Bad liar 2//IN FINNISH

24. Luku

Istumme perjantaina äidin kanssa neuvolan odotushuoneessa ja odotamme, että meidät kutsutaan sisään. Olen samaan aikaan todella hermostunut, mutta myös innoissani. Onneki äiti lähti mukaani. En rehellisesti sanottuna haluaisi ketään muuta tälle käynnille. Juuri äidin haluan tänne mukaan.

Kieltämättä minusta on outoa, että hän on raskaana myös ja maha on oikein kivan näköinen. En voi olla aino josta tämä näyttää oudolta. Ei tosin sillä, että tämä kuuluisi kenellekään muulle kuin meille ja meidän perheelle. Eikä kukaan muu edes tiedä, että hän äitini.

"Oletko sinä kunnossa?" Äiti kysyy vierestäni.

"Olen. Vähän vaan jännittää", sanon ja vilkaisen puhelimesta kelloa. Aika on jo viisi minuuttia myöhässä, mutta tämä on kuulema ihan yleistä. Haluaisin vaan saada tämän pois alta, jotta pääsen syömään.

Emily ehdotti minulle, että neuvolan jälkeen meidän pitäisi käydä syömässä. Kyle liittyy myös meidän seuraamme, Jaydenista ei mitään tietoa. En ole jutellut hänen kanssaan ollenkaan tiistain jälkeen. Minä en ole se, joka soittaa, vaan Jayden saa olla se. Minun sinnikkyys ei kyllä välttämättä riitä siihen, mutta kyllä sen kohta näkee.

Neuvolan jälkeen laitan Emilylle viestiä, joka meni koulun jälkeen Kylen luo. Silloin he lähtevät sieltä meidän sopimaan kahvilaan ja syömme. Luoja sentään, että olen tämän viikon aikana ajatellut paljon ruokaa. En tiedä missä vaiheessa ruokahalu alkaa nousta vai onko se jollain tavalla yksilöllistä? Minä luulen sen todella olevan, ja minä olen huomannut kuinka syön enemmän kuin yleensä söisin.

"Ava Reid", kuuluu ääni, joka saa minut nousemaan pystyyn. Kävelen Carolin luo, jota kättelen nopeasti. En tiedä olisinko vain voinut nyökätä tai jotain, mutta päätin kätellä häntä. Äiti tulee takaatani ja kättelee ja esittäytyy. Sen jälkeen me pääsemme huoneeseen.

Istumme äidin kanssa pöydän toiselle puolelle ja Carol istuu toiselle. Otan mahdollisimman hyvän asennon penkiltä, koska netissä luki, että tämä käynti kestää sellaisen puolitoista tuntia. Viime kerralla me ei oltaisi tehty tätä, vaikka en olisikaan lähtenyt niin kiireellä pois. Carolilla sattui olemaan siinä sopiva rako katsoa, että onhan kohdussa kaikki hyvin. Tämä on siis ensimmäinen neuvola käynti, ainakin varsinainen sellainen.

"Anteeksi siitä viime kerrasta. Minä ryntäsin vain yhtäkkiä pois."

"Ei se mitään. Ymmärrän kyllä, että järkytyit ja minä olen nähnyt kyllä pahempaakin. Unohdetaan se siis", Carol sanoo ja siitä hänen katseensa eksyy äidin mahaan. "Ymmärsinkö oikein, että olet Avan äiti?"

"Joo. Avasta tulee parin kuukauden päästä isosisko ja reilun puolen vuoden päästä äiti", äiti sanoo ja saa sen kuulostamaan niin oudolta.

"No onneksi olkoon. Teille tulee vauvoja tänä vuonna sukuun."

"Joo", mumisen ja nypin paitani helmaa. "Mutta mitä kaikkea me nyt teemme?" Kysyn, vaikka olenkin tutkinut asiaa netistä.

"Me lähinnä keskustellaan ja kartoitetaan hieman tätä tilannetta. Keskustellaan vanhempien ruokalitavoista, liikunnasta ja päihteistä. Saatkin tehdä audit-kyselyn tässä jossain vaiheessa. Sitten ottaisin sinulta myös verenpaineen, hemoglobiinin, painon ja pituuden. Laitan sinulle myös myös lähetteen verikokeisiin, josta sinulta katsotaan onko tartuntatauteja ja tutkitaan veriryhmävasteet. Pitää katsoa sopiiko ne sikiöiden kanssa. Virtsanäytettä me ei täällä oteta ensimmäisellä käynnillä, joten katsotaan sitä sitten myöhemmin."

"Selvä", sanon hiukan hiljaa, koska en pysynyt ihan perässä.

"Jos me aloitettaisiin keskustelemaan ihan tästä teidän elämäntilanteesta ja siitä-", Carol aloittaa, mutta minun on aivan pakko keskeyttää hänet.