Bad liar 2//IN FINNISH

7. Luku

Katseeni viipyy Kylessa pitkään, kun mietin vastaustani. Kyle avaa auton oven, mutta ei irrota katsettaan pois minusta. Minä en saa katsettani irti hänen silmistään ja tuntuu, että vastausta ei tarvitse edes miettiä pitkään. Ikään kuin se tulisi itsestään. Ihan kuin minun ei tarvitsisi ollenkaan miettiä sanomisiani.

"Mennään vaan", sanon ja silloin minun pitää irrottaa katseeni pois hänen silmistään. Avaan pelkääjän paikan puoleisen oven ja menen sisään. Kyle seisoo vielä hetken siinä, kunnes tulee myös autoon.

Minullahan ei ole mitään mukana, koska en oikeasti odottanut tätä. Uskon kumminkin, että voin lainata Kylelta jotain. Minun pitää vaan laittaa äidille tai isälle viestiä. Minusta kumminkin tuntuu, että isä ei välttämättä huomaa minun kadonneen. Hän on niin innostunut vauvasta, että ei huomasi vaikka koko talo sortuisi.

Vedän turvavyön kiinni, kun hän käynnistää auton. Katselen kauppaa, jonka vieressä keilahalli on. Mietin vain, että Jayden on noiden seinien sisällä. Oli niin lähellä, että olisin törmännyt häneen.

Minun pitää kumminkin hyväksyä yksi asia. Jos tulen viettämään aikaa oikeasti Kylen kanssa, niin tulen törmäämään Jaydeniin. Ja niin käy varmasti, vaikka olisin vain Emilyn kanssa. Minun pitää siis oppia vain olemaan Jaydenin kanssa samassa tilassa tai sitten katkaista välit molempiin. Taidan valita ensimmäisen vaihtoehdon.

"Sinulla ei taida olla yöpukua tai mitään mukana?" Kyle kysyy ja vilkaisee minua hiukan huvittuneena. Minä vaan pudistan päätäni nauraen ja huomaan meidän jo saapuvan Kylen asunnolle - tai oikeastaan kerrostalon pihaan. En tajunnut, että matka on näin lyhyt.

"Olen kyllä tunkenut kaiken farkkujen taskuun", sanon ja otan turvavyön pois. Kyle on jo noussut autosta pois ja minä seuraan häntä perässä. Kyle laittaa ovet lukkoon ja lähtee kävelemään kohti alaovea. Minä seuraan häntä perässä, mutta en kävele ihan hänen vierellään vaan hiukan hänen takanaan.

Viimeksi en kunnolla katsellut ympärilleni, mutta nyt teen niin. Talot näyttävät uusilta ja kauniilta. Ne eivät ole tässä yhdessä läjässä, vaan ne ovat suunnilleen vierekkäin.

"Tuletko sinä?" Kyle kysyy ja minä käännyn katsomaan minua. Hän pitää alaovea auki ja odottaa ilmeisesti minun menevän sisään. Ja niin minä myös teen, kunhan olen ensin katsonut ympärilleni vielä kerran.

Menen Kylen edestä ja kävelen suoraan tilaamaan hissin. Hän tulee perässä, mutta ei näytä pitävän mitään kiirettä. Hän nimittäin kävellessään etsii vielä jotain taskustaaan - tai oletan hänen etsivän avaimiaan.

"Mennääns sitten." Kyle sanoo, kun hissin ovet aukenevat. Minä menen jälleen ensimmäisenä ja Kyle tulee perässäni sisään. Hän painaa ylimmän kerroksen nappia ja minä nojaudun seinää vasten.

Hissi menee hitaasti ylöspäin tai siltä se ainakin tuntuu. Lopulta me olemme kumminkin ylimmässä kerroksessa ja kuuluu pim. Ovet aukenevat ja Kyle menee edeltä ulos. Minun tullessa ulos, Kyle on jo avaamassa ulko-ovea. Hän päästää minut jälleen ensimmäisenä sisään ja kämppä näyttää täysin samalta. Tai tietysti se on.

Heitän takkini ja kenkäni pois, ja lähden eteisestä pois. Kyle tulee perässäni ja menee jopa ohitseni. Tuntuisi vaan jotenkin oudolta kävellä tästä suoraan hänen olohuoneeseensa, kun olen käynyt täällä vaan kerran.

"Tule vaan peremmälle." Kyle sanoo hiukan huvittuneena ja kääntyy katsomaan minua. Minä vaan nyökkään ja kävelen hänen luokseen olohuoneeseen. Hetken aikaa mietin, että menenkö hänen viereensä sohvalle vai istunko nojatuoliin. Kyle näyttää tajuavan sen, koska katsoo itsekin nojatuolia ja sitten paikaa hänen vieressään.