Bad liar 2//IN FINNISH

10. Luku

"Tunnetko sinä hänet?" Kyle kysyy välittömästi ja kääntää katseensa Darreniin. Oikeasti siitä ei ole edes pitkä aika, kun viimeksi näin hänet. Tuntuu kumminkin, että en olisi nähnyt häntä moneen vuoteen. Minua suututtaa, kun ajattelen mitä kaikkea hän on tehnyt Jenniferille. Minua suututtaa, että hän tuollainen ihminen.

Käännän katseeni pois Darrenista ja katselen Kylea. Hän näyttää sangen hämmästyneeltä, enkä kyllä yhtään ihmettele. Haluaisin vaan tietää, että mitä Darren tekee täällä? Mitä hän tekee Yhdysvalloissa? Mitä hän tekee Los Angelesissa? Mitä hän tekee juuri tässä kyseisessä kahviossa? Tämä on kyllä sellainen sattuma, jota en voi edes uskoa todeksi.

"Valittavasti tunnen", mutisen lopulta ja päädyn mulkaisemaan Darrenia. Se ei saa häntä perääntymään, vaan hän näyttää lukevan sen ihan eri tavalla. Hän istahtaa viereeni ja minä joudun liukumaan ikkunan viereen. Mikä ihme häntä vaivaa?

"Miten sinulla on mennyt?" Darren kysyy muina miehinä ja mieleni tekisi niin kovasti lyödä häntä. En kumminkaan alennu siihen, vaan pidän suuni tiukasti kiinni. Suuni on varmasti täysin viiva, enkä aio todelkaan luopua tästä ilmeestä.

"Sinun pitäisi varmaan lähteä." Kyle sanoo lopulta ja kuulen hänen nousevan pystyyn. En tiedä, että onko heidän välillään katsekontakti tai jotain. Minä pidän nimittäin katseeni tiukasti ikkunassa.

Toivon ehkä, että Darren pelästyi Kylea. Kyle näyttää istuessaan paljon lyhyemmällä mitä todellisuudessa on. Toisaalta miksi se pelastyttäisi Darrenin? Hän on itsekin pitkä mies, eikä varmasti säiky helposti. Sellaisen kuvan minä ainakin olen hänestä saanut.

"Sinun pitää oikeasti lähteä, Darren. En aio edes kysyä, että mitä teet täällä. Minua ei kiinnosta, enkä halua enää nähdä sinua. Lähde siis", sanon erittäin napakasti, mutta en edelleenkään siirrä katsettani pois ikkunasta. Kuulen Darrenin kumminkin nousevan ylös ja Kylen istuvan takaisin minua vastapäätä. Hänellä oli kyllä todella hyvä ajankohta tulla.

"Kuka ihme hän oli?" Kyle kysyy lopulta ja minä viimein käännän pääni pois ikkunasta. Huomaan, että Darren ei ole lähtenyt kahvilasta, vaan hän on mennyt tiskille. Hän puhuu tarjoilijalle jotain, eli ottaa todennäköisesti tilauksensa.

"Hän on Jenniferin exä. Yritti iskeä minuakin ja on täysi sika. Hän asuu Englannissa, enkä todellakaan tiedä, että mitä hän tekee täällä", sanon päätäni pudistellen ja siirrän katseeni takaisin Kyleen.

Näen hänen ilmeestään, että hän haluaisi kysyä minulta vielä jotain muuta. Onnekseni Kyle ei kumminkaan tee niin. Hän vaan nyökkää ja ottaa kahvikupin käteensä. Minä puolestani otan lasin käteeni ja otan ison kulauksen kaakaota. Tämä päivä ei voi enää pahentua.

****

"Ei! Ei missään nimessä!" Huudan kovaan ääneen, joka saa äidin ja isän säpsähtämään vieressäni. Lääkäri katsoo minua pöydän toiselta puolelta ja näyttää hiukan tietämättömältä. Hän ei tiedä mitä sanoa. En minäkään. En tiedä onko minulla muita vaihtoehtoja. Se johtuu varmaan siitä, että olen huutanut, enkä kuunnellut yhtään. En vaan pidä tästä ideasta.

Laitan käteni ristiin ja nieleskelen kyyneliäni. Miksi edes odotin jotain hyvää? Ennen leikkausta taisimme puhua tästä - tai muistan sen jotenkin hämärästi. Se on kumminkin hautaunut niin syvälle sisimpääni, että vasta nyt muistin sen. En tykkää tästä yhtään. En niin yhtään.

"Vielä on toinen vaihtoehto." Lääkäri sanoo oikein painokkaasti ja painottaa jokaista sanaa oikein kunnolla. Se oikeastaan suututtaa minua. Ihan kuin en ymmärtäisi häntä. En halua kumminkaan aiheuttaa pahempaa kohtausta, joten nyökkään hänelle merkkisi, että hän voi jatkaa. "Voimme aloittaa sädehoidon."