Bad liar 2//IN FINNISH

36. Luku

Jayden:

Herään aivan hirveän järkyttävään päänsärkyyn. En ole varma, että onko minulla koskaan ollut tälläistä oloa. Päässä tykyttää ihan helvetisti. En uskalla edes avata silmiäni. Parempi vain pitää ne kiinni, vaikka särkylääke maistuisi nyt paremmin kuin hyvin.

Minulla ei ole mitään muistikuvaa, että mitä me eilen teimme. Ei siis mitään. En edes aluksi muistanut, että missä me olemme. Viimeisin muistikuva on se, kun päätimme lähteä viihteelle.

Ihan hyvä idea, koska Losi ja kaikki muukin pyöri ja tuntuu pyörivän edelleen liikaa päässäni. En minä tosin odottanutkaan, että kaikki ajatukset vain katoaisivat päästäni. En ole edes varma, että uskallanko mennä takaisin sinne. Minua pelottaa kohdata Ava uudestaan, mutta toisaalta en taas malta odottaa että saan nähdä hänet uudelleen.

Pakotan avaamaan silmäni, kun tunnen lämpimän hengityksen kaulallani. Pian tunnen kuolaa, joka saa minut pyörähtämään pois sängystä. En jaksa edes välittää kivusta joka tulee vasempaan käteeni, vaan nousen polvilleni ja katon kuka toisella puolella sänkyä oikein makaa.

Huoneessa on pimeää, joten laitan yöpöydällä olevan lampun päälle. Hitaasti, mutta varmasti tajuan että tämä ei ole meidän hotelli. Tämä ei ole se hotelli missä olemme varanneet majoituksen. Mentiinkö me oikeasti johonkin toiseen hotelliin?

Käännän pääni hiljaa sänkyyn päin, jossa kaverini on vallannut toisen puolen kokonaan. Hänen vaatteensa on kuivuneet oksennuksesta ja hän on työntänyt päänsä tuohon tyynylle, jolla minä nukuin.

Nousen vaivalla ylös lattialta ja huomaan repun maassa. Sieltä löytyy onneksi särkylääke, jonka otan ilman vettä. Minulla ei ole aikaa tai halua lähteä etsimään vettä täältä huoneesta.

Katson toisella sängyllä olevia kavereitani, jotka nukkuvat periaatteessa toistensa päällä. Käännän katseeni heistä pois ja suuntaan ikkunan luo. Haluan tietää, että missä päin me oikein ollaan. Olisiko tämä lähellä meidän hotellia? Tälläisessä krapulassa en halua kävellä paljoa, mutta en myöskään ajaa millään taksilla. Näemmä minunkin vaatteeni ovat oksennuksessa, joten haluan vain suihkuun, puhtaat vaatteet ja ruokaa. Niillä minun pitäisi pärjätä ihan hyvin. Nesteytystä ei tosin kannata missään nimessä unohtaa.

Avaan verhot ja räpyttelen silmiäni hetken. Totun näkymään aika nopeasti, joka saa minut todella hämilleni.

Miten olen Los Angelesissa?

****

Onneksi oloni on edes hiukan kohentunut. En muuten jaksaisi kohdata kaikkia tai lähinnä Avaa. Minun ehkä kannattaisi odottaa huomiseen tai olisi kannattanut ottaa edes päikkärit, mutta en minä millään malttanut. Vaikka olo on vielä todella paska, niin en voi odottaa. Minä haluan nähdä hänet. On meidän kohtaaminen sitten millainen tahansa.

Painan ovikelloa ja astun askeleen taaksepäin. Haukottelen leveästi ja odotan, että joku tulisi avaamaan oven. Minua oikeastaan ehkä pelottaa enemmän tavata Avan vanhemmat. Mitähän hekin minusta nyt oikein ajattelevat? Kaikki vanhemmat ja aikuiset ketkä tunnen, niin pitävät enemmän Kylesta. Tietysti he pitävät. Hän on edes jotenkin vakaa ihminen, kun minä taas olen hänen täysi vastakohta.

Nyt kun mietin niin en edes tiedä, että miksi ihmeessä minä lähdin vain pois. Minä todella tarvtisin tuollaista irtiottoa, mutta olisin voinut hoitaa tilanteen paljon paremmin. Varsinkin kun viime kerralla nähdessämme me Avan kanssa riideltiin, eikä olla sen jälkeen saatu jutella.