Tuliprinsessa

XXIV - Jalokivi

Tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt prinsessan huutaessa taistelun pauheen yli. Tuli hiljaista ja kaikkien silmät kääntyivät kohti häntä - jopa Lucillen naarasleijonan, joka seisoi kuninkaan päällä. Brianne hymyili ja kaivoi kirkkaanpunaisena hohtavan kaulakorunsa esille. Hän keskittyi voimiinsa ja sytytti kätensä liekkeihin kaikkien katsellessa, vaikka koru oli alunperin tarkoitus piilottaa. Vartijoiden silmät suurenivat hämmästyksestä, kun he näkivät sen.

"Adelinwanin rubiini", joku huoneessa henkäisi. Alkoi kuulua hiljaista mutinaa, joka hiljeni välittömästi, kun Brianne kohotti kätensä ilmaan. Rubiini merkitsi hänet hallitsijaksi - sen tiesivät kaikki läsnäolijat. Jos jumalten antamalta kappaleelta sai voimia se tarkoitti, että todellinen perillinen oli löytynyt. Kaikki tiesivät säännöt, jopa hänen isänsä, joka katsoi häntä epäuskoisena.

"Kuningas Maxim ensimmäisen valtakausi on ohi", prinsessa sanoi ääni värähtämättä. Vartijat pudottivat aseensa ja olivat kumartamassa hänelle, kun portaikosta ilmestyi vihreää sähköä, joka pakotti miehet lattialle. Lucille ärähti ja ehti väistää juuri ennen, kuin seuraava lataus tuli kohti häntä. Leijonan raatelema kuningas ei kuitenkaan päässyt pakoon, vaan osuman saatuaan jäi makaamaan liikkumattomana paikalleen. Kuollut.

Portaikosta laskeutuivat hänen tasolleen Preridanin kuningas Friedrich viitta hulmuten ja hänen poikansa prinssi Lorcan, jotka katselivat häijysti ympärilleen. Jäljellä olevat miehet asettuivat prinsessan taakse ja hänen molemmille puolilleen astuivat kapteeni - ei, prinssi Tristian ja lady Lucille valkean leijonan hahmossa. Lucy murisi kuninkaalle, jonka vihreä sormus hohti tämän kädessä. Preridanin peridootin voima oli hänen käytössään.

"Olisitpa ollut tyhmä, hemmoteltu prinsessa, niin kaikki olisi ollut... helpompaa", kuningas puhui ärsyttääkseen Briannen, joka vilkaisi Lorcaniin. Prinssin silmissä ei näkynyt enää mitään muuta, kuin ylimielisyyttä ja vallanjanoa. Onneksi Brianne ei ollut rakastunut häneen ja lumoutunut hänen leveän hymynsä voimasta, kuten prinssi oli yrittänyt tehdä.

"Onpa sinulla söpö sirkus. Mahtaako leijonasi pitää sähköstä?" kuningas jatkoi puhumistaan osoittaen sormuksellaan kohti Lucillea, joka oli valmiina väistämään tulevan iskun. Ennen kuin Friedrich ehti päästää voimansa valloilleen prinsessa kohdisti liekkinsä häneen ja keskellä huonetta kohdanneet voimat päästivät ilmoille kovan pamauksen, joka kuultiin varmasti koko linnassa. Brianne antoi merkin Tristianille, joka hyökkäsi kohti ylimielistä Lorcania. Vartijat seurasivat kapteeniaan ja ylhäältä saapui lisää väkeä auttamaan heitä taistelussa Preridania vastaan.

"Meidät on piiritetty, isä!" Lorcan huudahti taistellessaan armotonta Tristiania vastaan. Hän ei ollutkaan niin hyvä miekan kanssa, kuin oli väitetty.

"Loistavaaa! Voimme hyökätä mihin tahansa suuntaan", kuningas vastasi puhisten, kun hän vastasi jälleen prinsessan tulipatsaaseen. Sormus oli hyvin väkevä ja Friedrich oli epäilemättä harjoittanut taikuuttaan useita vuosikymmeniä, sillä Brianne tunsi voimiensa ehtyvän. Lucille huomasi sen ja asteli hänen rinnalleen kevyesti murahtaen valkea turkki verestä tihkuvana.

"Auta Tristiania!" prinsessa ohjeisti sitä valmistautuessaan seuraavaan lataukseen. Leijona murisi vastaukseksi ja loikki sitten tummatukkaisen soturin luo, joka näytti pärjäävän Lorcanille hyvin. Brianne ei halunnut Lucillen saavan sähköstä, joten hän yritti suojella ystäväänsä lähettämällä tämän kauemmas alkukantaisten voimien mittelöstä.

Preridanin kuningas osasi muovata sähköstään suojakilven, jota prinsessa ei pystynyt läpäisemään alkeellisilla taidoillaan. Se kuitenkin hajosi vartijoiden ja jatkuvien hyökkäysten myötä ennen pitkää, jolloin kuningas oli hetken haavoittuvainen. Hän ei pystynyt loihtimaan toista kilpeä heti ensimmäisen perään, joten silloin tällöin heillä oli paikka iskeä. Kuningas yritti selvästi väsyttää Briannen ja oli hiljalleen onnistumassa siinä, mutta hän ei antaisi periksi. Hänen isänsä oli mennyttä, eikä Adelinwanilla ollut muuta toivoa, kuin hän.

Oli pakko jaksaa ja toivoa, ettei taikuus loppuisi kesken.

Yhtäkkiä kuninkaan takaa iskeytyi valtava liekkimeri, joka osui suoraan miehen selkään. Hän älähti ja tömähti tulen voimasta maahan, jolloin prinsessa lähetti omat liekkinsä tätä kohti. Brianne näki prinssi Dariuksen laskeutuvan portaita pitkin kuninkaan taakse lähes mustat hiukset liimautuneina vasten ihoa kuuman tulen takia, joka nyt tanssi hänessä. Hän virnisti veljelleen, joka painoi miekkansa terän vasten hätääntynyttä Lorcania ja antoi liekkiensä palaa Preridanin kuninkaassa. Miehen kaulassa roikkui samanlainen koru, kuin Briannella ja yhdessä ne sykähtelivät entistä kovemmin. Rubiini halusi yhdistyä jälleen kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Darius juoksi prinsessan vierelle ja hänen hurja ilmeensä suli lempeäksi hymyksi, kun hän sulki Briannen syliinsä. Tristian käskytti vartijoita vangitsemaan Lorcanin ja lähti itse mukaan varmistamaan, että vaaleahiuksinen pelkuri päätyi tyrmään myöhempää kuulustelua varten.

Kun vihreänä hehkuva sormus kilahti vasten lattiaa prinsessa tiesi, ettei Preridanin kuninkaasta ollut jäljellä enää mitään muuta. Lucille tassutteli arvokkaasti Briannen vierelle ja paljasti hampaansa lempeästi Dariukselle, joka kavahti hieman valtavan leijonan nähdessään.

"Se on Lucille", prinsessa kertoi painautuessaan tiukemmin vasten tummatukkaista prinssiä. Lucille muutti muotoaan leijonasta ihmiseksi ja hymyili Dariukselle, joka oli ilmestynyt juuri oikeaan aikaan. Lucyllä ei ollut suuria haavoja, naarmuja vain, ja suurin osa verestä oli todennäköisesti kuningas Maximin. Brianne tiesi, että hänen pitäisi olla surullinen isänsä kohtalosta, mutta hän tunsi vain helpotusta. Kaikki oli viimein ohi.

"Haluan polttaa kaiken, kunnes murustakaan ei ole jäljellä ja aloittaa alusta", prinsessa sanoi katsoen Dariuksen sinivihreitä silmiä.

"Linnat on tehty kivestä", prinssi huomautti naurahtaen myötätuntoisesti.

"Aloitetaan sitten siitä kirotusta hääpuvusta ja järjestetään Adelinwan uudelleen kohti parempaa tulevaa", Brianne vastasi väsyneenä.

"Kuten haluatte, teidän majesteettinne. Ensin kuitenkin levätään ja autetaan haavoittuneita," Darius sanoi hymyillen ja katsoen Briannen meripihkan värisiin silmiin, jotka olivat kuin oma pieni liekkimerensä.

Prinsessa nyökkäsi ja otti käteensä kaulakorunsa, joka tuntui lämpimältä hänen ihoaan vasten.

"Rubiini tulee olemaan taas yhtenäinen."