Bad liar 2//IN FINNISH

11. Luku

"Haluatko sinä tulla viereeni?" Jayden kysyy ja tekee minulle tilaa viereensä. Minä katson häntä hetken aikaa ja olen vastaamassa hänelle. Jayden näyttää kumminkin tajuavan, että mitä olen hänelle sanomassa. "Minä tiedän, että meidän pitää puhua, mutta eikö sen voisi tehdä myöhemmin? En uskalla edes katsoa, että paljon kello on."

"Hyvä on. Minä tulen", sanon ja käyn pitkäkseni. Tunnen pian peiton päälläni ja sitten käden joka laskeutuu hiukan varovasti kyljelleni. Minä otan siitä kumminkin lähes välittömästi kiinni ja puristan Jaydenin kättä.

Oloni on niin hyvä. Suljen silmäni, mutta uni ei millään tule. Minua ei väsytä enää yhtään. Sain eilen huonoja uutisia, mutta en halua nyt miettiä niitä. Ja sainhan minä nyt vastineeksi hyviä uutisia, vaikka emme vielä ole puhuneet Jaydenin kanssa. Tiedän kumminkin, että hän haluaa tätä yhtä paljon kuin minä.

Olen jo kääntymässä ympäri ja aloittamassa keskustelua. Kuulen kumminkin tuhinan ja pyöräytän silmiäni. Miten nopeasti hän voi oikein nukahtaa? En ainakaan uskoa, että hän mitään teeskentelisi. Annan hänen nukkua ja minulla on enemmän aikaa miettiä sanomisiani. Minun pitää miettiä, että mitä tulen Jaydenille sanomaan.

Hän tietää jo itsekin Kylesta tai siltä se ainakin viimeksi kuulosti. Joten ehkä hän ei tulisi nyt meidän puheenaiheeksi. Toinen asia mikä minua arveluttaa on hoitoni. Pitäähän minun niistä jossain vaiheessa Jaydenille kertoa. En kumminkaan tiedä, että onko nyt oikea aika. Pääasiassa haluan käydä läpi meidän suhteen.

Nostan Jaydenin käden pois päältäni varovasti ja nousen istumaan. Hetken aikaan katselen eteenpäin, kunnes päätän nousta ylös ja kävelen ikkunalle. Avaan hiukan verhoa, mutta en liikaa, jotta huoneeseen ei tule älytön määrä valoa. Katselen ulos ja näen nyt suoraan takapihalle. Minua ei todellakaan yllätä kauniit kukat ja suuri uima-allas. Ei myöskään kota ja kaunis terassi. Huomaan myös yhdessä puussa puumajan, mutta kunnosta päätellen se on ollut siinä jo jonkin aikaa.

Katselen pihaa pitkään, kunnes suljen verhon ja käännyn katsomaan Jaydenia. Hän on edelleen samassa asenossa, mutta hänen tuhinansa on muuttunut kuorsaukseksi. En ole koskaan kuullut hänen kuorsaavan ja mietin, että mahtaako tästä syntyä meille ongelmia. Minä nukun omasta mielestä kumminkin aika sikeästi, enkä herää tuollaisiin. En siis joudu passittamaan Jaydenia minnekään klinikalle.

Katseeni siirtyy hänestä nopeasti puhelimeen, johon on ilmestynyt viesti. Puhelimessa on äänet päällä ja odotan hetken aikaa, että mahtaako Jayden herätä siihen. Niin ei kumminkaan tapahdu, joten kävelen sängylle. Tiedän, että tämä on väärin, mutta en voi sille mitään. Katson ruudulle ilmestynyttä viestiä ja oloni on oikeastaan hiukan huojentunut, mutta samaanaikaan todella ristiriitainen.

Lisa:
Tulen hakemaan tänään kaikki tavarani sieltä? Onko se ok?

Lasken puhelimen takaisin pöydälle ja katson jälleen Jaydenia. Hän tosiaan jätti tyttöystävänsä. En oikeasti silloin uskonut, että hän teki niin. Niin hän on kumminkin tehnyt.

En nyt joka tapauksessa tiedä, että miten pitkään tuo yksi aikoo nukkua. Niinpä minun pitäisi keksiä jotain hyödyllistä tekemistä.

****

Viimein parin tunnin kuluttua Jayden päättää herätä. Ensimmäiset minuutit hän ilmeisesti yritti jatkaa uniaan, enkä ole varma, että muistiko hän minun olleen täällä. Lopulta hän nimittäin pomppasi vain istumaan. Katsoi minua ja katsoo edelleen.

"Minä en tosiaan ole ollut koko ajan unessa", hän sanoo lopulta ja kömpii lähemmäs sängyn reunaa. Minä istun hänen huoneen toisella puolella olevalle penkillä ja vedän juuri kuulokkeet pois korvistani.