Bad liar 2//IN FINNISH

18. Luku

Heitän työpöydälläni olevat paperit ja vihkot laittialle. Heitän myös kaiken mahdollisen, joka ei mene rikki tai ei riko mitään. Minun on myös aivan pakko avata vaatekaappini ja tyhjentää se lattialle.

En rehellisesti sanottuna tiedä, että mitä hyötyä tästä on. Minua ahdistaa niin suunnattoman paljon, että minun pitää saada tehdä jotain tälläistä. Minua ei koskaan - ei koskaan ole ahdistanut näin paljon. Tämä tunne sisälläni tuntuu melkein tappavan minut. En tiedä miten tulen pääsemään tästä eroon. En kyllä varmaan mitenkään. Tavaroideni viskominen ympäriinsä ei sinänsä helpota asiaa, mutta se tuntuu hyvältä. Pienin murheeni tällä hetkellä on sotkuinen huone. Onneksi ketään ei ole edes kotona.

Siirryn vaatekaapilta sängylleni ja vedän peiton, tyynyt ja lakanan pois sängystä. Kyynelet ovat pimentäneet jo näköni, joten valun sänkyä vasten istumaan lattialle. Pillahdan ihan kunnolla itkuun, mutta suuntaan katseeni yöpöydälle, joka on ainakin vielä koskematon. Tuijotan siinä olevia tavaroita herkeämättä, yhtä varsinkin.

Positiivista raskaustestiä.

10 tuntia aikaisemmin:

Istun pöydässä Emilyn kanssa syömässä aamupalaa. Nousin aikaiseen, koska en saanut unta. Turhaan minä jäin sinne makaamaan. Varsinkin, kun Jayden kuorsaa siihen malliin. Tuntuu vain oudolta olla seitsämältä hereillä. Ei oikeasti kukaan ole tähän aikaan hereillä, kun on loma.

"Sinä olet ollut koko aamun omissa ajatuksissasi. Onko kaikki hyvin?" Emily kysyy ja minä työnnän lusikallisen muroja suuhuni.

"On joo. Olen vain todella väsynyt. En nukkunut yöllä hyvin", sanon, kun olen saanut syötyä suuni tyhjäksi.

En minä ihan kokonaan valehdellut Emilylle. Minä en saanut unta ja olen sen takia todella väsynyt. En kuitenkaan ole ajatuksissani sen takia. Olen ajatuksissani, koska pelkään olevani raskaana. Sitä asiaa olen voinut miettiä nämä viimeist kaksitoista tunti. Se tuntuu kyllä mahdottomalta ajatukselta, mutta minun on tänään pakko tehdä testi. Ihan varmuuden vuoksi vain.

Kuukautiseni ovat vielä hiukan epäsäännölliset, mutta nyt ne ovat olleet poissa jo liian pitkään. Minä todella toivon, että ne oikeasti vain ovat todella paljon myöhässä, mutta epäilen todella paljon. Toinen iso muutos on ollut paha olo. Minulle tulee todella harvoin paha olo ja vielä harvemmin oksennan. Viikko sitten oksensin, mutta luulin sen johtuneen meidän ruoasta. Me käytiin Emilyn kanssa syömässä jossain räkälässä saman päivänä ja luulin saaneeni ruokamyrkytyksen. Paha olo puolestaan on ollut riesanani jo monta viikkoa. Liian monta sattumaan. Tämä ei lupaa mitään hyvää.

Toisaalta en uskalla tehdä sitä testiä. Maailmani tulee romahtamaan jos se on positiivinen. Se ei voi olla positiivinen. Minä olen käynyt reilun kuukauden verran sädehoidossa, eikä se todellakaan ole hyvä juttu. Tämä on oikeasti todella huono juttu. Näin ei voi vaan tapahtua minulle. Tämä syksy on ollut niin raskas ja ihan liikaa on tapahtunut. On tapahtunut niin paljon muutoksia. En kaipaa niitä enää yhtään lisää.

Kyle kävelee keittiöön ja ihmettelen, että miten ihmeessä hänkin on jo hereillä. Miksi kaikki herää tähän aikaan? Tietysti Jayden tulee vetämään sikeitä vielä todella monta tuntia. Häntä ei saa pois sängytä helpolla, eikä se ole tällä hetkellä edes asia, johon kiinnittäisin paljoa huomioita. Minua ahdistaa niin paljon, että ei mitään rajaa.

Jossain vaiheessa minun on pakko lähteä kotiin.

Onneksi äiti ja pojat menevät tänään käymään Evelynin luona. Hän on miehensä kanssa hankkinut uuden koiran ja veljeni kuulema niin kovasti haluavat nähdä tätinsä uuden koiran. Äiti ja pojat viettävät iltansa siis siellä. Isän pitäisi puolestaan olla töissä koko ilta. Hän on paiskinut entistä enemmän töitä, jotta ansaitsi yhä enemmän rahaa. Ja hänhän jää vähäksi aikaa vapaalle, kun vauva syntyy. Kunhan ei vaan tappaisi itseään sillä työllä.