Bad liar 2//IN FINNISH

2. Luku

Puren huultani todella kovaa, enkä ole uskoa tätä. Minulla on tunnetusti huono tuuri, mutta ei se nyt näin huono ole. Enhän minä oikeasti ole voinut päätyä Jaydenin veljen luokse. Miten tämä voi olla edes mahdollista?

Lasken ajokortin takaisin lompakkoon ja kurotun laittamaan sen lähellä olevan lipaston päälle. Käännyn katsomaan Kylea, joka katsoo minua hiukan pohtien.

Nyt kun katson häntä tarkemmin, niin hänhän näyttää ihan Jaydenilta. Ainut ero on heidän silmänsä. Kylen silmissä on hiukan sinistä, mutta Jaydenilla ne ovat kokonaan vihreät. Kasvonpiirteet ja aivan kaikki. Ja tuo virne. Ihan kuin Jaydenilla. Miten ihmeessä en tajannut sitä eilen? Tunnen itseni tällä hetkellä niin typeräksi.

"Haluatko sinä käydä suihkussa tai ottaa aamupalaa?" Hän kysyy ja minä pudistan nopeasti päätäni. Lähden kävelemään nopsasti ulko-ovelle päin ja näenkin korkokenkäni sieltä. Katson puhelintani uudelleen ja huomaan äidiltä tuleen viestin. Hän kysyy missä olen ja minä irvistän hiukan. Miten hän on jo nyt käynyt huoneessani? Ja miten ihmeessä hän on päässyt sinne? Samassa puhelimeni rupeaa soimaan ja tungen puhelimeni nopeasti laukkuun.

"Voisin sittenkin käydä siellä suihkussa", sanon ja käännyn mieheen päin. Hän nyökkää minulle ja häviää makuuhuoneeseensa. Hän tulee aivan pian takaisin ja ojentaa minulle pyyhkeen. Minä kiitän ja menen Kylen osoittamaan huoneeseen. Lattia on märkä ja riisun vaatteeni nopeasti pois. Jätän ne pienelle matolle ja siirryn suihkuun. Vedän suihkuverhon kiinni ja laitan veden kuumalle.

Huokaisen tyytyväisenä ja yritän miettiä tekosyitä, että missä olen oikein ollut. Jos he saavat tietää baarista, niin olen niin kusessa. En edes halua tietää, että miten paljon saan arestia. Jotain minun on kumminkin äidille vastattava tai hän soittaa kohta poliisit. En kumminkaan haluaisi mennä sinne vielä. En välttämättä vähään aikaan.

En viitsi olla suihkussa pitkään, koska en ole kotona. Astun ulos ja käärin itseni pyyhkeeseen. Katson tiukkaa mekkoa, joka ei miellytä minua yhtään. Juuri kuin tilauksesta kuulen oveen koputuksen ja Kylen äänen.

"Haluatko sinä kivemmat vaatteet? Etsin juuri pienimmät mitä löysin", kuuluu ääni ja minä huokaisen helpotuksesta. Avaan hiukan ovea ja työnnän käteni siitä ulos. Tunnen pehmeät vaatteet kädelläni ja vedän käteni takaisin sisään. Ovi menee kiinni ja minä vedän mustat collarit jalkaani. Ne ovat hiukan isot, mutta se on minusta juuri kiva. En kestäisi olla liian tiukoissa vaatteissa. Kaveriksi laitan mustan hupparin ja kiedon pyyhkeen päähäni.

Nappaan mekon käteeni ja poistun kylpyhuoneesta. Vien sen eteiseen kenkieni luo ja jätän oikeastaan laukkunikin siihen. Nappaan tosin puhelimen käteeni ja menen keittiöön, joka on liitetty olohuoneeseen. Se on kokonaisuudessan suuri avara tila. Siis oikeasti todella kaunista.

Huomaan, että Kyle on laittanut jo vaatteet päälle ja hän puuhaa jotain keittiössä. Ilmeisesti tekee jotain ruokaa.

"Minä teen tässä nyt munakasta. Tykkääthän sinä?" Hän kysyy ja minä nyökyttelen. Kävelen tason toiselle puolelle ja istahdan jakkaralle.

"Sinun nimesi ei taida olla Cindy vai onko? Oliko ne henkkarit aidot? Oletko 21-vuotias?" Kyle kysyy ja kääntyy katsomaan minua. Minä en ilmeisesti ole ainut, joka oli kiinnostunut toisen nimestä. Toisessa tilanteessa arvelisin, että oliko hänen nimensä oikeasti Kyle, mutta tiedän sen varmaksi. Rehtori mainitsi sen nimen silloin.

"En. Minun nimeni on Ava ja olen 18", vastaan rehellisesti ja Kyle näyttää hiukan yllättyneeltä.

"Ihan tosi? Aika badass", hän hymähtää pienesti ja saa minutkin hiukan hymyilemään. Kyle on juuri 21-vuotias, joten hän ei tarvitse mitään väärennettyjä henkkareita.