Brianne heräsi aamulla ovelta kuuluneeseen koputukseen hämmentyneenä. Yleensä kukaan ei tullut hänen huoneelleen tähän aikaan aamulla kamarineitoja lukuunottamatta, jotka kyllä ilmoittivat asiansa. Prinsessa istui hetken sänkynsä laidalla ja odotti, että tulija menisi pois, mutta tämä jatkoi sinnikkäästi koputteluaan. Hän ei tiennyt paljonko kello oli, mutta auringosta näki, että se oli vasta kohoamassa horisontin yläpuolelle. Brianne huokaisi ja nousi avaamaan oven.
Tulijat olivat Tristian ja hymyilevä Lucille, joka tönäisi vierellään seisovaa miestä päästäkseen halaamaan häntä. Prinsessa vastasi halaukseen ja iski silmää oven karmiin nojailevalle Tristianille, joka pyöritteli tylsistyneenä silmiään.
"Meillä ei ole paljon aikaa", hän muistutti painokkaasti, joten Brianne ja Lucy irrottautuivat toisistaan.
"Aikaa mihin?" prinsessa kysyi katsoen vuoroin kapteenia ja parasta ystäväänsä.
"Pikkulintu kertoi, että haluat tuhota sen sopimuksen", Tristian aloitti ja Lucille tuhahti hänen vieressään, "Pikkulintu? Se oli valkohaukka."
Kapteeni pyöräytti jälleen silmiään ja jatkoi, "Lucille istui vaunun katolla ja kuunteli. Voimme tuhota sen paperin nyt."
"Mutta miten?" Brianne kysyi haukotellen. Hän seisoi kaksikon edessä yöpuku päällään ja näytti varmasti sillan alta löydetyltä peikolta, eikä niinkään Adelinwanin kruununprinsessalta.
"Lucille muuttaa muotoaan kuninkaaksi, joka kuljettaa sinut holviin. Minä pidän sillä välin oikean kuninkaan kiireisenä... öhm, kertomalla sotasuunnitelmista aikaisin aamulla koska... Dalenwan ei odota?" kapteeni selitti, eikä onnistunut kuulostamaan lainkaan vakuuttavalta. Lucy voisi menettää henkensä, jos hän jäisi kiinni.
"Mikä on pakosuunnitelma?" prinsessa kysyi vilkaisten parasta ystäväänsä. Lucille uhraisi liian paljon hänen vuokseen, eikä Brianne antaisi ikinä itselleen anteeksi, jos yritys epäonnistuisi.
"Meidän mikä?" Lucy sanoi katsoen kysyvästi Tristiania, joka oli selvästi vastuussa koko jutun suunnittelemisesta.
"Me kuolemme vielä kaikki. Miten sinusta oikein tuli vartioston kapteeni?" Brianne vastasi ilkikurinen virne kasvoillaan, joka kuitenkin katosi nopeasti. Juttu oli pähkähullu, eikä hän olisi siitä kieltäytynytkään, jos kyse olisi ollut ainoastaan hänestä itsestään.
"Minä osaan laatia sotasuunnitelmat isoille joukoille ja johtaa niitä, enkä hiiviskellä nurkissa paperilappujen perässä", kapteeni huokaisi, eikä antanut prinsessalle vaihtoehtoja perääntyä. Hän nyökkäsi Lucylle, joka meni Briannen sermin taakse muuttamaan muotoaan. Hetken kuluttua sen takaa asteli Adelinwanin kuningas - tai, huonommassa ryhdissä kulkeva, epävarma kuningas.
"Vaihda vaatteet sillä aikaa, kun opetan Lucillelle, miten näytellään uskottavaa hallitsijaa", Tristian sanoi ja Lucy irvisti. Prinsessa nyökkäsi ja suuntasi kohti vaatekaappiaan, joka oli täynnä erilaisia mekkoja.
"Mitä ihm-", sanat karkasivat Briannen huulilta, kun hän näki mitä kaiken keskellä seisoi. Mallinuken päälle oli laitettu valkea ball gown-mallinen puku, joka laskeutui kohti lattiaa aina katedraalilaahukseksi saakka. Sen helmaa koristi koko matkalta hieno pitsi, joka laskeutui alas sillä ja pienillä timanteilla vuoratusta yläosasta. Ohuet hihat muodostivat oman kokonaisuutensa yläosan päälle ja jatkuivat aina kaulusta muistuttavaksi pääntieksi, jota oli olkapäiden tavoin koristeltu pitsillä. Prinsessa vihasi tätä pukua ja hän tunsi kaulakorunsa sykähtelevän sydämensä tahtiin - hänen oli hillittävä itsensä, vaikka kiusaus polttaa kaikki se kangas hiiltyneiksi kekäleiksi oli suuri.
♔
Hän ja Lucille - Adelinwanin kuningas - kulkivat linnan holveille, jotka sijaitsivat itäsiivessä maan alla. Tähän aikaan hovi alkoi yleensä heräilemään ja Brianne todella toivoi, että Tristian järjestäisi heille tarpeeksi aikaa.
Vartijat avasivat heille tien holviin, jossa säilytettiin Adelinwanin tärkeitä asiakirjoja ja papereita.
"Jättäkää meidät kahden", Lucy komensi ja onnistui kuulostamaan vakuuttavalta. Heille nyökättiin ja vartijat poistuivat tavanomaisille paikoilleen sulkien holvin oven - kukaan ei osannut epäillä muodonmuuttajaa, sillä heitä ei pitänyt enää olla olemassa.
"Nyt se pitää vain löytää", Brianne totesi ja kuningas hänen vieressään nyökkäsi. Hänestä tuntui oudolta nähdä Lucille oman isänsä muodossa, mutta molempien käydessä töihin kaikki ajatukset haihtuivat nopeasti. Papereita säilytettiin onneksi hyvässä järjestyksessä, aakkostettuna ja erilaisiin kategorioihin lajiteltuina.
"Se on täällä", Lucy huikkasi pidellen käsissään ohutta nahkakantista kirjaa. Hän ojensi sen prinsessalle, joka nielaisi lukiessaan koukeroisella käsialalla kirjatun tekstin. Tämä todella oli se paperi, jolla hänen tulevaisuutensa oli määrätty ennalta. Brianne ei ollut varma, mitä seurauksia hänen teollaan olisi. Tätä hän oli halunnut - eikö niin?
Prinsessa keskittyi koruun ja tunsi sen lämmön ihoaan vasten. Hän ei tiennyt, miten oli onnistunut saamaan käsiinsä liekkejä silloin käytävässä Lorcanin kanssa, mutta nyt se oli tehtävä uudestaan. Lucille katseli häntä kauempaa kiinnostunut ilme kasvoillaan. Brianne siirsi suuttumustaan paperia ja sen aiheuttamaa järjestelyä kohtaan, eikä tuntenut enää mitään muuta, kuin taikuuden. Se lepatti hänen ympärillään ja leikitteli huoneessa, ennen kuin prinsessa kohdisti voimansa sopimukseen, joka paloi silmänräpäyksessä olemattomiin.
"Lähdetään", Lucy kuiskasi ja Brianne nyökkäsi. Hän huomasi vapisevansa pyyhkiessään palon aiheuttamat pienet palaset hyllyn alle.
He eivät saisi jäädä kiinni. Prinsessa toivoi, että Tristian oli onnistunut tehtävässään.
Holvin vartijoiden ilmeet kertoivat hänelle kuitenkin kaiken.
YOU ARE READING
Tuliprinsessa
Fantasy"Hän pyyhkäisi taistelussa roiskuneen veren kasvoiltaan ja nosti miekkansa maasta. Miehen silmät seurasivat naisen liikkeitä, kun tämä painoi miekan hänen kurkulleen. "Älä. Liiku", nainen sihahti hampaidensa välistä." --- Adelinwan on vaikutusvaltai...
