Maailma meidät yhteen toi || Vkook

9.

||Taehyung||

Meni viikkoja, jopa kokonainen kuukausi emmekä olleet saaneet mitään tietoa Jungkookin äidistä.
Jungkook oli vaikuttanut erittäin alakuloiselta, ahdistuneelta ja masentuneelta kaikki päivät.
Vain silloin kun olin läsnä tämän kanssa, tämä saattoi vilauttaa pienen hymyn.. Mutta ei sekään kestänyt kauaa. Vaikka tosiaan tämän äiti oli tehnyt erittäin väärin, tämä silti ikävöi häntä vaikka uskoi ettei tämä ikinä tulisi takaisin.

Istuimme Jungkookin kanssa keittiön pöydän ääressä hiljaa. Kesäloma oli alkanut ja ulkoa kuului iloisten lasten kiljumista. "onhan sulla kaikki hyvin?" päätän kysyä hiljaisuuden keskeltä kääntäen katsettani enemmän Jungkookiin joka tuijotti puolikasta leipäänsä. "joo.. kaikki on hyvin" nuorempi vastaa hiljaa. "mä tiiän että sä ikävöit sun äitiäs, mut eihän sitä ikinä tiiä mitä sille on käyny" sanon mahdollisimman rauhallisesti ja ymmärtäväisesti.
Jungkook nyökytteli päätään vastauksena.

"Haluutko mennä tänää johonki, oot ollu paljon sisällä nii luulisin että ulkoilma tekis hyvää sullekki" sanon hymähtäen. "vaikka" tämä vastaa ja syö kuivan leipänsä loppuun kunnes nousi ylös. Tein itsekkin saman, laitoin astiat pesukoneeseen ja lähdin Jungkookin perässä yläkertaan.

Pakkasimme pieneen reppuun pyyhkeet, uimashortsit ja alakerrasta nappasimme juotavaa ja pientä syötävää ennenkuin lähdimme kävelemään rannalle päin.
Matkaa ei ollut kuin puoli kilometriä joten se meni nopeasti.

Saavuimme rannalle ja etsimme hyvän paikan minne menisimme. Valitsimme paikan nurmikolta siitä kohdasta mihin paistoi aurinko.
Molemmilla oli jo uimashortsit. Tosin Jungkookilla oli myös tpaita sillä tämä ei tykännyt näyttää laihaa yläkroppaansa.

Käväsimme uimassa lämpimässä vedessä jonka jo aurinko oli kerennyt lämmittää mukavasti. Menimme pyyhkeillemme kuivattelemaan aurinkoon. Jungkook kävi makaamaan selälteen ja tuijotti taivasta mietteliään näköisenä. "mitä mietit?" kysyn ja lasken toisen käteni tämän kädelle ja otin siitä kiinni.
"e-entä jos äiti on t-tuolla..?" Jungkook sanoo ja osoittaa kirkkaan sinistä taivasta. Tätä vaivasi asia niin paljon, hän puhui paljon äitistään.

Lähdimme muutaman kymmenen minuutin päästä rannalta läheisen kaupan kautta. Ostin itselleni jääteetä ja Jungkookille ostin pillimehun.
Kävelimme Jungkookin kämppille. Näimme poliisiauton Jungkookin talon pihassa.. He olivat taas tulossa kertomaan jotain, ainakin toivon niin. Jungkookin kasvoille muodostui erittäin huolestunut ilme samalla kun tämä tuijotti poliiseja jotka odottivat auton luona.

Kävelimme poliisien luo. "mikä tilanne?" kysyin toiselta poliisilta jonka virkapuvun taskun kohdalla luki Kim Namjoon.
"löysimme muutamia johtolankoja jotka viittaavat hyvinkin paljon henkirikokseen, emme ole kuitenkaan vielä löytäneet ruumista" toinen poliiseista, Bang Chan jatkoi.
Jungkook alkoi itkemään hiljaa ja painautui minua vasten. "kiitos tiedosta.." vastaan itsekkin surullisena. En halunnut nähdä Jungkookia näin surullisena. Mutta olihan se ymmärrettävää. Ei kuitenkaan ollut varmaa oliko kyseessä Jungkookin äiti.

|Löytyyköhän Jungkookin äiti kuolleena vai ei|