Tuliprinsessa

IV - Ruohotahra

Prinsessa Brianne heräsi omasta sängystään Lucille vierellään. Hänen päässään jyskytti ja joku - varmaankin Lucille tarjosi hänelle vettä.

"Mitä tapahtui?" Prinsessa kysyi juotuaan veden ja noustuaan pystympään asentoon.

"Se mies oli viemässä sinua johonkin. Hän oli ottanut kruunusi ja korusi laukkuunsa, muttei pötkinyt kovin pitkälle." Lucille selitti huolestuneena.

"Entä se koira? Mistä se tuli?" Prinsessa kysyi ja katsoi sängyllä istuvan Lucillen safiirinsinisiin silmiin.

"Ansaitset kai tietää." Lucille sanoi hetken mietittyään vaitonaisena. "Olin menossa ruokasaliin raivaamaan astioita, kun näin sinun poistuvan sieltä. Näytit pahoinvoivalta ja perääsi livahti joku mies, joten päätin lähteä seuraamaan sinua..."

Lucille piti taas pienen tauon miettiäkseen ja jatkoi sitten:

"Näin mitä sinulle tapahtui, miten se mies otti korusi ja nosti sinut syliinsä. Silloin minä.. - minä muutin muotoani koiraksi. En edes ajatellut asiaa, enkä ole tehnyt sitä palatsiin tuloni jälkeen moneen vuoteen."

Prinsessalla kesti hetken käsitellä kuulemansa vielä tokkuraisilla avioillaan.

"Olet siis muodonmuuttaja?"

Lucille nyökkäsi pienesti hymyillen. "Minun olisi pitänyt kertoa sinulle jo aikaisemmin. Pystytkö antamaan sen minulle anteeksi?"

"Tietysti. Ymmärrän kyllä, miksi et voinut kertoa."

Muodonmuuttajia ei otettu Adelinwanissa kovin hyvällä, sillä heidän uskottiin tulleen Dalenwanista vakoilemaan mitä sen naapurimaassa tapahtui. Tuo uskomus oli kuitenkin paskapuhetta, sillä muodonmuuttajia oli asunut Adelinwanissa jo aikojen alusta asti. Taito oli siirtynyt sukupolvelta toiselle jomman kumman vanhemman kautta.

"Minä perin sen isän puolelta." Lucille kertoi aivan kuin olisi lukenut Briannen ajatuksia.

"Onko tuo oikea muotosi?" prinsessa kysyi ja Lucille nyökkäsi.

Nainen oli vielä vastaamassa jotakin, mutta juuri silloin Clarissa, kuningas ja vartioston kapteeni astuivat sisään prinsessan huoneistoon.

"Teidän Majesteettinne." Lucille niiasi syvään kuninkaansa edessä ja päästi hänet sitten ohitseen.

"Brianne! Jumalille kiitos." Kuningas huudahti nähdessään tyttärensä elossa. Sen jälkeen kuningas kääntyi jutellakseen Tristianille ja Clarissalle, eikä kiinnittänyt enää huomiota prinsessaan.

✠

"Herra Fenrown joukot selvittävät kuka teon takana oli eilen ja mistä se koira tuli." Clarissa sirkutti prinsessalle kapteenin ja kuninkaan lähdettyä. Lucille mulkaisi Clarissaa naisen huomaamatta ja oli saada Briannen hihittämään.

"Clarissa? Voisitko ilmoittaa työnjohtajalle, että haluaisin Lucillen takaisin kamarineitoihini?" prinsessa pyysi ja loihti kasvoilleen koiranpentuilmeen.

"Tietenkin, Teidän korkeutenne." Clarissa sanoi ja poistui huoneesta saman tien. Brianne vilkaisi Lucillea ja he purskahtivat molemmat nauruun.

"Olin sanomassa, etten muista olenko tehnyt ulkonäkööni pieniä muutoksia vuosien varrella ennen kuin meidät keskeytettiin." Lucille hörähti vielä ja istahti takaisin sängylle. Prinsessa nyökkäsi ja mittaili parhaan ystävänsä ulkonäköä päästä varpaisiin.

Lucille oli myös äärettömän kaunis vaaleine hiuksineen ja säihkyvine silmineen. Naisen sirot kasvonpiirteet korostuivat tämän kevyesti aaltoilevien hiusten ansioista, eikä prinsessa löytänyt hänestä mitään moitittavaa. Hän oli onnekas, kun hänellä oli sellainen ystävä kuin Lucy.