Bad liar 2//IN FINNISH

9. Luku

"Ava!" Äiti sanoo kovaan äänen ja saa minut heräämään ajatuksistani. Kuulen heti kuinka jotain menee rikki ja huomaan tiputtaneeni lautasen. Siirrän katseeni maahan ja katson lautasta, joka on hajonnut moniin osiin. "Oletko sinä kunnossa? Olet ollut viime päivät täysin omissa ajatuksissasi."

"Olen ihan kunnossa. Mietin vaan koulua", valehtelen ja kyykistyn siivoamaan rikkomaani lautasta. Otan suurimmat palat pöydälle ja loput minun pitää oikeastaan lakaista tai imuroida. En tee kumpaakaan, vaan istahdan lattialle. Yritän ottaa siitä pieniä paloja pois lattialta, mutta se ei onnistu ollenkaan.

Olen ollut viime päivät täysin omissa maailmoissani, enkä ihmettele yhtään. Sunnuntain jälkeen olen pystynyt ajattelemaan vain ja ainoastaan Jaydenia. En vaan ymmärrä itseäni. Miksi ihmeessä menin vastamaan hänen suudelmaansa? Miksi suutelin häntä takaisin? Yritänkö tuhota itseni?

Tänään on keskiviikkoa, enkä ole pitänyt mitään yhteyttä kumpaankaan. En Jaydeniin, enkä Kyleen. Heti suudelman jälkeen palasin vauhdilla makuuhuoneeseen ja vaihdoin omat vaatteet päälleni. Kyle ei onneksi herännyt, joten pääsin makuuhuoneesta pois ilman mitään ongelmia. Jaydenillekään en sanonut enää mitään. Kävelin vaan pois.

Olen puhunut asiasta Jenniferille ja Danille. En ole sanonut tästä mitään Emilylle. Olen ollut hänen kanssaan koko viikon ajan koulussa ja kävimme eilen oikeastaan kahvilla. En vaan tiedä, että miten kertoisin sen. Emily varmasti kysyisi minulta saman, kun Dan ja Jennifer.

Mitä minä haluan?

Enkä minä todellakaan tiedä mitä minä haluan. En halua, että minulta kysytään tuo kysymys vielä kolmannen kerran, kun en tiedä siihen kysymykseen vastausta.

Ovikello herättää minut ajatuksistani ja nousen nopeasti seisomaan. Äiti viittoo minua menemään ovelle, jotta hän voisi itse siivota tämän sotkun. Minulle se sopii oikein hyvin ja kiiruhdan ovelle.

Vedän oven auki ja Dan seisoo komeana oven toisella puolella. Isä itseasiassa ehdotti toissapäivänä, että Dan voisi joku päivä tulla syömään meidän luokse. Tuossa hän nyt on. Viimeksi hän oli täällä minun poikaystävänäni. Nyt hän on kumminkin täällä minun hyvänä ystävänäni.

"Onko ruoka kohta? En ole syönyt koko päivänä yhtään mitään." Dan sanoo ja astuu sisään. Minun on pakko hiukan nauraa hänelle, ja suljen oven hänen tulessa peremmälle.

"On. Riisu vaan ulkovaatteesi, niin mennään keittiöön", sanon ja jään odottamaan Dania. Kyllä hän varmaan osaisi kävellä yksinkin keittiöön, mutta eipä minulla ole mitään syytä, että miksi en voisi häntä tässä odotella.

"Sinähän jo tiedät, että vanhempani eivät tiedä Kylesta ja Jaydenista. Älä siis ota kumpaankaan puheenaiheeksi. Älä ota edes koko sukua. Äiti ja isä kyllä tietävät, että Emily on Jaydenin sisko. He eivät edes tiedä, että Jaydenilla on veli", supatan Danille hiljaa, vaikka hän tietää jo tästä asiasta. Olenhan minä jo kertonut.

"Joo. Kyllä minä muistan, Ava. Älä nyt siitä huolehdi." Dan sanoo, kun asettelee kenkiään huonosti muiden kenkien viereen. Hän vilauttaa minulle hammashymynsä ja me pääsemme lähtemään keittiöön.

"Dan! Onpa mukava taas nähdä", äiti sanoo heti, kun Dan vaan tulee näkyviin. Äiti kävelee suoraan meidän luokse ja kaappaa Danin halaukseen. Tämä ele yllättää meidät molemmat ihan kunnolla. Dan näyttää siltä, että ei tiedä mitä tehdä. Hän lopulta kumminkin halaa äitiä takaisin.

"Kuin myös", hän sanoo hiukan nauraen ja äiti vetäytyy silloin kauemmas. Pikkuveljeni katsovat Dania suurilla silmillään pöydästä ja molemmat kallistavat hiukan päätään. He ovat onneksi kumminkin sen verran kohteliaita, että tervehtivät.