Bad liar 2//IN FINNISH

3. Luku

Kuulen aika askeleet lähenevät vaan entisestään ja olen jo valmis kohtaamaan oven avaajan. Vedän syvään henkeä ja mietin, että mitä tulen tekemään. Esitänkö, että en tunne Jaydenia ollenkaan vai juoksenko ovesta ulos?

Kuulen toiset lähenevät askeleet ja mietin jo, että he molemmat ovat tulossa. Ovi avautuu lopulta hiukan ja huomaan Kylen kurkistavan sisään. Hän viittoo minua oikealle ja käännän katseeni sinne.

Huomaan siinä olevan vaaterekin, jossa on takkeja ja pari paitaa. Huomasin tuon kyllä tuossa tullessani, mutta vasta nyt kiinnitän huomioni siihen kunnolla. Ja silloin tajuan, että voin vielä pelastua. Minulla on pieni mahdollisuus.

Menen rekin taakse ja huomaan, että olen täällä ihan hyvin piilossa. Toivon vaan, että se Emily ei tutki täällä.

Ovi lennähtää auki ja huomaan takkien välistä, että tyttö kävelee sisään. Huomaan myös toiset jalat ja olen varma, että se on Kyle.

"Näetkö? Kuulit aivan väärin. Tämä komero on täysi. Ei ole uutta, että täällä tippuu tavaraa hyllystä. Joskus vaan käy niin." Kyle sanoo siskolleen ja kuulostaa täysin normaalilta. En tajua, että miten hän saa pidettyä itsensä noin vakaana ja rauhallisena.

"Olen ihan varma, että kuulin jonkun puhuvan", hän vastaa ja jalat kääntyvät rekkiä päin. Huomaan kuinka käsi lähtee takkeja suuntaan ja meinaan jo loikata täältä pois. Kyle kumminkin tarttuu siskonsa käteen ja huomaan kuinka hän katsoo tätä.

"Ole kiltti, Emily. Anna nyt olla", hän sanoo ja nyökkää komerosta poispäin. He tuijottelevat toisiaan hetken eikä kukaan sano yhtään mitään. Hiljaisuus kumminkin rikkoutuu, kun viimeinen kämpässä oleva henkilö kävelee varastoon. En näe oikeastaan hänen kasvojaan, mutta se saa silti sydämeni pamppailemaan kovemmin. Ja se tuntuu niin uskomattomalta kaiken tämän jälkeen. En haluaisi tuntea näin. En halua, että Jayden saa minussa tälläisen reaktion aikaan.

"Sinä kyllä olet hiukan vainoharhainen, Emily. Sinun ei kyllä kannata muuttaa omilleen. Jos kuulet edes yhden pienen äänen, niin rupeat juoksentelemaan kämpässä puukko kädessä."

"Älä viitsi. Luulin kuulleeni jotain." Emily sanoo ja minä uskallan hymyillä hiukan. Hän ei sanonut mitään. Hän ei yrittänyt siirtää takkeja pois. Ymmärsikö Emily, että Kyle jotenkin yritti viestittää jotain toisesta veljestään? Se jääköön ainakin hetkeksi aikaa arvoituksesi.

"Mennäänkö syömään? Kuolen nälkään." Jayden mutisee ja lähtee jo hiukan ahtaaksi tulleesta komerosta pois. Kyle ja Emily vielä vilkaisevat toisiaan ja poistuvat myös. Huomaan kuinka Emily vielä vilkaisee rekkiä päin ja olen aivan varma, että katseemme kohtaa hetkeksi aikaa. En tiedä, että näkikö hän oikeasti minun silmäni, mutta hän ei tee mitään. Olen kyllä todella kiitollinen, että hän ei paljastanut minua.

"Mennään vaan. Minulla on kumminkin menoja tässä kohta puoliin, joten käydään nopeasti." Kyle sanoo kovalla ja kuuluvalla äänellä. Minä uskallan tulla rekin takaa vasta pois, kun kuulen ulko-oven menevän kiinni.

Tulen pois koko komerosta, enkä kuule yhtään mitään. Huokaisen pienesti ja kävelen sohvalle. Istahdan siihen alas ja suljen silmäni ihan hetkeksi aikaa. Oloni on kyllä niin huojentunut. Se oli äsken niin lähellä. Niin lähellä, että Jayden olisi saanut tietää tästä ja olisimme nähneet. Ilman Kylea tuo olisi tapahtunut.

****

"Kiitos kyydistä", sanon hiljaa ja irrotan turvavyön. Päälläni on sama mekko kuin eilen, koska en halua yhtään enempää selittelemistä. Kyllähän he olisivat tajunneet, että vaatteet eivät todellakaan ole minun, eikä edes tytön. Minulla riittää tarpeeksi töitä jo minun pienessä karkaamisessa.