13. Luku

1.3K 67 15
                                    

En ole usko silmiäni. Hän ei voi oikeasti olla täällä. Minusta tuntuu, että voisin pyörtyä milloin tahansa. Tämä on oikeasti pahin mahdollinen hetki tulla tänne. En edes tiedä, että mitä helvettiä hän tekee täällä. Luulin, että hänellä on Englannissa koulu hoidettavana.

Kuulen askelien lähenevän meitä ja mietin, että mitä oikein teen. En tiedä onko piiloutumisessa mitään järkeä. Kyllähän heidän isänsä varmasti ihmettelisi, että mitä helvettiä minä teen. Nyt joudun vaan kohtamaan hänet. Hän varmasti puhuu minusta paskaa ja minun maine on myös mennyttä heidän isänsä silmissä.

"Hei!" Kuuluu rehtorin ääni ja minun kulmani menevät kurttuun. Hän ei kuulosta nyt yhtään siltä tiukalta tädiltä, joka oli siellä koulussa. Jos se on vain mahdollista, niin hän kuulostaa ehkä hiukan äidilliseltä. Hänen äänensä tule kuitenkin ihan kohta muuttumaan. Siitä minä olen ihan varma.

Ei mene montaa sekuntia, kun hän seisoo jo meidän keskuudessa. Hän katsoo entistä miestään ja sitten lapsiaan. Lopulta hänen katseensa pysähtyy minuun ja kieltämättä hänen ilmeensä on näkemisen arvoinen.

"Mitä helvettiä sinä teet täällä?" Hän kysyy oikein halveksuvasti ja minun tekisi mieli kadota maan päältä.

"Ava on tyttöystäväni." Jayden sanoo ja katsoo äitiään oikein tiukasti. Heillä on keskenään joku tuijotuskilpailu, eikä kukaan puhu sen aikana yhtään mitään.

"Mary sinä osaat itsekin viereshuoneeseen. Minä menen etsimään keittiöstä meille jotain syötävää." Matt sanoo ja lyö kätensä yhteen. Hän häviää todella nopeasti pois ja Kyle lähtee hänen peräänsä. Me jäämme neljästään seisomaan tähän ja minä mietin pitäisikö minun sanoa jotain.

Mietin vain hänen nimeään. Mary. En ole koskaan kuullut sitä. Ehkä minun pitäisi ruveta kuuntelemaan ihmisiä. Äiti ja isä ovat varmasti kertoneet sen minulle joskus, mutta en ole vaan kuunnellut. Minulle hän on aina ollut vain pelkkä kusipää - tai siis rehtori. Minun mielestä kuitenkaan tuo nimi ei käy hänelle. Joku korppikotka olisi parempi.

"Miksi ihmeessä sinä olet täällä?" Emily avaa lopulta suunsa ja odottaa ilmeisesti häneltä vastausta. Mary kääntää katseensa häneen ja tuijottaa vähän aikaa tytärtään.

"Tulin yllättämään lapseni. Minä taidan kuitenkin olla se, joka tässä on yllättynyt." Hän sanoo ja mulkaisee minua pahasti. En ollut siellä ehkä mikään esimerkki, mutta ei hänen minua silti tarvitse vihata. En ole koskaan tehnyt hänelle mitään. Minä tosin tiedän, että hänestä seuraa vielä jotain ongelmia.

"No minun puolestani me oltaisi voitu nähdä seuraavan kerran vasta kymmenen vuoden päästä." Jayden sanoo ja hänen äitinsä tuhahtaa pienesti. Voin kyllä varmuudella sanoa, että heillä on kaikista huonoimmat välit. Emilyn sanojen perustella Jayden on kaikista lapsista se ns "pahis".

"Minä menen viemään nyt nämä laukut vierashuoneeseen ja voimme sitten jutella paremmin", hän sanoo suu tiukkana viivana ja kävelee meidän ohi. Minä nielaisen äänekkäästi ja mietin pitäiskö minun vaan lähteä. Emily ei nyt nähtävästi ole tänään tulossa, joten nyt olisi kyllä hyvä tilaisuus. En voi olla hänen kanssaan täällä samaan aikaan.

"Miten helvetin pitkään hän aikoo täällä oikein olla. Näittekö te tuon laukkujen määrän?" Jayden kysyy ja vetää minut kylkeensä samalla kiinni. Niitä tosiaan oli muutama. Jaydenin sanojen myötä minua rupeaa pelottamaan.

Ihmettelen vain, että miksi Matt majoittaa hänet tänne. Jos he eivät oikeasti tule ollenkaan toimeen, niin miten ihmeessä he voivat olla saman katon alla?

"Pitäisikö minun lähteä?"

"Ei todellakaan. Jos hän on oikeasti jäämässä tänne, niin minä lähden kyllä Kylen luo. Voi helvetin helvetti." Jayden mutisee ja kääntää katseensa veljensä ääntä kohti. "Minä menen katsomaan, että mitä ne siellä juttelevat."

Bad liar 2//IN FINNISH Where stories live. Discover now