Bad liar 2//IN FINNISH

21. Luku

"Kai sinä tiedät, että isäsi ei tule tykkäämään tästä ollenkaan?"

"Tiedän."

"Ei sillä, että minä en tykkäisi", sanon Jaydenille ja puristan hänen kättään. Jayden puristaa kättäni takaisin, ja vilkaisee hänen toisella puolella istuvaa naista.

Hylkäsimme muut jo aamulla. Jayden ilmoitti aamupalalla, että haluaa olla tämän päivän minun kanssani, enkä minä oikeastaan pistänyt pahakseni, vaikka haluaisin todella kovasti jutella Emilyn kanssa. En ole jutellut hänen kanssaan ollenkaan kahdestaan.

"Kyllä minä sen tiedän", Jayden sanoo ja vilkaisee oikeaa käsivarttaan. Poikaystäväni toisella puolella istuva nainen on tehnyt Jaydenille tatuointia tuohon kohta reilun tunnin. Hän ei ole niinkään puhunut mitään, mutta näyttää silti kuuntelevan meidän keskusteluja mielenkiintoisena.

Tämä on varmaan syy, että miksi Jayden ei halunut ketään muuta mukaan. Vaikka hän onkin täysi-ikäinen, niin hänen isänsä tulee silti suuttumaan. Olen niin monesti kuullut heidän keskutelleen tatuoinneista, ja Matt on varmaan aina ajatellut, että Jayden vain puhuu. Nyt ei vaan satu olemaan niin. Häntä on piikitetty tässä penkissä jo pitkään. En tiedä miltä tuo tuntuu, mutta ei se kyllä hirveän kivuliaalta näytä. Ei Jayden ainakan ole näyttänyt mitään sellaisia merkkejä.

"Tämä alkaisi kohta olla valmis. Jos kätesi kestää, niin voisin hioa vielä paria yksityiskohtaa", nainen sanoo ja me molemmat käännymme katsomaan häntä.

"Kyllä se kestää. Siitä vain."

Nainen nyökyttelee ja siirtyy taas katsomaan Jaydenin kättä. Minä huvikseni piirtelen ympyröitä Jaydenin käteen, kun samalla katson häntä silmiin. Jayden katsoo minua takaisin, mutta katsekontaktimme ei kestä pitkään, kun puhelimeeni tulee ensin viesti ja sitten se rupeaa soimaan.

"Se on varmaankin Emily tai Kyle. Arvasinko oikein?"

"Emily", sanon ja vapaalla kädelläni vastaan puhelimeen.

"Missä te oikein olette? Olette olleet melkein koko päivän poissa? Eihän Jayden ole saanut suostuteltua sinua mihinkään järjettömään? Johonkin sellaiseen, jossa vauva voi lokkaantua? Olethan sinä ihan kunnossa?" Emily kysyy ehkä vähän liian turhankin kovaan. Minä joudun irrottamaan käteni Jaydenin kädestä ja nousen seisomaan.

"Ei ole tehty mitään järjetöntä. Oltu vain", sanon, koska en jaksa luetella kaikkea mitä me ollaan tämän päivän aikana tehty.

"Hyvä. No tulevalla tädillä alkaa olla vähän tylsää, joten voisitteko te kohta palata takaisin?"

En tiedä pitäisikö minun nauraa vai itkeä tuolle Emilyn kommentille. Minun tekisi mieli sanoa hänelle jotain, mutta en halua sanoa mitään sellaista, joka voisi herättää Jaydenissa mitään epäilyksiä. Hän ei saa oikeasti epäillä mitään.

"Kyllä me kohta tullaan takaisin. Ei mene varmaan kauan", tyydyn sanomaan ja uskaltaudun istumaan takaisin Jaydenin viereen. Ehkä Emily ei nyt huutaisi tai puhuisi niin kovaa, että se kuuluisi puhelimesta läpi. En halua, että Jayden saa sydänkohtuaksen, kun hän on hakemassa tatuointia.

"Missä te nyt oikein olette?"

"Me olemme asioilla", sanon, koska en tiedä haluaako Jayden, että tämä asia on kaikille yllätys. Jos hän haluaa niin, niin en halua pilata sitä. Hän saa kertoa ihan itse. Ja hän taitaakin tehdä niin nyt, koska hän nappaa puhelimen kädestäni itselleen.

"Me tulemme kohta. Tatuointini on kohta valmis."

"Tatuointi? Älä vain sano, että se on hirveän iso. Isä ei tule tykkäämään tästä. Tai entä äiti sitten?" Emily puhuu niin kovaa, että minäkin kuulen hänen puheensa.