Olisin odottanut Kylelta ihan erilaista rektiota. En olisi odottanut, että hän ensin suutelee minua takaisin ja töyntää sitten pois. Kuitenkin hetken tuijotettuamme toisiamme, suutelee minua uudestaan.
Ja sitten lopulta minä joudun paniikkiin, kun kuulen ulko-ovelta rapinaa. Tietysti Emily on tulossa tänne etuajassa, ja näkee eteisessä takkini ja kenkäni. Jos ei näe niin se on kyllä sitten ihme.
"Kyle?" Emily kailottaa ja kuulen kuinka ulko-ovi sulkeutuu. Silloin minä irtoudun nopeasti Kylesta ja hyppään kuin mikäkin Spiderman sohvan yli. Menen hiljaa, mutta nopeasti komeron ovelle, jossa minä silloin kerran olin piilossa. Pujahdan sinne sisään, mutta muistan välittömästi että laukkuni jäi siihen sohvapöydälle.
Miksi ihmeessä minun piti mennä niin paniikkiin, että juoksin tänne? Nyt Emily ainakin tietää, että jokin on vialla. Olisi ollut paljon helpompaa vain jäädä tuohon. Yritän miettiä nopeasti jotain tekosyytä, mutta sellaista ei tule mieleen. Ei sellaista ole kai edes olemassa. Mieleeni ei tule mitään niin hyvää syytä, että miksi olisin tullut tänne kaappiin piiloon.
"Hei, Emily. Olisin luullut, että sinulla olisi mennyt vähän pidempään", kuulen Kylen sanovan siskolleen, joka on mitä ilmeisemmin jo bongannut laukun siitä pöydällä, eikä hänellä mene kauaa tajuta että se laukku on minun.
"Äiti heitti minut, kun lähti vielä käymään jossain", Emily vastaa, eikä hänen äänensä kuulosta millään tavalla epäileväiseltä. Ihan normaalilta.
"Haluaisitko sinä lähteä käymään jossain syömässä? Tiedän, että on vähän vaaarallista ajaa tuolla, mutta käydään jossain tässä lähellä", Kyle sanoo ja sitten tulee hiljaisuus. Minua ahdistaa, kun en tiedä mitä siellä tapahtuu. Ennen kaikkea mitä Emily tekee?
"Kyllä se minulle käy", hän vastaa ja sitten kuuluu askelia. Ne kuuluvat yhä lähempää, mutta yllätyksekseni ne eivät tule tähän komeron ovelle vaan mitä ilmeisemmin Kylen makuuhuoneeseen.
"Mitä sinä oikein teet?" Kuuluu Kylen kysymys, joka saa minunkin kulmani kurttuun. Mitä Emily oikein tekee? Hänkö meni juuri Kylen makkariin?
En taas hetkeen kuule yhtään mitään puhetta. Kuulen muutaman askeleen, mutta siinä kaikki. Voisiko olla, että he ovat jo kävelleet eteiseen ja ovat nyt lähdössä?
"Minä etsin jotain", Emily sanoo ja ääni kuuluu aivan oven takaa. En kerkiä edes astua taaksepäin, kun ovi edessäni aukeaa. "Ja nyt minä löysin hänet."
"Hei", sanon ja yritän parhaani mukaan vältellä tästä asiasta puhumista.
"Siis tämä tuntuu lähes siltä kuin olisin hypännyt aikakoneeseen ja matkustanu ajassa taaksepäin. Silloin sinä et tosin seisonut siinä, mutta olit silti tässä kyseisessä komerossa."
En vastaa ystävälleni mitään, vaan menen hänen ohitseen ja katson Emilyn vieressä seisovaa Kylea. Hän raapii kättään ja pudistelee vain päätään.
Laukkuni ei enää ole sohvapöydällä, vaan Kyle on mitä ilmeisemmin työntänyt sen tuohon sohvan sivulle, josta Emily ei periaatteessa voi nähdä sitä. Uskon siis takkini ja kenkäni olevan syy tähän paljastumiseen.
"Annatteko te minun itse päätellä, että mitä täällä on tapahtunut vai aiotteko te kertoa miksi Ava oli tuolla komerossa piilossa?"
"Minä kyllä voisin kertoa syyn, mutta sinä et varmastikaan halua kuulla. Se on ihan tyhmä juttu", sanon ja yritän samalla pelata lisää aikaa. On vain mahdotonta keksiä sellaista selitystä jonka Emily uskoisi. Tietysti totuus olisi kaikista paras vaihtoehto, mutta en tiedä kannattaako se. Hän voi oikeasti hakata minut ja sen lisäksi pakottaa minut katsomaan ne elokuvat hänen kanssaan.
YOU ARE READING
Bad liar 2//IN FINNISH
RomanceAva ei ole uskoa tuuriaan. Jayden vaikutti niin täydelliseltä. Hän uskoi, että heillä kahdella voisi olla vielä yhteinen tulevaisuus. Kaikki musertui kumminkin hetkessä. Hän käveli vaan lentokentälle ja kaikki oli mennyttä. Hän yrittää parhaan mukaa...