Bad liar 2//IN FINNISH

6. Luku

Päivät kuluivat oikeasti nopeasti. Vietin aikani koulussa Emilyn kanssa, joka on osoittautunut oikein mukavaksi ihmiseksi. Hän tosin yrittää parhaansa mukaan parittaa minua ja Kylea. Se ei sitten ole niin kivaa. Minua on kumminkin aina ruvennut hymyilyttämään, kun mietin minun ja Kylen tapaamista huomenna. Se ei tällä hetkellä on kumminkaan asia, joka on päällimmäisenä mielessä.

Näen jo kotitalon, kun kävelen pysäkiltä kotiin. Äidin auto vaan pihassa ja kävelyäni muuttuu jo juoksuksi. Äiti tai isä, ei kumpikaan laittanut minulle viestiä. Haluan tietää, että miten siellä lääkärissä meni.

Pääsenkin pihaan muutamassa sekunnissa ja syöksyn suoraan sisälle. Talosta ei kuulu yhtään mitään, joten juoksen ensimmäisenä keittiöön. Äiti istuu pöydän ääressä ja katselee kädessään olevaa kuvaa. Isää ei puolestaan näy missään. Hänen autokaan ei ollut pihassa, joten pystyn vaan ajattelemaan pahinta.

"Äiti?" Viimein kysyn ja hän nostaa nopeasti katseensa minuun. "Onko se tyttö vai poika? Ja missä isä on?"

"Se on tyttö", äiti sanoo ja hymy ylettyy varmasti korviini asti. En voisi olla onnellisempi. Menen halaamaan häntä ja samalla katson hänen kädessään olevaa kuvaa. Erotan siitä vauvan ja hymy levenee entisestään, jos se on edes mahdollista. "Ja isäsi lähti kauppaan. Hän innostui ehkä vähän liikaakin tästä."

Nauran ajatukselle isälle kaupassa. Kaupassa ostamassa pikkuiselle tytölle vaatteita. Onhan se toisaalta todella söpöä, mutta tuntuu silti hiukan mahdottomalta ajatukselta. Minusta on kumminkin kiva, että isä on noin innoissaan.

Istahdan äidin viereen ja jään tuijottamaan kuvaa. Minun kulmani menevät kumminkin kurttuun, kun kuvasta mieleen tulee sairaala. En olo leikkauksen jälkeen osannut - tai edes halunnut miettiä tätä asiaa. Minulla on kumminkin tarkastus viikon kuluttua. Tuki otetaan pois ja ihan yleisesti tarkastetaan. En ole moneen viikkoon miettinyt sitä, mutta nyt minua rupeaa pelottamaan. Entä jos siellä on kasvaimia?

"Menenkö minä ensi perjantaina yksin sinne lääkäriin?" Kysyn ja käännyn katsomaan äitiä. Hänenkin hymy häviää, kun näyttää tajuavan, että mistä minä oikein puhun.

"Jos sinä haluat niin me voidaan tulla isäsi kanssa mukaan", äiti sanoo ja tarttuu kädestäni kiinni. Hän puristaa sitä hellästi, mutta se ei auta. "Minä kyllä tiedän, että sinua pelottaa, Ava. Kyllä meitäkin pelottaa. Sinulla ei kumminkaan ole mitään hätää."

Minä vaan nyökkään pienesti ja samalla kuulen oven avautuvan. Isän iloinen huuto kantautuu keittiöön asti ja odotan innolla, että pääsen näkemään hänen ostoksensa. Haluan sivuuttaa koko jutun viikonlopuksi. En halua ottaa terveyttäni puheeksi nyt. Se saisi isän mielialan laskemaan.

"Täällähän minun kaikki kolme tyttöäni on." Isä sanoo innoissaan, kun kävelee keittiöön. En muista, että koska olisin viimeksi nähnyt hänet näin iloisena. Hän hymyilee niin leveästi, että hymy ylettyy korviin asti. Hänellä on käsissään monen monta kassia tavaraa, jotka hän laskee maahan.

Äiti pudistelee hiukan päätän, kun näkee isän tuomat tavarat. Hän päästää kädestäni irti ja nousee seisomaan. Äidillä on omat vaatteet päälleen ja huomaan mahan. Tunnen itseni kumminkin tyhmäksi, kun en huomannut tuota. Äiti on tosin kertonut, että hän on yrittänyt piilottaa sitä parhaansa mukaan.

"Voi luoja sentään, Connor! Miksi sinä ostit jo näin paljon tavaraa? Raskautta on jäljellä vielä melkein neljä kuukautta." Äiti sanoo, mutta isän hymy ei todellakaan häviä minnekään.

"Ei tässä vielä ole kaikki. Pinnasänky ja hoitopöytä tulevat huomenna." Isä sanoo ja nyt hänen hymynsä on muuttunut virneeksi. Äidin ilme on kumminkin näkemisen arvoinen. Hän jää katsomaan isän perään, kun isä lähtee pois keittiöstä. Hetken kuluttua hän kumminkin kääntyy ympäri ja katsoo minua.