Bad liar 2//IN FINNISH

1. Luku

Tuntuu, että pääni yksinkertaisesti räjähtää. En kestä tätä päänsärkyä. Alkoholi ja minä emme todellakaan sovi yhteen. Näin tarkemmin ajateltuna tämä koko idea oli todella paska. Olisin ihan hyvin voinut itkeä itseni uneen tai itkeä vaikka äidin olkapäätä vasten.

Mutta ei. Minä päätin tehdä niin kuin Jennifer kehotti. Otin väärät henkkarit ja lähdin baariin. Jos en ole nukkunut tässä montaa vuorokautta, niin tänään pitäisi olla sunnuntai. Ei vielä edes 48 tuntia siitä kuin sydämeni särkyi.

Työnnän Jaydenin kumminkin heti mielestäni pois ja uskallan avata silmäni. Huomaan heti, että en todellakaan ole kotona. Huomaan olevani alasti ja pyörittelen päätäni. Tämä ei todelkaan ole hyvä.

Siis missä helvetissä missä olen?

12 TUNTIA AIEMMIN:

Vedän parhaan mekon päälleni ja katson itseäni peilistä. En edes muista, että koska olisin ostanut tämän. Ei siis mitään muistikuvaa. Se saa nyt kumminkin kelvata. Meikki minulla jo on ja hiuksiakin olen hiukan kihartanut.

Puhelimeni piippaa taas ja mulkaisen sitä pahasti. Jayden on lähettänyt minulle kaikkiaan varmaan monta sataa viestiä. Ja nyt kun mietin, niin en tiedä, että miksi en ole vaan estänyt häntä. Puhelimeni ainakin laitan kiinni. Se on varma.

"Ava? Tuletko iltapalalle?" Äiti huutaa alhaalta ja minä kiroan itseni heti. Miksi en muistanut heitä? Vedän nopeasti aamutakin ylleni ja laitan sen kiinni. Tässä sattuu onneksi olemaan huppu, joka peittää myös hiukseni. Meikille olen jo keksinyt selityksen.

Katson vielä itseni peilistä ja varmistan, että mekkoani ei näy. Tyytyväisenä lähden alakertaan, jossa kaikki istuvat jo pöydässä. Minä haukottelen pienesti ja katson heitä.

"Minä olen väsynyt, joten menen jo nukkumaan."

"Miksi sinulla on meikkiä?" Äiti kysyy ja kaikki kääntyy katsomaan minua. Huomaan isän silmäkulmassa jonkin pienen pilkkeen, mutta se häviää melkein heti. Hän kääntyy takaisin katsomaan ruokaansa, eikä veljenikään jaksa katsoa minua pitkään. Äiti puolestaan katsoo minua ja odottaa ilmeisesti vastausta.

"Meikkasin ihan huvikseni. Pitääkin pestä ennen kuin menen nukkumaan", sanon ja pakotan huuliltani pienin naurahdan. "Minä menen nyt kumminkin nukkumaan. Hyvää yötä."

Kaikki sanovat minulle hyvät yöt ja minä lähden yläkertaan. Laitan huoneeni oven lukkoon ja vedän aamutakin pois päältäni. Sohin vielä hiuksiani ja nappaan sitten laukun käteeni. Olen laittanut sinne jo kaiken tarpeellisen, joten oikeastaan enää vaan puhelin. Nappaan sen laturista ja suljen sen saman tien. Tungen sen vielä laukkuun ja sitten menen ikkunani luo. Olen jo menossa ulos, mutta näen sitten korkkarit ikkunan vieressä, joten nappaan ne vielä käteeni.

Alas meno on ihan hirveää, koska tässä ei ole paloportaita. Tässä on kumminkin terassin katto, joten pääsen siihen helposti. Vielä pitäisi päästä alas. Katson pudotusta, joka ei ole ihan hirveä. Päätän vaan hypätä ja toivon, että jalkani ei murru. Suljen silmäni ja loikkaan alas. Pudotus ei todellakaan ole paha, eikä jalkani edes tärähdä. Laitan korkkarit jalkaani ja hiippailen pihasta pois.

Kun pääsen koko kadulta pois, niin päätän soittaa taksin. Nappaan puhelimen ja kiroan itseni, kun en edes ajatellut tätä. Käynnistän puhelimeni uudelleen ja etsin netistä taksin numeron.

Tästä tämä nyt alkaa.

****

Pääsin heittämällä sisään, mutta kaikki varmana tietää, että en todellakaan kuulu tänne. Pälyilen vaan ympärilleni ja mietin, että minne minun pitäisi mennä. Musiikki soi kovaa ja olen jo kääntymässä ympäri. En oikeasti kuulu tänne. Ehkä tämä oli huono idea.