Minusta oikeasti tuntuu siltä, että jalat pettävät kohta alta. Ei näin voi tapahtua. Ei he voineet kuulla mitä minä juuri sanoin. Miten he edes pääsivät sisälle niin hiljaa, että me ei kuultu mitään?
Vaikka he seisovat tuossa, niin se ei tarkoita, että he kuulivat mmitä minä juuri sanoin. Heidän ilmeensä toki puhuvat puolestaan, joten uskon kovasti siihen, että he kuulivat jokaisen sanan. Tämä ei ole hyvä juttu. En tiedä mitä minun pitäisi nyt tehdä. Minun piti puhua ensin Jyaydenin kanssa kahdestaan, mutta näköjään se meneekin niin, että koko perhe kuulee sen samaan aikaan.
"Olette ilmeisesti kaikki ensin vähän järkyttyneitä, mutta kyllä tämä tästä", Emily sanoo ja kiertää sarakkeen, että pääsee seisomaan viereeni. "Ja minusta tulee täti elokuussa! Eikö olekin ahtavaa?"
Käännyn katsomaan Emilya, joka valitsi todella väärän paikan ja ajan tälle. Vaikke hkä se on parempi kuin täydellinen hiljaisuus. Tuo ei vain ole sellainen asia joka kannattaa kertoa, ennen kuin kukaan muu on saanut suunsa auki.
Kaikkien katseet siirtyvät hetkeksi aikaa mahaani, mutta se ei kestä kauaa, kun Jayden kääntyy ympäri ja lähtee ulko-ovelle. Minä en todellakaan jää seisomaan paikalleni, vaan lähden perään. En laita edes kenkiä jalkaan, vaan juoksen Jaydenin perässä pihalle.
"Jayden! Odota!" Huudan, kun hän kävelee vauhdilla autonsa luo. Tällä hetkellä toivoisin, että hänen autonsa olisi levinnyt jonnekin tienvarteen, niin hän ei pääsisi lähtemään minnekään.
"Mitä sinä haluat vielä sanoa minulle, Ava? Eikö kaikki tärkeimmät asiat tulleet?" Jayden kysyy ja rupeaa kaivamaan housunsa taskuja. Mitä ilmeisemmin hän etsii sieltä autonavaimia.
"Anteeksi. Minun olisi pitänyt sanoa sinulle aikaisemmin, mutta en uskaltanut sanoa mitään", sanon ja odotan, että mitä Jayden vastaa minulle.
Hän vetää kätensä pois taskusta ja avaa autonsa ovet. Hän jää tuijottamaan siitä huolimatta silmiäni, ja toivoisin hänen sanovan jotain - ihan mitä vain. Nieleskelen kyyneliä ja joudun vetämään syvään henkeä. Tuntuu kuin pari hengenvetoa olisi jäänyt välistä.
Jaydenin ratkaisu ei sitten lopulta yllätä minua yhtään. Hän mitään sanomatta nousee autonsa kyytiin ja ajaa pois. Minun pitää vain toivoa, että hän parin tunnin sisällä tulee takaisin, kun on saanut edes vähän ajateltua asiaa. Haluan puhua tästä veilä tänään Jaydenin kanssa.
Pyyhin poskilleni tulleet vähäiset kyyneleet ja mietin mitä teen seuraavaksi. En halua mennä takaisin sisälle. En voi mennä sinne, kun Matt ja Mary ovat siellä. Minua oikeasti kiinnostaa, että miksi ihmeessä se nainen on taas täällä? Normaalisti jäisin pohtimaan asiaa pidemmäksi aikaa, mutta nyt en tee niin. Minulla on isompia ongelmia.
"Ava", kuuluu Kylen ääni, joka saa minut käänttymään ympäri. Kyle on ilmiselvästi järkyttynyt, mutta hän yrittää pitää äänensä normaalina. En ymmärrä, että miksi hän on tuossa. Luulisi, että hän haluaisi lähteä myös pois. Varsinkin kun hän kuuli sen, että hän on todennäköinen isä.
"Miksi sinä edelleen olet siinä?" Kysyn ja ristin kädet rinnalleni. En pysty katseomaan häntä, joten katson jalkojani.
"Miksi minä lähtisin minnekään?" Hän puolestaan kysyy ja kuulen hänen kävelevän lähemmäs. Lopulta nostan katseeni ja huomaan Kylen seisovan suoraan edessäni. En voi sitten vastustaa kiusausta, vaan halaan häntä. Kyle ei epäröi yhtään, vaan halaa minua takaisin.
Minä vaan niin kovasti haluaisin, että tässä olisi nyt Jayden. Minä haluaisin halata häntä. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että Kyle on nyt tässä. Mikään ei ilmeisesti aja häntä pois. Ei edes sellainen uutinen, että hän voi saada elokuussa kaksi lasta.
YOU ARE READING
Bad liar 2//IN FINNISH
RomanceAva ei ole uskoa tuuriaan. Jayden vaikutti niin täydelliseltä. Hän uskoi, että heillä kahdella voisi olla vielä yhteinen tulevaisuus. Kaikki musertui kumminkin hetkessä. Hän käveli vaan lentokentälle ja kaikki oli mennyttä. Hän yrittää parhaan mukaa...