietoutuivat lopulta hänen niskansa ympärille. He irrottautuivat ja Darius antoi katseensa vaeltaa pitkin Briannea päätyen lopulta meripihkan värisiin silmiin.

"Älä unohda minua. Ole kiltti", prinssi sanoi hiljaa.

"Kuulostat siltä, että olisit jo luovuttanut", Brie vastasi kuiskaten ja painautuen miestä vasten.

"Ehkä jonakin päivänä, unelmissani, löydän sen oikean. Sinut on luvattu Lorcanil-"

"Unelmoit jo nyt, sillä olen tässä."

// Julianna:

Hei taas! Toivottavasti tykkäätte tästä osasta, enkä murskaa team Lorcanin tai team Tristianin toiveita ihan kokonaan :D Mitä tahansa voi vielä tapahtua!

Mainostan myös tähän loppuun vielä uutta tarinaa, jonka ensimmäinen osa tuli tänään ulos. Profiilistani löytyvä "Laidalla" on seikkailua ja scifiä yhdistelevä tarina, jonka päähenkilö osallistuu galaksien suurimpaan tosi-tv peliin. Tulen kirjoittamaan Tuliprinsessan loppuun toisesta tarinasta huolimatta, joten ei huolta sen suhteen!